Olen asperger, kysyttävyyksiä?

onko sinulla erilainen muisti kuin muilla? Miten vietät vapaa- aikaasi?



Terv. toinen asperger :)

minulla 14 v as-poika.

(Asteikolla 1-10, jossa 1 riittää jo diagnoosiin.)

En katsele telkkaria, en edes omista, omasta tahdostani.



Muistini toimii "kaikki tai ei mitään" -periaatteella. Muistan jokaisen koskaan näkemäni auton rekisterinumeron, sinfoniat tulevat ulkomuistista yhden kuuntelukerran jälkeen ja muistan kaikista elokuvista ja näyttelijöistä kaiken mitä olen koskaan lukenut. En kykene muistamaan nimiä enkä tunnistamaan kasvoja, samoin luonto- ja biologia-aiheet voin päntätä läpi ilman että mitään jää päähän.



Vietän vapaa-aikani tietokoneella (elokuvien parissa), viulun tai kitaran äärellä, lukien, opiskellen, uusiin kieliin tutustuen ja urheillen, vaikka nyt olenkin osa-aikaisesti rampa.



Diagnoosi on epäselvä asia. Minulla on kolmen eri asiantuntijan suullinen lausunto siitä että olen ns. "selvä tapaus" (ja tämä on myös oma kokemukseni), mutta virallista paperia ei ole kukaan ehtinyt kirjoittaa, sillä aina kun hommiin ollaan ryhtymässä, niin muutan toiselle paikkakunnalle, minua tutkiva asiantuntija vaihtuu tai ilmenee jotain, joka on tutkittava pikaisemmin. Eli virallista paperia vaille valmis diagnoosi.



Asteikolla 1-10 koen olevani 2 tai 3, eli en mielestäni kovin vakavasti poikkeava. Tämä kuitenkin on näkemyskysymys :)

Minkä ikäisenä sait diagnoosin? Minkä ikäinen olet nyt? Opiskeletko/kykenetkö käymään normaalisti töissä? Häiritseekö AS mitenkään arkielämääsi?

Tampereella ehkä onnistuisi.

Minulla on kolme parasta ystävää, joista yhden olen tuntenut syntymästäni asti ja kaksi muuta hänen kauttaan sitten myöhemmin. Heidän lisäkseen ei ole muita, mitä nyt maailman ihanin poikaystävä :)



"Diagnoosin" saadessani olin 16 (sillä perheessäni on periaate nimeltä "jos ei fyysisiä oireita näy niin ei lapsessa sitten ole vikaa"), ja jos kysyisit kysymyksesi neljän päivän kuluttua, voisin sanoa olevani 17.



Opiskelen aivan normaalisti, ja tulen muutamien opiskelutovereideni kanssa hyvin toimeen.



En koe arkielämääni millään tavalla puutteelliseksi, enkä usko, että aspergerisuus olisi sellaisista puutteittenaiheuttajista ensimmäisten joukossa.

Hauska juttu tuo telkkari, itse luovuin siitä lapsuuden jälkeen. Nyt voin katsoa erityisesti piirrettyjä, ja joitakin filmejä mutta esim telkkariuutisia en. Pitäisi samaan aikaan keskittyä sanalliseen asiaan ja liikkuvaan kuvaan, se ei toimi.



Minun muistini on "snapshot"- tyylinen, esim. äsken luin uutta kirjaa ja halusin palata yhteen alaviitteeseen, näin heti silmissäni sen sivun niin tarkasti että pystyin hahmottamaan sivunumeron alalaidasta ja löytämään oikean kohdan.



Työssä tämä on erityisen hyödyllistä, etenkin nyt uusien excel- versioiden kanssa. Muistan tulostaulukot kuvina joten värilliset "solut" ovat helppoja. Voin siis esim. palata tiimini tulostaulukkoon vuodelta 2009 heti.



En muista näitä aktiivisesti, vaan minun pitää etsiä se kuva aivoistani ja "katsoa" sitä.



Onko sinulla ap aistiyliherkkyyksiä?

Itsekin rakastan piirrettyjä :)



Aistiyliherkkyyksiäkin löytyy ikävästi. Kuuloaistini toimii hieman kummallisella tavalla, joskus jopa normaali puhe on niin kovaa että kipeää tekee, sen takia minulla on aina korvatulpat mukana. Jos taas joku puhuu minulle, mutta havaittavissa on pientäkään taustamelua, niin en saa selvää puheesta, tai en välttämättä edes ymmärrä, että joku puhuu minulle.



Tuntoaisti on pienestä lähtien ollut vaatteiden kannalta hankala. En kykene pitämään vaatteita, jotka hankaavat, puristavat, möhkälöityvät (esim. kainaloihin, kuten villapaidoissa, joissa hihat on liitetty paitaan "suorasti") ja jos vaatteessa on jotain muuta hiemankaan poikkeavasti vaikka lämpöisyydessä, niin ei tule kesää. Hankalaa etenkin, kun lapsena olin valas, ja nyt olen niin perhanan muodokas että edelleenkin ainoat täysin istuvat vaatteet mitä koskaan olen käyttänyt, ovat kaikki sukkia.



Näköaisti ei ole erityisen herkkä, ainoastaan keinovalo häiritsee suunnattomissa määrin, etenkin silloin jos päivänvaloa olisi vielä saatavilla.



Olen myös hajuherkkä, en kestä teollisia tuoksuja ollenkaan. Siksi nämä etenkin minun ikäluokassani esiintyvät "haisunaiset" ovat inhottavaa seuraa, kun vartalo pestään yhdella tuoksulla, hiukset kahdella eri tuoksulla, deodorantti on aivan erituoksuista, ja siihen vielä mansikkapläjäyshiuslakkaa kaksi pullollista ja hieman hajuvettä päälle. Sattuu niin paljon, että nenäkipu leviää aivoihin asti :s



Eli makuaistini on normaalin herkkä, jee!

Oletko onnellinen?

Olen oikein onnellinen, kiitos kysymästä :)



Entä itse, jos saan udella?

Olen oikein onnellinen, kiitos kysymästä :)

Entä itse, jos saan udella?

En toki aina, mutta enimmäkseen kyllä. Nyt alan olla jo hiukan väsynyt kyllä, uni voisi parantaa huomisen onnellisuutta. :)

Niin tuttua!



Minulla tuo kuulopuoli on se kaikkein vahvin yliherkkyysalue, "taustamusiikki" häiritsee pahasti. En myöskään käy kavereiden kanssa ulkona paikoissa jossa on musiikkia, en vaan pysty juttelemaan. Minulla epäiltiin lapsena kuulon alentumaa, mutta testit olivat normaalit. En vaan saa selvää puheesta jos on taustahälyä tai useampi ihminen puhuu samaan aikaan.



Toisaalta, ihan niinkuin sinäkin, minäkin olen kävelevä musiikkisanakirja. Nuorena iltatöikseni säestin tanssiryhmää, päässä oli (ja on) tuhansien biisien kirjasto. Muistan biisit sekä musiikkina kuulollisesti, että nuottikirjan sivuina visuaalisesti (voin lukea sanat) että fyysisesti niitä soittaessa(sormimuisti). Esim. kaikki ala- asteen kuorolaulut ovat kirjastossani, ja siitä on nyt 30v aikaa :)



Olen opetellut sosiaaliset taidot ihan tietoisesti. Esim. katson silmiin, teen osani smalltalkista (tämänkin oppii), olen oppinut ymmärtämään milloin pitää sanoa jotain (itse olisin hiljaa jos ei ole asiaa tai puhuisin loputtomiin jos en olisi opetellut vastavuoroisuutta) ja olen myös kertonut työkavereille avoimesti miksi olen joskus "kummallinen".



Olen nyt 41v, hyvässä työssä, minulla on perhe ja pärjään sosiaalisesti. Lapsellani on vahvoja asperger- piirteitä myös, mutta paljon lievempinä kuin minulla.

-en katso TV:tä, vaan katson kaikki elokuvat ja sarjat koneelta

-on erilainen muisti kuin muilla. Pystyn omaksumaan tietoa paljon nopeammin, mutta usein myös unohdan sen parin päivän sisällä

-vapaa-aika menee usein koneen edessä

-on diagnosoitu

-koen olevani noin 3-4. Minulla on ystäviä, joiden seurasta pidän. Osaan esittää ihan normaalia todella hyvin

-sain diagnoosin ala-asteella, nykyään olen yliopistossa

-olen asiakaspalvelussa töissä, joten as ei häiritse mitenkään työelämääni

-arkielämää "häiritsee". Itse tykkään olla ihan vain omassa seurassani, mutta ystävieni mielestä se on outoa. Vietän yleensä kaikki juhlapäivät (juhannukset, uudet vuodet, vaput jne) kotona yksin

Silmiinkatsominen ei onneksi ole minulle niitä suurimpia ongelmia, ja jos sen taidon osaa, niin sillä muuten pyrkii pitkälle! Itse yritän pitää huolta siitä, että tärkeissä tai vakavissa tilanteissa katson silmiin, silloin ihmiset yleensä ottavat asiani enemmän vakavissaan, eli katsekontaktia ei voi kuin suositella. Hienoa jos se hoituu jo, toivottavasti hoituisi kaikilla muillakin :)



Ja onnea lapsellesi :) Toivottavasti pärjää elämässä.

ironiaa?

Valitettavasti en. Se kieltämättä häiritsee aika paljon.

Valitettavasti en. Se kieltämättä häiritsee aika paljon.

toisaalta käännä se positiiviseksi asiaksi; etpähän loukkaannu turhasta,nimittäin aika moni veetuilee ironian kautta!

onko sinun suvussasi muita asseja?

kaikkea hyvää sinulle,ja onnea elämääsi! :)

jopa väkivaltainen, jos asiat eivät menneet niinkuin olit ajatellut?



Ja jos vastasit kyllä, niin miten opit hillitsemään itseäsi? (jos opit) Ja milloin?



Oliko koulun aloittaminen vaikeaa?



T: Äiti, jonka lapsi on todennäköisesti saamassa as-diagnoosin ennen koulunalkua...

On muitakin, minuun asti periytynyt poikkeuksetta isältä pojalle, eli isälläni on aika havaittavissa nämä piirteet, vaikka diagnoosiin ei ehkä olisikaan aihetta.



Kiitos samoin noista mukavista toivotuksista :)



Ja nyt menee tämäkin tyyppi täältä nukkumaan, huomenna käväisen katsomassa josko olisi vielä joku kysymys iskenyt.