Esihenkilöni kannustaa lähtemään työpaikalta - ja sitten peruuttaakin puheensa?

Erikoinen kaveri tavallaan. Tullaan hyvin toimeen, on aika mukavaakin ollut usein mutta puhumme aika kärkkäästi asioista koska olemme aika samanluontoisia joltain osin. Tuemme, että haastamme mutta emme puhu tästä dynamiikasta ääneen, se on vain ollut sellainen juttu joka on kehittynyt työnteossa. 

En kuitenkaan ymmärrä, että miksi hän kannustaa minua lähtemään, etsimään toisenlaisen paikan, joka sopisi minulle ihmisenä paremmin. Hän on ihmetellyt, että mitä edes teen siellä. Tämä on hämmentänyt koska kuitenkin olen yrittänyt kehittyä työpaikalla parhaani mukaan ja sitä panostusta on arvostettu. Minulla on ollut halu kuulua yhteisöön ja tehdä parhaani. Hän todennäköisesti on tarkoittanut vain hyvää? Kuitenkin kun sitten valaisen, että mikä on se oma juttu mihin voisin suunnata ja, että olen ottanut asioista selvää sekä mahdollisesti lähden. Niin hän silminnähden vähän huolestuu ja sanoo, että ei hän oikeasti tahdo minun lähtevän vaan, että pysy täällä ja hän harmittelee kannustamistaan. Tämä ei kuitenkaan liity pelkästään tähän asiaan vaan ylipäätään, jos etäännyn, hän lähenee. Jos lähenen, hän etääntyy. Tämä on ihan jatkuvaa tanssia vuorovaikutuksemme osalta. Tulemme siis hyvin toimeen ja ymmärrämme toisiamme jollain tasolla mutta tämä dynamiikka on ns. push-pull- tyylistä.