Vauvanhoitoerimielisyys miehen kanssa. Kumpi on täysjärkinen?

Hoitaa paljon esikoista eli en ole sen puolesta yhtään väsynyt. Mutta tämän hoiva-asian kanssa ollaan eri linjoilla. Oman ajan täydellinen puuttuminen tekee musta sekopään. Menemme kotonani käymään pian, jolloin vanhempani ovat kuvanneet hoitaa lapsia (matkaa kotiini 600 km). Odotan tuota iltaa kuin kuuta nousevaa.



Ap

Itsekkin olen laittanut vauvan sitteriin tai sänkyyn huutamaan toisinaan. Joskus on vain pakko päästä vessaan ym ja silloin vauva saa hetken huutaa. Muutenkin jos vauva ei sylissä rauhoitu niin sitten huononnetaan oloja laittamalla esim sitteriin tai lattialle hetkeksi. Sen jälkeen yleensä rauhoittuu kun ottaa syliin.



Eli ei pieni muutamien minuuttien huudattaminen ole vakavaa mutta jos mies antaa vauvan huutaa kohtuuttomasti itsekseen niin se ei ole oikein.



Mitäpä jos ehdottaisit miehellesi että lähdette neuvolaan tai perheneuvolaan yhdessä kysymään onko tuo huudattaminen ok ? Jos sielläkin ollaan sitämieltä että lasta voi pitkiä aikoja huoletta huudattaa niin joudut antaa miehen tehdä niin mutta jos ne selittäisivät miehellesi vakuuttavasti että se ei ole oikein niin suostuisikohan miehesi hoitamaan vauvaa paremmin ?



Miten miehesi muuten lohduttaa/hoitaa esikoistanne ? Sujuuko se ?

Miehellä varmaan jo liuta lapsia edellisestä liitosta.

Hoitaa paljon esikoista eli en ole sen puolesta yhtään väsynyt. Mutta tämän hoiva-asian kanssa ollaan eri linjoilla. Oman ajan täydellinen puuttuminen tekee musta sekopään. Menemme kotonani käymään pian, jolloin vanhempani ovat kuvanneet hoitaa lapsia (matkaa kotiini 600 km). Odotan tuota iltaa kuin kuuta nousevaa.

Ap

nyt sitten äitisi avustuksella vieroitat vauvan, että hän ei huuda niin avuttomasti sinun perääsi. Systemaattinen suunnittelu tähän, jotta kun palaat kotiin, hän pystyy olemaan ilman sinua.

Miten miehesi muuten lohduttaa/hoitaa esikoistanne ? Sujuuko se ?

Esikoista lohduttaa ihan hyvin (ottaa syliin ja "tsemppaa"), mutta esikoisen itkuun onkin aina joku ns. järkevä syy eli ei ole sellaista yleistä "rääkymistä".

Toki itsekin jätän joskus vauvan huutamaan, jos menen vessaan tm. eli hysteerinen en ole.

Tottakai vauvaa pitää lohdutta kun se itkee. Miehesi on aika kylmähermoinen (tunteeton) kun pystyy reagoimatta antaa omanlapsensa itkeä. Tarvitsen omaa aikaa, mutta eihän siitä pysty nauttia kun miettii miten vauva itkee siellä kotona...Olisiko mahdollsita esim. kerran kuussa pyytää ulkopuolista hoitoapua ystäviltä, sukulaisilta tms? Entä joku äitikaveri, jonka kanssa vuorotellen vaikka kerran kuussa vahditte toistenne lapsia, ja toinen pääsee jonnekin käymään yksikseen? Mll järjestää lastenhoitoapua myös, jonkin verran maksaa mutta sinun mielenterveytesi on tärkeämpi kuin raha. Tsemppiä

vauvalla, eikä pienellä lapsellakaan , ole vielä samanlaista ajantajua kuin aikuisella,. Vauvalle 20 min yksin itkemistä on katastrofi, koko elämä, hänet on hylätty.

5 min itkua, ei varmaankaan niin kamalaa ole, yksin siis. Mutta vauvan itkuun pitää AINA vastata, ja vauvaa lohduttaa. Miehesi jättää vauvan yksin, hylkää hänet, se on vauvan kokemus.



Ja ehkä vauva huutaa isänsä kanssa siksi, että kokee, että se turva, sinä, olet pois, ja on hädissään siksikin, että tietää, ettei saa turvaa isästään.



Sinä kaiken lisäksi puolustelet miestäsi: on hän muuten hyvä, isomman kanssa, mutta..



Minullakin (exä) lasten isä oli tavallaan samalla tavalla hyvä isä. Toisaalta kyllä niin ja näin, mutta sitten.. oli se iso mutta, ja yllättäen, se "mutta" olikin se todellisuus.

Kun elämää elettiin eteenpäin ja tuli kaikkea muuta, tajusin, ettei mies ollutkaan se, miksi olin kuvitellut, ja ne huonot ominaisuudet parisuhteen ja lasten suhteen vahvistuivat, olivat, jäivät, pysyivät sekä miehen sokeus omalle toiminnalleen.



Meillä(kin) tilanne lähti liikkeelle toisen lapsen syntymän jälkeen. Vastaavanlaisella tavalla, mutta lopputulos oli, etten voinut luottaa mieheen missään asiassa,millään tavalla ja siitä edelleen meni muutama vuosi ja olemme nyt eri osoitteissa.



Eikä mies vieläkään kykene tajuamaan, missä meni metsään, koska ei näe omaa osuuttaan lainkaan. Liikkeelle se lähti aivan yhtä pienestä kuin teilläkin, eikä se sitten ollutkaan niin pientä.

Jos et saa taottua järkeä sen päähän, niin koita jaksaa, kohta sekin vauva on jo iso ja jos mies sitten viitsii sillekkin olla hyvä isä.



Miten joku jaksaa kuunnella vauvan itkua? taitaa olla todella tunnekylmä ihminen.

Hoitaa paljon esikoista eli en ole sen puolesta yhtään väsynyt. Mutta tämän hoiva-asian kanssa ollaan eri linjoilla. Oman ajan täydellinen puuttuminen tekee musta sekopään. Menemme kotonani käymään pian, jolloin vanhempani ovat kuvanneet hoitaa lapsia (matkaa kotiini 600 km). Odotan tuota iltaa kuin kuuta nousevaa.

Ap

nyt sitten äitisi avustuksella vieroitat vauvan, että hän ei huuda niin avuttomasti sinun perääsi. Systemaattinen suunnittelu tähän, jotta kun palaat kotiin, hän pystyy olemaan ilman sinua.

on aivan naurettava viesti. Ei 5 kk vauva vielä itke äitinsa perään, toki voi olla sitäkin, mutta se on niin pieni että voi itkeä ihan mitä vaan! Nälkää, väsyä, vaippaa, läheisyydenkaipuuta. Syy pitää selvittää ja lohduttaa. Ei noin pientä vauvaa tarvi eikä edes pidä mitenkään "vierottaa" äidistään. Vauvat vaan välillä itkee, se on selvä ja normaalia.

totta on, että vauvat itkee monista syistä, mutta ne itkee myös äidin/isän perään. Vauva on tottunut olemaan äidin kanssa ja kyllä vauva kun vauva nyt äidin tunnistaa!

Ei meilläkään vauvat ole välttämättä kelpuuttaneet kun äidin sylin. Mutta tämäkin vaihe on ohimenevää!

Mä en sun miehelle kyllä jättäisi vauvaa hoitoon!

Kun mies seuraavan kerran vonkaa seksiä, ilmoitat, että ei seksittömyyteen kuole. Sinä haluat omaa aikaa ja sen hetki on nyt, joten hyvää yötä.



On muuten ihan normaalia, että 5 kk ikäinen itkee äidin perään. Hän on juuri huomaamassa, että on erillinen olento eikä sama asia kuin äiti. Se on aika kamalaa.

kans tosi hyvä ja välittävä isä. Kuopuksellekin höpöttelee ym. mutta koska lapsia on nyt kaksi, jako on mennyt niin, et mä hoidan vauvan, mies esikoisen (silloin kuin ei ole töissä).



Haluan puollustaa miestäni, koska hän on tosiaan muuten hyvä tyyppi, mut näyttää olevan sitä mieltä, että vauva ei häntä pompottele. Olen kyllä hälle selittänyt, etteivät tuon ikäiset ketään tietoisesti pompottele...



Ap

Meillä vauva kohta 7kk ja huutaa kuin hyeena mun perään...isä ottaa syliin, leikkii, rauhoittaa, mutta ei auta. Kuitenkin jätän "hyvillä mielin"vauvan isänsä hoiviin hetkeksi kun tiedän, että vauvan itkuun vastataan. En jättäisi kyllä vauvaa miehellesi...mikä lie vaivaa? Itse olen väsynyt tilanteeseen vaikkakin tideän että on ohi menevää. Allergiat, refluksivaivat jne...öitä ja päikkäreitä ei nukuta kunnolla, vain sylissä on hyvä olla...onneksi on hyvä isä jolle pukata syliin kun ei jaksa...

mutta näyttää, että isoa miestä ei pikkuset vauvat pompottele!



Jep jep, lue kirjotukses uudestaan ja ajatuksella.

pistikö mies silloinkin vauvan sitteriin huutamaan?

Minusta tuntuu, ettei sun mies oikein osaa hoitaa vauvaa, eikä ymmärrä vauvoista yhtään mitään. Suostuisikohan se lukemaan jonkun oppaan??? Tai ehkä tulemaan seuraavalle neuvolakäynnille mukaan, ja voisitten kysyä terkkarin mielipidettä asiaan.

pistikö mies silloinkin vauvan sitteriin huutamaan?

Minusta tuntuu, ettei sun mies oikein osaa hoitaa vauvaa, eikä ymmärrä vauvoista yhtään mitään. Suostuisikohan se lukemaan jonkun oppaan??? Tai ehkä tulemaan seuraavalle neuvolakäynnille mukaan, ja voisitten kysyä terkkarin mielipidettä asiaan.

Esikoisen kans tätä ongelmaa ei ollut, koska esikoinen oli tosi helppo. Ei tämä kakkonenkaan yleisesti ottaen vaikea ole (tosiaankaan), mut ärhäkämpi kyllä.

Vaan taidan lähteä nukkumaan nyt. Johan tuo vastaus tuli selväksi. Ap kuittaa.

pikkulapsiaika, ei voi olla yksin.



Mieti sitä että vauva-aika on pian ohi - kyllä sinä jaksat.



Varsinaiseen kysymykseen, en huudattaisi vauvaa. Toki joskus on ollut pakko pieniä hetkiä.



Saatko nukutuksi, miten pitkät syöttövälit vauvalla on. Onko mahdollista että menet silloin menoillesi kun tiedät että vauva nukkuu esim. heti syötön jälkeen.

Pientä vauvaa ei saa jättää yksin pidemmäksi aikaa itkemään. Tämä nyt on sanomattakin selvää. Jos mies lykkää vauvan sitteriin ja antaa tämän huutaa siinä, ei kyllä kaikki ole miehellä kotona. Itse en ainakaan uskaltaisi jättää vauvaa miehelle hoitoon. Jutelkaa asiasta neuvolassa, miehesi on tajuttava, ettei vauvaa saa huudattaa!

Mun mies teki tuollai samalla tavalla, että laittoi vauvan lattialle huutamaan. Mun mielestä se oli väärin.



Äitinä päätin, että en anna hänen hoitaa vauvaa.



Sanoin hänelle, että vauva tarvitsee turvaa ja empatiaa ja että huudattaminen lattialla/sitterissä ei ole sitä. Ja että vauvan itkua on vain kestettävä, joskus vauva vain itkee, mutta silloinkin vauvan on parempi olla sylissä. Että vauvalle pitää jutella, paijata, tuudittaa, olla empaattinen ja ennenkaikkea luottaa siihen, että toimii oikein ja handlaa tilanteen. Vauva aistii paljon.



Jatkoin miehelleni, että vauvamme tarvitsee häneltä kaikkea tuota ja kehoitin häntä rohkeasti heittäytymään tehtävään ja olemaan empaattisempi vauvaa kohtaan. Samalla olin kokoajan saatavilla ja otin vauvan syliini, mikäli miehelltäni homma ei onnistunut. En voinut antaa vauvan itkeä turhaan, koska useimmiten itku lakkasi kun pääsi syliin.



Mieheni sitten aika nopeasti rohkaistui ja alkoi olemaan vauvalle enemmän empaatinen. Kehuni saivat hänet innostumaan vieläkin enemmän.



Oma teoriani on, että joidenkin miesten on hiukan hävettävää (omasta mielestään) heittäytyä lintuemoiksi ja hyysätä pikkusiaan. Tällöin he tarvitsevat rohkaisua vauvalle höpöttämiseen ja vaikkapa lauleskeluun ja tuudittamiseen. Ja selkeän ilmoituksen siitä, että muunlainen hoito ei käy. Vauvalle huudattaminen voi olla kohtalokasta.

Vauva huutaa tasan niin kauan, kun tietää joka kerta pääsevänsä syliin kun vaan tarpeeksi huutaa. Tärkeintä on olla vauvan näkösällä, ettei lapsi koe jääneensä yksin. Näköetäisyydellä puuhastelu riittää, ei joka kerta tarvitse ottaa syliin.