Vaikuttaako deittikumppanin taustat pariutumiskiinnostukseen
Esimerkkinä nyt maajussille morsian, sulhasehdokas Aki.
Mies on kiva, keskustelutaitoinen, läsnäovela, rauhallinen, ok ulkonäöltään.
Taustalta selviää konkurssi, masennus, myrskyisä ero, velkajärjestely. Tai tieto, että joku niin iso ongelma, ettei ole tavannut omia lapsiaan 8 vuoteen.
Miten tuollaiset tiedot vaikuttaisi sinuun?
Kommentit (14)
Tietenkin vaikuttavat. Outoa, että tuollaista pitää edes kysyä.
Itsehän en tuollaiseen aloituksessa kuvattuun tapaukseen sotkeutuisi millään tavalla. Konkurssi ja masennus ovat ihan ok (mikäli siis konkurssi ei ole johtunut siitä, että on kupattu itse firman rahat sen enempää ajattelematta asioita), mutta tuo lapsiasia on sellainen mitä en hyväksy.
Lasten hylkääminen ja myrskyn järjestäminen erotilanteessa ei kuulosta yhtään hyvältä.
Masennukseen taipuvaisella on tosi iso riski masentua uudestaan tai että ei ole koskaan kunnolla toipunutkaan.
Velatkin mietityttäisi. Olisinko minä maksumies kaikesssa yhdessätekemisessä.
Näin 50+ ikäsenä seuraa hakiessa tuntuu, että kaikilla vapailla miehillä on isoja luurankoja kaapit täynnä
Kun rehellisesti olen kertonut kun ex-kumppaneiden määrää on kysytty, että en ole aiemmin ollut parisuhteessa. "Kokemattomuudestani" on sitten muodostunut syy miksei kysyjäkään ole halunnut, vaikka ei olekaan osannut sanao sen tarkemmin mitä se olsi muuttanut, jos olsin sanonut olleeni suhteessa ja viimeisimmän päättyneen jo vuosia sitten. - Joskus on tuntunut, että helpommalla olisin päässyt, jos olisin valehdellut. Mutta miksi? Ja kenelle minä siinä oikeastaan olsin valehdellut ja ketä vakkuuttaa, jos edes itselleni osasi olla rehellinen omasta menneiisyydestäni.
Ei kannata valehdella, mutta yleensä pitkissä suhteissa olleet ovat joustavampia ja mukautuvaisempia.
Meillä mies on ollut pitkissä suhteissa ja tämä on minulle eka vakava, pitkä suhde. Huomaan, että mies on valmis tekemään enemmän kompromisseja.
Vierailija kirjoitti:
Kun rehellisesti olen kertonut kun ex-kumppaneiden määrää on kysytty, että en ole aiemmin ollut parisuhteessa. "Kokemattomuudestani" on sitten muodostunut syy miksei kysyjäkään ole halunnut, vaikka ei olekaan osannut sanao sen tarkemmin mitä se olsi muuttanut, jos olsin sanonut olleeni suhteessa ja viimeisimmän päättyneen jo vuosia sitten. - Joskus on tuntunut, että helpommalla olisin päässyt, jos olisin valehdellut. Mutta miksi? Ja kenelle minä siinä oikeastaan olsin valehdellut ja ketä vakkuuttaa, jos edes itselleni osasi olla rehellinen omasta menneiisyydestäni.
En ole ikinä kysynyt keneltäkään ex-kumppaneiden määrää. Toki olen kysynyt kuinka pitkä aika edellisestä erosta on
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata valehdella, mutta yleensä pitkissä suhteissa olleet ovat joustavampia ja mukautuvaisempia.
Meillä mies on ollut pitkissä suhteissa ja tämä on minulle eka vakava, pitkä suhde. Huomaan, että mies on valmis tekemään enemmän kompromisseja.
Ohsi. Kai tuo enempi kiinni ihmistyypistä kuin aiempien suhteiden määrästä. - Esimerkiksi itse lapsettomana miehenä ymmärrä lainkaan kun osa haluaa ylläpitää mielikuvaa,m että yksinhuoltajat olsivat jotenkin helpompia ja mutkattomapia saada parisuhdekumppaniksi, Kun taas ainakin itse koen, että jos itselläni olsi lapsia ja jos olsi syystä tai toisesta käynyt niin, että olisin lapsien lähivanhempi, ellen peräti ainoa huoltaja, niin uskosin olevani vieläkin tarkempi siitö kenen kanssa voisin mahd. yrittää parisuhdetta uudelleen.
On myös hassua kun tosinaan kuulee, että pidempään yksineläneet (meieht) ovat jo niin pinttyneet hja jämähtäneet omiin tapoihinsa ja toimiinsa, etteivät kykenisi enää muuttumaan ja tai tekemään parisuhteessa (/Yhteiselossa) vaadittavia kompromisseja. - Siis ikään kuin (A) yksin eläessä ei lainkaan joutusi tekemään kompromisseja. - Kyllä minä ainakin koen välillä tekeväni (B) Ikäänkuin parisuhteessa ei urautusii ja muodostuisi omia tapoja toimia ja tehdä asioita, jotka voivat niin samoja kuin erilaisia tapoja ja toimia (jne) kuin mahd. muissa parusuhteessa.
Lopuksi totta kai mahd. parisuhdekumppanin historia tai tausta vaikuttaa. Mutta miten tai kuinka, onkin jo vaikeampi vastata.
Ikisinkku mies 40+
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun rehellisesti olen kertonut kun ex-kumppaneiden määrää on kysytty, että en ole aiemmin ollut parisuhteessa. "Kokemattomuudestani" on sitten muodostunut syy miksei kysyjäkään ole halunnut, vaikka ei olekaan osannut sanao sen tarkemmin mitä se olsi muuttanut, jos olsin sanonut olleeni suhteessa ja viimeisimmän päättyneen jo vuosia sitten. - Joskus on tuntunut, että helpommalla olisin päässyt, jos olisin valehdellut. Mutta miksi? Ja kenelle minä siinä oikeastaan olsin valehdellut ja ketä vakkuuttaa, jos edes itselleni osasi olla rehellinen omasta menneiisyydestäni.
En ole ikinä kysynyt keneltäkään ex-kumppaneiden määrää. Toki olen kysynyt kuinka pitkä aika edellisestä erosta on
Aika moni kuitenkin on. - Ja ymmärrän, että osa haluaa kysyä ja tai tietää... Itse en ole kumppanisden määrää suoraa kysynyt mutta laitan kyllä varmasti merkille miten esimerkiksi treffikumppanini puhuu ja kertoo mahd. muista ihmisitä. - Kärjistäm. Jos kaikki on hänestä aina vain muioden vikaa ja syytä niin en halua liittyä noiden "syyllisten" joukkoon. Ts. tällaista avautumsita on pidemmän päälle piriun raskasta kuunnella.
Aina pitää tehdä riskianalyysi. Periaatteessa noista mikään ei olisi itselleni deal breaker, varsinkin jos puhutaan maatilanhoidosta joka on käytännössä vaan reviirin hallitsemista, vaimo voisi olla monessa noista avuksikin.
Se että on jo perustanut yhden pesueen ja lasten äiti on katsonut paremmaksi lähteä litomaan taas on aika iso kysymysmerkki, joka nostaa riskiarvon suoraan jonnekin 80%. Aika moinen tarina saisi olla, että hyväksyisin naisena sen että mies on kaltoinkohdellut lastensa äitiä jollakin tavalla. Yleensä kyseessä on miehen hedonistisuus ja kyvyttömyys huomioida toisia ihmisiä ja heidän tarpeitaan, mitä eivät itse näe tietenkään "vääränä" mutta joka tekee ympärillä elävien ihmisten elämistä helvettiä. Tällaisissa keisseissä en ajattele olevani sitä eksää "parempi" vaan että ongelma on perustava luonnehäiriö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun rehellisesti olen kertonut kun ex-kumppaneiden määrää on kysytty, että en ole aiemmin ollut parisuhteessa. "Kokemattomuudestani" on sitten muodostunut syy miksei kysyjäkään ole halunnut, vaikka ei olekaan osannut sanao sen tarkemmin mitä se olsi muuttanut, jos olsin sanonut olleeni suhteessa ja viimeisimmän päättyneen jo vuosia sitten. - Joskus on tuntunut, että helpommalla olisin päässyt, jos olisin valehdellut. Mutta miksi? Ja kenelle minä siinä oikeastaan olsin valehdellut ja ketä vakkuuttaa, jos edes itselleni osasi olla rehellinen omasta menneiisyydestäni.
En ole ikinä kysynyt keneltäkään ex-kumppaneiden määrää. Toki olen kysynyt kuinka pitkä aika edellisestä erosta on
Aika moni kuitenkin on. - Ja ymmärrän, että osa haluaa kysyä ja tai tietää... Itse en ole kumppanisden määrää suoraa kysynyt mutta laitan kyllä varmasti merkille miten esimerkiksi treffikumppanini puhuu ja kertoo mahd. muista ihmisitä. - Kärjistäm. Jos kaikki on hänestä aina vain muioden vikaa ja syytä niin en halua liittyä noiden "syyllisten" joukkoon. Ts. tällaista avautumsita on pidemmän päälle piriun raskasta kuunnella.
Jotkut miehet paljastavat nämä jo ensitreffeillä. Se on aika uskomatonta. Että ihan ensi treffeillä menee katkeruuksissaan haukkumaan eksäänsä ja paljastamaan samalla myös suhteen ongelmat, miksi eksä on jättänyt. No eihän siinä, säästää kaikkien aikaa, mutta ei tuollaisella taktiikalla kyllä kovin hyvin eteenpäin pääse.
SDP tai muu viherkommarius on turnoff.
Ajatus siitä, että tuo ei vaikuttaisi perustuu romanttiseen idealismiin.
'Oli kiva tutustua, mutta heipat"