Vauvanhoitoerimielisyys miehen kanssa. Kumpi on täysjärkinen?

Meillä on 5kk vauva, joka on tottunut olemaan pelkästään minun kanssani (lisäksi esikoinen 3v.). En ole käynyt missään yksin yli puoleen vuoteen. Tai 2 kertaa kävin lähellä kaupassa yksin, mutta kun palasin kotiin, vauva huusi yksin sitterissä. Mies on sitä mieltä, että vauva ei kuole, vaikka se huutaisi. Hän hyssyttelee vauvaa tovin, mutta jos ei rauhoitu, mies pistää tämän sitteriin huutamaan.



Miehen mielestä minun pitäisi relata ja vaan mennä menoihini (hän hoitaa kuulemma lapsen tyylillään), mutta enhän mä voi rentoutua, jos tiedän vauvan huutavan yksin kotona. Jos mies pitäisi vauvaa sylissä, pystyisin käymään jossain, vaikka tietäisinkin lapsen hutavan kotona osan ajasta.



Alan vaan olla ihan uupunut siihen, etten saa olla sekuntiakaan vuorokaudessa yksin. Nyt vauva huutaa kurkku suorana sitterissä ja mies sanoo, että kyllä se siitä nukahtaa. Ja mä olen kuulemma perfektionisti, kun en halua lapseni nukahtavan omaan huutoonsa (rauhoittuu kyllä, kun otan sen pian syliin).



Sanokaa jotain järkevää. Mulla on sellainen olo, että pimahdan pian. Hermo on tosi kireällä ja teen sellaista "shh shh" -ääntä kadulla jo vieraillekin :(