Arkielämässäsi: saatko vai annatko apua enemmän

Lasten vahtimisessa, huolien kuuntelemisessa, olkapään antamisessa jne. Täytyisi opetella itsekin vaatimaan samaa.

enkä myöskään jaksa sitä itse kenellekään antaa sillä olen ihan kaput kaiken aikaa. Sukulaisista ei ole juurikaan iloa eikä apua. Välillä äitini auttaa rahallisesti mutta lastenhoitoapua en ole saanut koskaan. Miehen suku ei auta koskaan, pääasiassa arvostelevat.

Saan enemmän kuin annan. Tiedän sen tuskaisen hyvin ja haluaisin antaa enemmän. Tuloksena usein vain on että saan vieläkin enemmän.

Eniten minua auttaa äitini. Se on sitä samaa apua mitä hän on saanut aikanaan omilta vanhemmiltaan ja minä tulen sitä jatkamaan omille lapsilleni. Ehkä ne puntit tasaantuvat silloin.

Haluaisin vain äitini saavan minultakin jotain ja teenkin niin paljon kuin voin.

kuuntelen, tuen, kannustan, annan ruokaa/rahaa/vaatteita, etsin tietoa, vahdin lapsia...



Ikävä esimerkki on lapseni kummitäti, tuli vahtimaan kummilastaan, kun toinen lapsemme oli kuolemansairas ja vaati reilun palkan joka tunnilta. Tarvitseeko sanoakaan, että häntä on autettu monin tavoin ilman korvausta..

kavereita jeesaan melkein missä tahansa apua tarvitsevat (olkapää, remontti, juhlajärjestelyt jne), naapureita en tunne ja vieraita ihmisiä autan aniharvoin (nostan kyllä vaunuja junaan/bussiin ja availen ovia). Sukulaisten kohdalla menee puntit aika lailla tasan, se on yleensä lastenhoitoa ja juhlajärkkäilyä.



Poikkeuksena mun vanhemmat, jotka jeesaa paaaljon enemmän meitä kuin me heitä.. tosin ehkä meidän vuoro tulee sitten jeesata jahka vähän vielä saavat ikää lisää ja alkavat oikeasti apua kaivatakin.



Mulle on todella vaikeeta ottaa tarjottua apua vastaan, pyydä en oikeastaan koskaan. En osaa sanoa ei, joten yleensä autan aina jos vain suinkin ehdin/pystyn.

nyt olen päässyt jaloilleni ja autan muita useammin. kuuntelen, olen tukena, huolehdin vanhuksista ja saatan antaa jopa taloudellistakin tukea, vaikka toisinaan tarvitsen sitä itsekin vielä.

Muutama vuosi sitten tilanne oli toinen, ja eiköhän se tilanne taas muuksi käänny, kun aikaa kuluu ja elämä selkenee jälleen.



Edelleen kyllä autan, jos vain suinkin siihen kykenen, mutta valitettavasti joudun myös paljon pyytämään apua.

ja satunnaisesti autan myös heitä.



Henkistä tukea annan muille ehkä enemmän kuin saan. Koen sen kuitenkin mielekkääksi, koska tavallaan siinä samalla saan myös hyvän mielen.

Annan enemmän. Olen huono pyytämään ja silloin kun pyydän, niin harva suostuu auttamaan. Puhun lähinnä työtovereista ja kavereista. Ystävät auttaa aina.



Olen kyllä huomannu, että monet ovat todella itskekäitä ja ovat huomanneet mut kiltiksi ja auttavaiseksi ja säälimättä ovat käyttäneet tätä hyväksi. Onneksi tajusin asian ja opin sanomaan ei.

Toki vanhempani auttavat minua, kun apua tarvitsen (ovat muuttoapuna, lainaavat peräkärryä, ovat lastenvahtina tms). Mutta ystäviltä en osaa pyytää apua. Esim. lapsenvahtina on aina vanhempani, eli meillä on lapsenvahti ehkä 3-4krt vuodessa, sillä vanhempani asuvat eri paikkakunnalla.



Ystävilleni olen lapsenvahtina, kuljetan autottomia lääkäriin, kauppaan ym. Lainaan rahaa, haen lapsia pk:sta samalla kuin omanikin, käyn kaupassa tms. Autan aina kun voin (mieheni mielestä liikaakin) ja minulle voi soittaa ympäri vuorokauden. Joskus pohdin olenko liian kiltti...

Toki vanhempani auttavat minua, kun apua tarvitsen (ovat muuttoapuna, lainaavat peräkärryä, ovat lastenvahtina tms). Mutta ystäviltä en osaa pyytää apua. Esim. lapsenvahtina on aina vanhempani, eli meillä on lapsenvahti ehkä 3-4krt vuodessa, sillä vanhempani asuvat eri paikkakunnalla.

Ystävilleni olen lapsenvahtina, kuljetan autottomia lääkäriin, kauppaan ym. Lainaan rahaa, haen lapsia pk:sta samalla kuin omanikin, käyn kaupassa tms. Autan aina kun voin (mieheni mielestä liikaakin) ja minulle voi soittaa ympäri vuorokauden. Joskus pohdin olenko liian kiltti...

Että en osaa myydä tavaroita eteenpäin. Annan kaiken ilmaiseksi, jos joku tuttu/ystävä/kaverinkumminkaima tarvitsee niin hänelle tai sitten SPR:lle/ensi- ja turvakotiin tms.

Esim. muuton yhteydessä annoin pois muutaman vuoden vanhan kerrossängyn ja hirveät läjät lasten vaatteita, leluja ja kirjoja. En kehtaa pyytää rahaa, kun pelkään, että ihmiset pitää minua ahneena.