Lue keskustelun säännöt.
Miten pienen vauvan äiti pääsee vihanhallintakurssille? Taas raivostuin
03.08.2012 |
pikkuiselle kun ei syönyt aamupuuroa. Tai en mä siihen suuttunu, kaikki alkoi siitä kun pikkuinen istuu vielä turvakaukalossa kun syö puuroa, ei pysy oikein kasassa vielä syöttiksessä. No sitten se alkoi työntämään puuroiseen suuhun varpaita ja sormia ja näin puuro levis pitkin turvaistuimen pehmusteita ja näin taas punaista (normaalisti mulla on iso lakana suojaamassa kaukaloa mutta nyt lakana pesukoneessa. Aloin pyyhkimään pehmusteita rätillä ja sitten syöttölusikka tippus kupista mun paidalle ja siitä edelleen lattialle sotkien oikein kunnolla.
Huusin vitut ja perkeleet, vauva pelästyi ja alkoi itkemään, mies tuli katsomaan mitä tapahtuu, aloin väkisin lappaamaan puurao itkevän lapsen suuhun kunne mies tuli ja käski mut ulos rauhoittumaan. MÄ OLIN NIIN VIHAINEN MIEHELLE JA PURKASIN SEN SITTEN VIATTOMAAN VAUVAAN. Voi että ottaa vieläkni päähän, mut silti mun tekis mieli välillä viiä toi lapsi jonnekin pois ettei tarttis ikinä enää nähdä.
Miten mä saan itseni rauhoitettua???? Mulla on hormoniehkäisy ja nää raivokohtaukset on alkaneet siitä, mutta pakko se on jollain ehkäisyllä olla. Tosin ei meillä kyllä seksiäkään ole kun olen kuin kokoajan joku helvetin perseeseen ammuttu karhu.
Mä niin en oo ansainnu mun perhettä.
Kommentit (22)
ja sieltä pyydä lääkäriltä lähetettä mielenterveystoimistoon. Pienen vauvan äidin ongelmat menevät jonossa ohi, ja saat pian apua. On ihan normaalia, että vauva-aikana tulee ongelmia, mutta ne pitää hoitaa, jotta lapsi ei kärsi. Jonon ohi pääset myös perheasianneuvottelukeskuksessa, ja siellä voit kertoa asioista ja purkaa mieltäsi.
Kun siis kerrot rehellisesti tilanteestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos johtuu pelkästään tuosta ehkäisystä, niin suosittelisin kyllä vaihtamaan..
Normaalia kehitystä tuollainen, että yrittää laittaa varpaita suuhun, sehän vaan kokeilee miten kädet ja jalat toimii yhteen.
Jos raivokohtaus iskee sulle, mene hetkeksi pihalle puhisemaan. Älä missään tapauksessa pura kiukkua vauvaan syöttämällä häntä väkisin! Saa asiasta traumoja ja syöminen vaikeutuu jatkossa entisestään, puhumattakaan että saa mahdollisesti jotain vammojakin jos väkisin työnnät lusikkaa sinne pieneen suuhun. Olen kuullut kauhutarinoita lastensuojelussa työskentelevältä ystävältäni, miten pieni vauva voi mennä täysin lukkoon ja paniikkiin kun häntä lähestyy ruokalusikan kanssa. Siitä tietää että vanhemmat ovat tehneet väkivaltaa syöttäessä. Aivan kamalaa, itku tulee pelkästä ajatuksesta. Vauvalla ei ole muuta keinoa ilmaista tunteitaan ja hätää kuin itku.
Hae hyvä ihminen itsellesi apua ja keinoja purkaa väsymystä ja turhautumista. Myöhemmin arvostat itseäsi siitä. Muutoin nämä asiat palaavat mieleen myöhemmin kun lapsi on vanhempi ja muistat mitä teit hänelle.
Soita heti neuvolaan!
jos johtuu pelkästään tuosta ehkäisystä, niin suosittelisin kyllä vaihtamaan..
Samaa mieltä. Me pärjättiin hyvin kondomilla ne kerrat kun pikkuvauva-aikana seksiä harrastettiin. En ole katunut että jätin hormonit, seksikin maistuu paljon paremmalta.
Eihän toi ole normaalia elämää jos noista hormoneista tulee noin kauheat raivokohtaukset. Vaarallista lapselle.
Siis ihan hulluksi tuun välillä! Just toi puuron syöttäminen, ja vielä mustikkapuuroo nykysin syyään niin oon iha hepakassa ku käet menee suuhun tai vauva kääntää pään ja syötän vahingossa ohi! Koko naama sit iha sotkussa. Ilta puurot on syöty nyt sitten sitterissä ku pysyy paikallaan paremmin mutta tuppaa hieromaan siinäkin vaatteisiin sottaista naamaansa tai käsiä.
Pitäs relata, mutta en siedä sitä sotkua. Tai en edes tiedä onko se sotku pahin mikä ärsyttää vai mikä.
Elämä muutenkin niin uutta ja erillaista nykyään, että vähän on pasmat sekaisin. Olen aikasemmin elämässäni syönyt masennuslääkkeitä ja käynyt psykologilla ja tällä hetkellä syön e-pillereitä.
Pitäskö munkin vaan ottaa yhteyttä jonnekki minne voi mennä puhumaan, ja johtuukoha mun hermostuminen siis hormonaalisista muutoksista kehossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten mä saan itseni rauhoitettua???? Mulla on hormoniehkäisy ja nää raivokohtaukset on alkaneet siitä, mutta pakko se on jollain ehkäisyllä olla.Mä niin en oo ansainnu mun perhettä.
Laitata vaikka kierukka, jos ei pillerit sovi. Tai käyttäkää komdomia.
Ei ole mitään järkeä syödä pillereitä, jos ne aiheuttaa sulle raivareita.
Todella pelottavaa tekstiä ihmiseltä, jonka vastuulla pieni vauva. Puistattaa oikein.
Oisko kannattanu harkita toiseen kertaan sitä lapsen hankintaa, jos ei sotkua siedä. Mitä oikein odotit(te)?
Sääli viattomia vauvaparkoja moisten hyeenojen kynsissä :`((
Pakkosyötöstä voi muuten seurata mm syömishäiriö myöhemmin, joten vakavalla asialla leikit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän, että vauvat sotkevat. Mustikka vaan tuppaa lähtemään huonosti vaatteista ja hermostun siitä, että taas saa vaihtaa vaatteet jos oikein pahasti menee hihat sottaan. Vauvani on taatusti hyvässä hoidossa! Ettekö muut kuka KOSKAAN menetä hermoja? Itseäni väsyttää usein ja olen monesti iltaisin väsynyt lapsen itkuun tai valitukseen, sillä hoidan lapseni pääpiirteittäin yksin. Eli ymmärrän jos yh:na on rankkaa..
En kertonut millä tavalla menetän hermoni. En ole monestikkaan karjaissut lapselleni tai väkisin syöttänyt lainkaan. Itken yleensä tilanteen rauhoituttua omia tunteitani ulos.
Tuen aloittajaa täysin. :)
-6-
Juuri kävin naisten klinikan äitipolilla raskauteni takia ja kerroin että hermostuin yksi päivä niin että heitin puhelimen seinään (ei mennyt rikki). Kätilö kertoi että johtuu hormooneista ja ne vaikuttavat vielä 6kk:tta synnytyksen jälkeenkin. Eli käytös on teillä vielä hormoonihuuruista, ei pitäisi olla pysyvää, huokaiskaa helpotuksesta :-)
Toki pitää poistua toiseen huoneeseen jos pinna kärähtää. Lastenhoidossa tulee aina erilaisa asioita mitkä joitain harmittavat/saavat hermostumaan. Silloin kannattaa se puuha pääsääntöisesti siirtää toisen vanhemman tehtäväksi. Syöminen voi olla juuri yksi näistä hermoilu kohdista koska se vie niin syvälle tunteisiin. Onhan äidin tärkein tehtävä ruokkia lapsi ja jos se ei onnistu niin voi ottaa koville. Vaihdelkaa tosiaan tehtäviä isän kanssa niin että vastenmieliset itselle tekisi toinen mahdollisuuksien mukaan.
Ja heti piakkoin sitä seksiä tekemään se kun lähentää parisuhdetta ja taas hetken kaikki hieman mukavampaa. Pienten lasten vanhemmat ovat tietenkin väsyjä ja tuntuu että seksi olisi vaan yksi tehtävä lisää mutta silti..Se voi auttaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan sellasia ds olemassa muuten kuin amerikkalaisissa elokuvissa?
Se ehkäisy kannattaa vaihtaa toiseen merkkiin.
Esim minipill tai joku muu kuin nukyinen.
Kaikki pillerit ei eiheuta raivareita.
olin itse todella vaarallinen ihminen kun ensimmäisen kerran aloin syömään pillereita synnytyksen jälkeen.
Sitä ei voi hillitä, ei edes ennätä ulos raivoamaan.
Miten te aiotte pärjätä kun vauva kasvaa isommaksi, juoksee, konttaa, sotkee joka paikan, joka nurkka on täynnä leluja? Entä uhmiksen, joka huutaa ja raivoaa?
Ei pelkkä syömisestä aiheutuva sotku oikeuta suuttumaan NOIN paljon. Onhan se rasittavaa, mutta käyttäkää niitä liinoja ja rättejä ja relatkaa vähän. Onnellisimmat ja tasapainoisimmat lapset joita tunnen ovat kasvaneet kodeissa, joissa ei joka sotku aiheuta äidissä raivaria.
Ei muuta kuin yhteyttä neuvolaan ja lisää lepoa... Sekä sen ehkäisyn vaihto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän, että vauvat sotkevat. Mustikka vaan tuppaa lähtemään huonosti vaatteista ja hermostun siitä, että taas saa vaihtaa vaatteet jos oikein pahasti menee hihat sottaan. Vauvani on taatusti hyvässä hoidossa! Ettekö muut kuka KOSKAAN menetä hermoja? Itseäni väsyttää usein ja olen monesti iltaisin väsynyt lapsen itkuun tai valitukseen, sillä hoidan lapseni pääpiirteittäin yksin. Eli ymmärrän jos yh:na on rankkaa.. En kertonut millä tavalla menetän hermoni. En ole monestikkaan karjaissut lapselleni tai väkisin syöttänyt lainkaan. Itken yleensä tilanteen rauhoituttua omia tunteitani ulos. Tuen aloittajaa täysin. :) -6-
Tottakai hermot menee joskus lasten kanssa, mutta en ole sitä ikinä lapsiin purkanut. Menen toiseen huoneeseen itkemään/hakkaamaan tyynyä, soita kevereille ja purnaan ja kirjoittelen tänne. Kaikkea muuta paitsi lapseen purkamista! Joskus itkin vauvan kanssa ja tuli niiiiin huono omatunto, kun pieni alkoi katsoa kummissaan että mikä äitillä on ja hätääntyi siitä.
Toivottavasti löydätte siis mitä tahansa vaihtoehtoisia tapoja purkaa noita fiiliksiä kun lapseen. Juoksulenkki olisi ihan best jos siihen on mahdollisuus. Jos tuntuu, ettei omat voimavarat riitä niin keskustelkaa ihmeessä asiasta neuvolassa!
Nelonen
No kannattaa tosiaan ensin lopettaa hormonaalinen ehkäisy kokonaan. Sitten jos teillä jossain vaiheessa on seksiä, niin varmaan voitte kondomia käyttää väliaikaisesti.
Oletko varma, ettet ole masentunut? Masennus aiheuttaa välillä mitä kummallisimpia oireita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkuun aina hermostuin ja huusin, olin kyllä tosi väsynytkin. Sitten annoin lopulta lapsen syödä kokonaan itse, se auttoi, ja se että oli paljon huonoja vaatteita jotka ei harmita että menee sotkuun.
'
Nyt ei tunnu enää missään, hankkikaa niin paljon vaatteita vaikka kirpparilta ettei tartte niitä murehtia!
Tiedän, että vauvat sotkevat. Mustikka vaan tuppaa lähtemään huonosti vaatteista ja hermostun siitä, että taas saa vaihtaa vaatteet jos oikein pahasti menee hihat sottaan. Vauvani on taatusti hyvässä hoidossa! Ettekö muut kuka KOSKAAN menetä hermoja? Itseäni väsyttää usein ja olen monesti iltaisin väsynyt lapsen itkuun tai valitukseen, sillä hoidan lapseni pääpiirteittäin yksin. Eli ymmärrän jos yh:na on rankkaa..
En kertonut millä tavalla menetän hermoni. En ole monestikkaan karjaissut lapselleni tai väkisin syöttänyt lainkaan. Itken yleensä tilanteen rauhoituttua omia tunteitani ulos.
Tuen aloittajaa täysin. :)
-6-
juttelemassa neuvolapsykologille. Auttoi minulla tosi paljon. Syynä minun raivokohtauksiini oli huono itsetunto; heti jos asiat ei menneet kuten olin halunnut, mulle tuli sellainen arvottomuuden ja mitättömyyden tunne (=en taaskaan tätäkään hommaa osannut, en osannut ennakoida, en saa oltua sellainen täydellinen äiti kuin haluaisin jne.), joka purkautui vihana. Tunteiden käsittely auttoi nopeasti, ja nykyään osaan toimia rauhallisemmin tilanteissa, joissa ennen hermostuin totaalisesti.
Hae ap apua, siellä psykologilla juoksee tosi monta muutakin äitiä samojen ongelmien kanssa. Nyt sulla on loistava tilaisuus oppia lisää itsestäsi, ja on tosi hieno juttu huomata, että pystyy hallitsemaan itsensä ja tunteensa, kun saa siihen vähän ohjausta.
juttelemassa kahden kesken jonkun kanssa muutaman kerran, kun pelkäsi lyövänsä pientä vauvaansa. Siitä oli kuulemma hyötyä. Kokeile soittaa sinne?
Rauhoittukaa hetkeks niiden syöttö ja sotkupuuhien kanssa! Laittakaa huonot vaatteet vauvalle päälle. Arvatkaa mikä sotku tulee kun lapsi itse opettelee syömään jatkossa??? Siinä lentää lapselta lusikat, ruoat ja lautaset -ei auta hermoja menettää sen takia.
Mustikka lähtee sappisaippualla helposti. Ostakaa pala sitä. Kastelette vaatteen, hankaatte sappisaippualla tahraa ja tavalliseen pesuun koneeseen. Tadaa... puhdas vaate :)
Mulla on sotkeva 7 vuotias :D Välillä toheltaa ja kaataa koko mustikkakeiton syliinsä ja vaaleatkin vaatteet saa senkin jälkeen puhtaaksi sappisaippualla.
Olette nyt turhan väsyneitä ja hormonihuuruissa. Vauvan pitääkin tutkia itseään ja syöminen on sotkemista aika pitkään. Ja isommilla sattuu sitten niitä vahinkoja.
Tuosta ei kannata hermoja menettää!
Paljon isompia asioita tulee vielä vastaan.
Oma hermostukseni ihmetyttää välillä itseänikin. Lapsen saannin jälkeen minusta on tullut hirveän helposti suuttuva ja loukkaantuva esim. jos ei mies ei huomioi minua. Saan yleensä tunteet piilotettua kaikilta, tai ainakin ne voimakkaimmat. Tekisi mieli heittää juuri puhelinta, lautasta ja mitä nyt käteen sattuu, mutta sitten ajattelen että joudun todennäköisimmin ostamaan uuden... ja ärtymykseni jää kytemään hetkeksi. Nyt kun tämän keskustelun aikaansaamana rupesin pohtimaan omaa itseäni, se herättää myös pelon tunteita. Miksi minusta on tullut tällainen? Onko tämä ohi menevää? Kehtaako tästä puhua kellekkään? -6-
jolloin olin kilahtaa täysin! Jossain vaiheessa oli sellainen tunne, että vauva kokeilee rajoja ja levittää ruokaa/sylkee sitä ympäriinsä tahallaan.
Päätin, että tästä eteenpäin (kun olemme kaksistaan), niin soseet syödään kylppärissä nakuna sekä vauva että minä. Ruokailun jälkeen vauva, äiti ja tuoli haalean suihkun alle. Säästyinpä jopa muutamalta vaipanvaihdolta. Kaikilla oli parempi mieli ja vähän päälle 1 vuotiaana ruokailu sujui jo mukavasti keittiön puolella.