Olen asperger, kysyttävyyksiä?

On muitakin, minuun asti periytynyt poikkeuksetta isältä pojalle, eli isälläni on aika havaittavissa nämä piirteet, vaikka diagnoosiin ei ehkä olisikaan aihetta.

Kiitos samoin noista mukavista toivotuksista :)

Ja nyt menee tämäkin tyyppi täältä nukkumaan, huomenna käväisen katsomassa josko olisi vielä joku kysymys iskenyt.

jopa väkivaltainen, jos asiat eivät menneet niinkuin olit ajatellut?

Ja jos vastasit kyllä, niin miten opit hillitsemään itseäsi? (jos opit) Ja milloin?

Oliko koulun aloittaminen vaikeaa?

T: Äiti, jonka lapsi on todennäköisesti saamassa as-diagnoosin ennen koulunalkua...

No vastaan vielä tähän, kun oli ilmestynyt sillä välin kun kirjoitin aiempaa. Eli en ollut mitenkään väkivaltainen, enkä kai arvaamatonkaan (mitä nyt sisarusriitojen suhteen hieman.. Niinkuin varmaan kaikki joskus). Olin kuulemma poikkeuksellisen rauhallinen lapsi. Jos joku asia meni ahdistavasti, niin se kuului pitää sisällä, sillä en koskaan osannut pukea tuntemuksiani sanoiksi. Sekin nyt jälkeenpäin ärsyttää hirveästi, kun sanallisissa riitatilanteissa en saanut sanoja ulos, ja vastapuoli katsoi sen "voitokseen" ja pääsi myhäilemään tiensä ulos, "Näin siinä katsos käy kun on oikeassa!". Keksin kaikki vedenpitävien argumenttieni suomenkieliset sanat aina puoli tuntia tilanteen jälkeen :/

En kai koskaan käynyt julkista koulua, joten tähänkään paha vastata :/

kielikuvia ja metaforia vaikka assien ei pitäisi ymmärtää eikä käyttää niitä lainkaan? Oletko provo vai osaatko vain jäljitellä muita ihmisiä?



Onko sinulla tapana olla pitkävihainen? Ainoa tuntemani asperger (mies) on tosikkomainen ja pelottava tyyppi joka vainoaa exiään vuosikausia.

En ole provo enkä osaa, tai edes halua osata jäljitellä muita ihmisiä. Muistathan, etteivät kaikki aspergerit ole samanlaisia, ja oikeasti aika harvalla on havaittavissa kaikki oireet. Kielikuvat ja vertaukset ovat aina olleet pelastukseni ja vahva puoleni, pystyn niillä sanomaan asioita, joita en muuten osaisi sanoiksi pukea. Eli ei ole asioita mitä aspergerien pitäisi tai ei pitäisi osata, kai sitä voi normaalikin ihminen olla vaikkei osaisi esimerkiksi viheltää?



En tiedä, miten määrittelisin pitkävihaisuuteni. Ensinnäkin minua on miltei mahdoton saada suuttumaan, viime pillastumisesta on varmasti jo vuosia. Kaikki vanhat vihat osaan kyllä käytännössä unohtaa, haluan olla mukava ihminen enkä jäädä vainoamaan muita asioista, jotka ovat jo ollutta ja mennyttä. Kuitenkin, jos ajattelen pientäkään asiaa joka menneisyydessä on vihastuttanut, niin kyllä se saa edelleen sapen kiehumaan, minulla ei vain ole sydäntä alkaa vuosien jälkeen vihailemaan jollekulle ja täten aiheutta pahaa mieltä. Eli vanhat asiat vihastuttavat, mutta en ole niistä vihainen ihmisille, edes heille jotka kyseisen asian ovat aiheuttaneet.