Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vauvanhoitoerimielisyys miehen kanssa. Kumpi on täysjärkinen?
31.07.2012 |
Meillä on 5kk vauva, joka on tottunut olemaan pelkästään minun kanssani (lisäksi esikoinen 3v.). En ole käynyt missään yksin yli puoleen vuoteen. Tai 2 kertaa kävin lähellä kaupassa yksin, mutta kun palasin kotiin, vauva huusi yksin sitterissä. Mies on sitä mieltä, että vauva ei kuole, vaikka se huutaisi. Hän hyssyttelee vauvaa tovin, mutta jos ei rauhoitu, mies pistää tämän sitteriin huutamaan.
Miehen mielestä minun pitäisi relata ja vaan mennä menoihini (hän hoitaa kuulemma lapsen tyylillään), mutta enhän mä voi rentoutua, jos tiedän vauvan huutavan yksin kotona. Jos mies pitäisi vauvaa sylissä, pystyisin käymään jossain, vaikka tietäisinkin lapsen hutavan kotona osan ajasta.
Alan vaan olla ihan uupunut siihen, etten saa olla sekuntiakaan vuorokaudessa yksin. Nyt vauva huutaa kurkku suorana sitterissä ja mies sanoo, että kyllä se siitä nukahtaa. Ja mä olen kuulemma perfektionisti, kun en halua lapseni nukahtavan omaan huutoonsa (rauhoittuu kyllä, kun otan sen pian syliin).
Sanokaa jotain järkevää. Mulla on sellainen olo, että pimahdan pian. Hermo on tosi kireällä ja teen sellaista "shh shh" -ääntä kadulla jo vieraillekin :(
Kommentit (41)
eikä niitä ole sylissä kanniskeltu. Vasta viimeisen 10 vuoden aikana on tullut tämä käsitys, että vauva muka saa jotain traumoja, jos joutuu välillä karjumaan itsekseen. Ei siitä mitään traumoja tule, uskokaa jo! Ennemminkin voi kysyä, millaisia aikuisia tulee lapsista, jotka kokevat ensimmäiset pettymyksensä vasta kun äiti tai isä ei ole enää täyttämässä jokaista toivetta esim. pk:ssa tai koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauva huutaa tasan niin kauan, kun tietää joka kerta pääsevänsä syliin kun vaan tarpeeksi huutaa. Tärkeintä on olla vauvan näkösällä, ettei lapsi koe jääneensä yksin. Näköetäisyydellä puuhastelu riittää, ei joka kerta tarvitse ottaa syliin.
eli haluaa syliin. Miksei vauvaa voi ottaa syliin? Nyt puhutaan 5kk ikäisestä lapsesta!
Teinpä tuossa vähän omia juttujani ja tulin vielä katsomaan, miten täällä menee. Jäi vähän kehno maku tuosta miehen mollaamisesta, vaikka itsepä tuon aloitin :)
Lisään lieventävänä asianhaarana nyt, kun muksut nukkuvat ja oon itsekin taas järjissäni, että ei se mies mihinkään toiseen huoneeseen sentään mene. Vatkaa jalalla sitteriä ja katsoo telkkaria tai jos ovat ulkona, niin hetkuttaa kärryä monotonisesti. Tämä siis, jos lapsi syliin otettaessa jatkaa huutoa ja heittäytyy käyräksi. Itse teen niin, että otn vauvan syliin ja höpöttelen sille, näytän tavaroita, kokeilen eri asentoja jne. Joku niistä sit aina tepsii.
Juu, tää on tosi noloa, et ensin ite tulee haukkumaan omaa miestä ja nyt sit puolustelee. Mut kyllähän sitä pitää omien puolta pitää :)
eikä niitä ole sylissä kanniskeltu. Vasta viimeisen 10 vuoden aikana on tullut tämä käsitys, että vauva muka saa jotain traumoja, jos joutuu välillä karjumaan itsekseen. Ei siitä mitään traumoja tule, uskokaa jo! Ennemminkin voi kysyä, millaisia aikuisia tulee lapsista, jotka kokevat ensimmäiset pettymyksensä vasta kun äiti tai isä ei ole enää täyttämässä jokaista toivetta esim. pk:ssa tai koulussa.
Nyt puhutaan vauvasta. Niitä pettymyksiä voi harjoitella taaperon kanssa.
eikä niitä ole sylissä kanniskeltu. Vasta viimeisen 10 vuoden aikana on tullut tämä käsitys, että vauva muka saa jotain traumoja, jos joutuu välillä karjumaan itsekseen. Ei siitä mitään traumoja tule, uskokaa jo! Ennemminkin voi kysyä, millaisia aikuisia tulee lapsista, jotka kokevat ensimmäiset pettymyksensä vasta kun äiti tai isä ei ole enää täyttämässä jokaista toivetta esim. pk:ssa tai koulussa.
mun lapset on jo isompia, mutta katsopas ympärillesi. Suomessa on harvinaisen myötätunnoton, sosiaalisesti heikko kulttuuri. Samoin tunnetaidot heikkoja. Että kyllä ihmiset ovat traumatisoituneet, sori vaan. Siihen sota vielä päälle ja mykkä vaikeneminen kaikesta. Olet ymmärtänyt väärin myös sen, että vauva tarvitsisi pettymyksiä. Se uhmaava taapero tarvitsee, sopivassa suhteessa sietokykyynsä, mutta ei vauva! Vauva on täysin avuton jos hänen hätäänsä vastata. Ei muutamasta kerrasta traumoja saa, mutta jatkuva kokemus siitä, ettei avun pyynnöstä seuraa apua, eikä hänen tarpeisiinsa haluta vastata 100% varsmuudella vahingoittaa vauvaa. Mut eihän sitä tietenkään huomaa/tajua jos itsekin on tunnevammainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauva sidotaan äidin selkään kun äiti on puuhissaan. Taitaa olla ihan länsimainen ilmiö, että vauva lykätään vaunuihin, sittereihin ja pinnasänkyihin yksin.
Teinpä tuossa vähän omia juttujani ja tulin vielä katsomaan, miten täällä menee. Jäi vähän kehno maku tuosta miehen mollaamisesta, vaikka itsepä tuon aloitin :) Lisään lieventävänä asianhaarana nyt, kun muksut nukkuvat ja oon itsekin taas järjissäni, että ei se mies mihinkään toiseen huoneeseen sentään mene. Vatkaa jalalla sitteriä ja katsoo telkkaria tai jos ovat ulkona, niin hetkuttaa kärryä monotonisesti. Tämä siis, jos lapsi syliin otettaessa jatkaa huutoa ja heittäytyy käyräksi. Itse teen niin, että otn vauvan syliin ja höpöttelen sille, näytän tavaroita, kokeilen eri asentoja jne. Joku niistä sit aina tepsii. Juu, tää on tosi noloa, et ensin ite tulee haukkumaan omaa miestä ja nyt sit puolustelee. Mut kyllähän sitä pitää omien puolta pitää :)
Aloitus vaikutti julmalta, tuo ei, sehän hytkyttelee kuiten. Niin olen itsekin tehnyt. Eli en aina ota syliin vaan hytkytän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vauva ollut sidottuna äitiin, kun äiti on touhunnut muuta. Ja läheisyys on tärkeää.
Jos mies kuitenkin heijaa sitteriä, ei hän minusta miltään hirviöltä vaikuta. Oikeasti jatkuvasti huutavan lapsen sylissä pitäminen on henkisesti raskasta, jos lapsi ei lainkaan rauhoitu. Silloin voi olla kaikkien kannalta parasta laittaa lapsi välillä vaikka sitteriin, ja heijata siinä. Oma mieheni laittoi kantokoppaan, ja heijasi sitä.
Teinpä tuossa vähän omia juttujani ja tulin vielä katsomaan, miten täällä menee. Jäi vähän kehno maku tuosta miehen mollaamisesta, vaikka itsepä tuon aloitin :) Lisään lieventävänä asianhaarana nyt, kun muksut nukkuvat ja oon itsekin taas järjissäni, että ei se mies mihinkään toiseen huoneeseen sentään mene. Vatkaa jalalla sitteriä ja katsoo telkkaria tai jos ovat ulkona, niin hetkuttaa kärryä monotonisesti. Tämä siis, jos lapsi syliin otettaessa jatkaa huutoa ja heittäytyy käyräksi. Itse teen niin, että otn vauvan syliin ja höpöttelen sille, näytän tavaroita, kokeilen eri asentoja jne. Joku niistä sit aina tepsii. Juu, tää on tosi noloa, et ensin ite tulee haukkumaan omaa miestä ja nyt sit puolustelee. Mut kyllähän sitä pitää omien puolta pitää :)
Aloitus vaikutti julmalta, tuo ei, sehän hytkyttelee kuiten. Niin olen itsekin tehnyt. Eli en aina ota syliin vaan hytkytän.
Ei sitä minuuttitolkulla saa tehdä, jos vauva ei rauhoitu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teinpä tuossa vähän omia juttujani ja tulin vielä katsomaan, miten täällä menee. Jäi vähän kehno maku tuosta miehen mollaamisesta, vaikka itsepä tuon aloitin :)
Lisään lieventävänä asianhaarana nyt, kun muksut nukkuvat ja oon itsekin taas järjissäni, että ei se mies mihinkään toiseen huoneeseen sentään mene. Vatkaa jalalla sitteriä ja katsoo telkkaria tai jos ovat ulkona, niin hetkuttaa kärryä monotonisesti. Tämä siis, jos lapsi syliin otettaessa jatkaa huutoa ja heittäytyy käyräksi. Itse teen niin, että otn vauvan syliin ja höpöttelen sille, näytän tavaroita, kokeilen eri asentoja jne. Joku niistä sit aina tepsii.
Juu, tää on tosi noloa, et ensin ite tulee haukkumaan omaa miestä ja nyt sit puolustelee. Mut kyllähän sitä pitää omien puolta pitää :)
mielestä sä olet ihana kun puolustat miestäsi!!!Niin mäkin tekisin. Täällä ( olen huomannut) vaan tulee heti kommenttia, että jätä tollanen luuseri/kusipää..ynnä muuta.
Sä kuulostat terveeltä ja fiksulta naiselta!
Vauvan itku herättää äidissä ne äidinvaistot, isissä lähinnä epätoivoa. Miehillä on yleensä järkevä selitys kaikkeen, ja kun eivät ymmärrä mitä vauva tarvitsee, niin luovuttavat. Tai näin ainakin meillä on. Tein ihan oikeasti miehelle listan jääkaapin oveen, että jos vauva itkee, niin kokeile: onko vaippa täysi, onko nälkä, kaipaako syliä, tuntuuko vatsa pinkeältä, eli ilmaa, olisiko päiväuniaika. Melkein aina on joku näistä auttanut.
Vauva myös rauhoittui nopeasti, kun mies otti rintaansa vasten ja alkoi tanssia :) kannattaa kokeilla.
Kun lapsi on isompi, mieskin osaa osallistua enemmän, kun kommunikointi on muutakin kuin itkua. Olen sitä mieltä, että tämä ensimmäinen vuosi on vaan jotenkin äitien aikaa, me osataan tämä niillä sisäänrakennetuilla vaistoilla ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuopus oppi olemaan Manduca-repussa juuri tuossa iässä, vai oliko se 6 kk iässä, vastasyntyneenä hän ei oikein siinä viihtynyt. Eli pyydäpäs miestäsi opettelemaan ottamaan vauva kantoreppuun jos ei jaksa sylissä kannella.
Meillä on ollut vähän samanlaista, siitä syytä että olen täysimettänyt ja vauva on oppinut nukahtamaan aina tissille. Mies ei pysty nukuttamaan vauvaa joka on tottunut rauhoittumaan ainoastaan tissi suussa...! No, itse pääsen kuitenkin tunniksi pariksi lähtemään, kunhan se ei ole vauvan nukutusaikaan.
Minusta parin -kolmen minuutin itkut on pakko vauvankin kestää, kunhan mahdollisimman pian pääsee syliin tai häntä muuten huomioidaan. Vauva on vauva niin kovin lyhyen aikaa, joten vanhemmilla on VELVOLLISUUS laittaa hönet oman mukavuudensa edelle. Eli iskänkin pitäisi vain ajatella vauvan etua, vauva ei koskaan itke turhaan, vaan siihen on aina syy.
Pitäisi etsiä faktaa sille miehelle, miehet kun eivät ymmärrä ennen kuin joku asiantuntija sanoo...
Mitäpä jos ehdottaisit miehellesi että lähdette neuvolaan tai perheneuvolaan yhdessä kysymään onko tuo huudattaminen ok ? Jos sielläkin ollaan sitämieltä että lasta voi pitkiä aikoja huoletta huudattaa niin joudut antaa miehen tehdä niin mutta jos ne selittäisivät miehellesi vakuuttavasti että se ei ole oikein niin suostuisikohan miehesi hoitamaan vauvaa paremmin?
Minusta tuntuu, ettei sun mies oikein osaa hoitaa vauvaa, eikä ymmärrä vauvoista yhtään mitään. Suostuisikohan se lukemaan jonkun oppaan??? Tai ehkä tulemaan seuraavalle neuvolakäynnille mukaan, ja voisitten kysyä terkkarin mielipidettä asiaan.
Sanoin hänelle, että vauva tarvitsee turvaa ja empatiaa ja että huudattaminen lattialla/sitterissä ei ole sitä. Ja että vauvan itkua on vain kestettävä, joskus vauva vain itkee, mutta silloinkin vauvan on parempi olla sylissä. Että vauvalle pitää jutella, paijata, tuudittaa, olla empaattinen ja ennenkaikkea luottaa siihen, että toimii oikein ja handlaa tilanteen. Vauva aistii paljon.
Jatkoin miehelleni, että vauvamme tarvitsee häneltä kaikkea tuota ja kehoitin häntä rohkeasti heittäytymään tehtävään ja olemaan empaattisempi vauvaa kohtaan. Samalla olin kokoajan saatavilla ja otin vauvan syliini, mikäli miehelltäni homma ei onnistunut. En voinut antaa vauvan itkeä turhaan, koska useimmiten itku lakkasi kun pääsi syliin.
Mieheni sitten aika nopeasti rohkaistui ja alkoi olemaan vauvalle enemmän empaatinen. Kehuni saivat hänet innostumaan vieläkin enemmän.
Oma teoriani on, että joidenkin miesten on hiukan hävettävää (omasta mielestään) heittäytyä lintuemoiksi ja hyysätä pikkusiaan. Tällöin he tarvitsevat rohkaisua vauvalle höpöttämiseen ja vaikkapa lauleskeluun ja tuudittamiseen. Ja selkeän ilmoituksen siitä, että muunlainen hoito ei käy. Vauvalle huudattaminen voi olla kohtalokasta.
Miehillä ei ole hoivaviettiä. Vauvan itku herättää äidissä ne äidinvaistot, isissä lähinnä epätoivoa. Miehillä on yleensä järkevä selitys kaikkeen, ja kun eivät ymmärrä mitä vauva tarvitsee, niin luovuttavat. Tai näin ainakin meillä on. Tein ihan oikeasti miehelle listan jääkaapin oveen, että jos vauva itkee, niin kokeile: onko vaippa täysi, onko nälkä, kaipaako syliä, tuntuuko vatsa pinkeältä, eli ilmaa, olisiko päiväuniaika. Melkein aina on joku näistä auttanut.
Vauva myös rauhoittui nopeasti, kun mies otti rintaansa vasten ja alkoi tanssia :) kannattaa kokeilla.
Kun lapsi on isompi, mieskin osaa osallistua enemmän, kun kommunikointi on muutakin kuin itkua. Olen sitä mieltä, että tämä ensimmäinen vuosi on vaan jotenkin äitien aikaa, me osataan tämä niillä sisäänrakennetuilla vaistoilla ;)
mutta näitä lainattuja kohtia lukiessa herää kysymys onko teidän miehet jotenkin vajaaälyisiä vai kohteletteko te vaan niitä sellasina? Vastenmielisen alentuvaan sävyyn te ainakin niistä kirjoitatte. Jessus, nuo kirjojen lukemiset, ohjeistukset, listat, rohkaisemiset ja kannustamiset kuulostaa ihan siltä kuin opettais lasta potalle tai koiraa antamaan tassua. Jospa kohtelisitte sitä miestä vaihteeksi niin kuin täysijärkistä ihmistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kyllä häntä pitää välillä taputtelemassa käydä, jottei luule olevansa yksin.
mies on väärässä, sinä oikeassa. Vauvaa ei saa jättää yksin huutamaan. Aiheesta löytyy vaikka kuinka paljon kirjallisuutta. Katsopas aluksi neuvolan ja äitisypakkauksen materiaali.
Mies on oikeassa, että sinun pitäisi mennä enemmän yksin.
Sinä olet oikeassa siinä, ettei vauvaa saa huudattaa yksin. Siitä on paljon kirjallisuutta. Pitäisi etsiä faktaa sille miehelle, miehet kun eivät ymmärrä ennen kuin joku asiantuntija sanoo...
Eikö teillä oo muuta lastenhoitoapua tarjolla?
Onneksi on noin iso vauva jo, kohta kun pääsee liikkumaan jne, niin ei kaipaa sitä syliä niin paljon. Kauhea tilanne sulla, miks teit toisen lapsen hänen kanssaan?
Eikö teillä oo muuta lastenhoitoapua tarjolla?
Onneksi on noin iso vauva jo, kohta kun pääsee liikkumaan jne, niin ei kaipaa sitä syliä niin paljon. Kauhea tilanne sulla, miks teit toisen lapsen hänen kanssaan?
toivottavasti ap:lla on yhtä kieroutunut huumorintaju kuin sinulla, jotta hän noissa hormonihouruissaan ymmärtäisi...
Alue: Aihe vapaa
toimii ehkä taaperon kanssa, mutta ei todellakaan vauvan kanssa!