ärsyttävä tuttu joka puhuu päälle...

kuulemma niin typeriä, ettei niitä jaksa kuunnella. Sillä ei ole hänen mielestään mitään merkitystä, miltä se minusta tuntuu, vain sillä, ettei hänen tarvitse kuunnella jos ei kiinnosta. Kyse saattaa olla myös esimerkiksi vastauksesta hänen kysymykseensä, en siis suinkaan sepittele tylsiä tarinoita ajankulukseni. Kenellekään toiselle hän ei tätä tee, mutta minä olenkin se, jonka äiti on valinnut kiukkunsa kanavaksi.

tuohon usein. Olen vain sellainen aktiivinen kuuntelija että pistän aina kommenttia väliin... huomaan, että joidenkin ihmisten on hankalaa jatkaa juttua siitä mihin jäätiin mutta tutuimmat ystävät osaavat onneksi tämän rönsyilevän keskustelun taidon kanssani.



Mutta voin hyvin ymmärtää, että tämä tapa jotakuta ärsyttää. Ainakaan minä en sille mitään voi kun olen vain asiasta niin innostunut. Tiedostan tekeväni sitä ja hillitsen kun huomaan, että toinen osapuoli ei pysty keskittymään mutta muuten höpöttelen päälle.



Työminäni onkin toisenlainen, olen tutkija ja haastattelen ihmisiä työkseni. :D

tuohon usein. Olen vain sellainen aktiivinen kuuntelija että pistän aina kommenttia väliin... huomaan, että joidenkin ihmisten on hankalaa jatkaa juttua siitä mihin jäätiin mutta tutuimmat ystävät osaavat onneksi tämän rönsyilevän keskustelun taidon kanssani.

Mutta voin hyvin ymmärtää, että tämä tapa jotakuta ärsyttää. Ainakaan minä en sille mitään voi kun olen vain asiasta niin innostunut. Tiedostan tekeväni sitä ja hillitsen kun huomaan, että toinen osapuoli ei pysty keskittymään mutta muuten höpöttelen päälle.

Työminäni onkin toisenlainen, olen tutkija ja haastattelen ihmisiä työkseni. :D

Ok, sinä et ole se mun tuttava etkä varmaan niin "paha" tässä asiassa.

Ymmärrän jos oskus innostuksissaan puhuu päälle mutta kun se on vakio, ei enää ole normaalia.

Minä tunnustan: puhun päälle. En minä sillä pahaa tarkoita mutta olen kasvanut kulttuurissa jossa olisi epäkohteliasta olla niin epäinnostunut keskustelusta että EI puhu päälle vaan hiljaa nököttää kuuntelemassa ihan loppuun ja sitten vasta aloittaa oman puheenvuoron. Olen yrittänyt paljon opetella suomalaista tapaa mutta olen jotenkin niin kiihkeä ja intensiivinen ihminen etten ikinä malta :(



Varsinkin jos keskustelukumppani on hyvin hidas niin tulen kärsimättömäksi ja saatan päälle puhumisen lisäksi yrittää arvailla hänen puheensa loppua ja sanoa sen nopeammin ääneen koska tuntuu että kaikkea kiinnostavaa ei ehditä keskustella ollenkaan jos toiselta kestää iät ja ajat sanoa loppuun yksi asia. Tätä viimemainittua pidän paljon nolompana tapana kuin sitä tavanomaista oman puheenvuoron aloittamista kun toinen ei ole ihan vielä lopettanut mutta kun pääpointti on jo selvä - koska tuossa tavallaan halveksitaan toisen hidasta tyyliä.



Joskus olen myös miettinyt että onkohan mulla myös päässä jotain semmoista muistivikaa että senkin takia minun on pakko häiriköidä niitä hitaita ihmisiä keskeytyksillä ja väliyhteenvedoilla: nimittäin jos en niin tee, niin kun hidas kertoja lopettaa puheensa, en enää muista sitä alkua ja mistä oli kyse :-o

Ei tämä ole vielä sellainen "murhe". On mulla isompiakin murheita mutta ne ovat asia erikseen.

Kyse ei ole yhdestä kerrasta, vaan häiritsevästä

päälle puhumisesta, aina.

Mulla on työkaverini tuollainen päällepuhuja. Hän puhuu kaikkien päälle ihan omia juttujaan, jotka ei mitenkään liity keskustelun aiheeseen. Hän saattaa kysyä ensin jotain, mutta sitten ei malta kuunnella vastausta, vaan alkaa höpistä omiaan tyyliin "voi, voi kun on selkä kipeä, tänään olisikin saunavuoro, kylläpä nukuin huonosti, diiba daaba daa", loputtomiin. Olen ratkaissut asian niin, etten juurikaan juttele hänen kanssaan enkä kuuntele juttujaan.

mies joka piereskelee puheeni päälle. Esim. istutaan katsomassa tv:tä ja kerron jostain uutisesta (hän ei seuraa maailmanmenoa juuri lainkaan) niin hän nostaa kankkuaan ja pieraisee & ähkäisee. Eikä muuta kommenttia.