Lue keskustelun säännöt.
Opiskelija oireilee vanhempien eroa? Kellään omia kokemuksia?
30.05.2012 |
21v tyttö voi huonosti. Kolmas opiskeluvuosi takana ja jotenkin vaikeaa on ollut (taustatietona kerrottakoon, että kirjoitti L:n paperit ja sai hyvän opiskelupaikan jota vaihtoi kerran vielä parempaan). Avautui mulle (äitipuoli) eilen mm. saamattomuudestaan kesätöiden suhteen jne ja on aiemmin kertonut saaneensa masennuslääkkeitä.
Jäin miettimään, että oirehtiikohan tyttö (kaiken muun lisäksi) sitä, ettei hänellä ole enää ns. kotikotia kun molemmat vanhemmat ovat nyt talvella/keväällä muuttaneet asuntoihin, missä hän ei ole itse asunut? Kertokaa joku kenellä omia kokemuksia asiasta. Vanhemmat erosivat kun tyttö oli 15v ja tyttö asui ensin 2v äidillään ja sitten 2v isänsä ja minun kanssa ennen omilleen (poikaystävän kanssa yhteen) muuttamista. Meillä on hyvät välit, mutta tyttö on välillä hieman "sulkeutunut älykkö".
Kommentit (5)
paljon mahdollista, että oireilee eroa. Lapselle on todella rankkaa, jos joutuu luopumaan oikeasta kodistaa. Itse olen ollut samassa tilanteessa (tosin oli nuorempi) ja sen seurauksena olen tuntetnut koko aikuisikäni sellaista turvattomuutta, mihinkään kuulumattomuuden tunnetta. Olisi tarve muuttaa jatkuvasti jonnekin.
Ap:lla ei ole itsellä kokemusta vanhempien erosta, mutta kun perheemme muutti ollessamme 16v, niin en koskaan oppinut pitämään uudesta kodista (en millään olisi halunnut muuttaa). Asuinkin siinä vain 3v. Pidän sitä vanhempieni kotina, mutta en omana lapsuudenkotinani.
Meillä on tässä sellainenkin uusi tilanne, että me kaikki tytön "vanhemmat" olemme tulleet pääkaupunkiseudulle muualta ja siten irtautuneet vanhempien kodista eri tavalla kuin lapsi, joka muuttaa omilleen saman kunnan sisällä. Mehän kävimme opiskelijoina vanhempiemme luona viikonloppuisin, nämä meidän nuoret eivät taas ole juuri koskaan yöpyneet enää luonamme. Ajattelinkin pyytää tyttöä meille "kesälomalle" pariksi yöksi nyt heti kohta kun poikaystävänsä on työmatkalla. Saisi viettää päivät aurinkoa pihalla ottaen ja kuljeskellen lähitienoolla (olemme samalla alueella missä itsekin asui luonamme) ja töistä tultuamme grillattaisiin yhdessä. Tuntuu että tällainen normioleskelu vanhempien kanssa puuttuu. Yleensä käy meillä vain poikaystävänsä kanssa ja juuri ehditään syödä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun on lääkkeetkin saanut. Suosittelisin säännöllistä käyntiä ammattiauttajalla, niin tyttö saisi vapaasti purkaa mieltään.
paljon mahdollista, että oireilee eroa. Lapselle on todella rankkaa, jos joutuu luopumaan oikeasta kodistaa. Itse olen ollut samassa tilanteessa (tosin oli nuorempi) ja sen seurauksena olen tuntetnut koko aikuisikäni sellaista turvattomuutta, mihinkään kuulumattomuuden tunnetta. Olisi tarve muuttaa jatkuvasti jonnekin.
En uskoisi että tuossa elämänvaiheessa ihminen enää kovin paljon potee sitä, että vanhemmat ovat eronneet. Siitä on kuitenkin jo yli viisi vuotta. Luulisin että huonon olon taustalla (jos on alkanut nyt äskettäin) on jokin muu: haetaan oikeaa opiskelualaa, mietitään tulevaisuutta ja ihmissuhteita. Muistan itse että pari ekaa opiskeluvuotta oli välillä epävarmuutta ja ahdistusta. Sitten löytyi oma ala, ystävät ja kumppani ja pääsi oikeasti kiinni omaan elämään. Hienoa jos olet nuoren tukena ja kannustat.
On käynyt yths:llä myös terapeutilla, mutta eihän sinne kovin usein pääse. Yleislääkäritkin tunkee nykyään masennuslääkkeitä vähän kaikille.
Pyyteli puhelimessa anteeksi mulle avautumistaan, jolloin sanoin että tottakai saat avautua ja parempi onkin että saat sanottua etkä jää yksin märehtimään.