Kun puhut kaverisi kanssa jostain kaverillesi tuntemattomasta ihmisestä, niin

Yks kaveri ei kerro, tosi ärsyttävää kysyä joka kerta että ai kuka??

Muuten puhun "kaveri""sisko""lapsi"

siitä mitä olet tehnyt jonkun toisen kanssa jossain.

juuri siten, että se vaan heittelee ihmisten nimiä, eikä ole hajuakaan että kenestä on kyse. Alkuun jaksoin kysellä ja olla kiinnostunut, nykyään en: rasittava tapa.

niin voin mainita, että "yksi tuttu" liukastui kadulla ja mursi nilkkansa.



Vastaavassa tilanteessa yksi tuttuni taas kertoo kuka oli tämä liukastunut siis nimen, työpaikan, ammatin, miehen nimen, miehen työpaikan jne kaiken mahdollisen. Mielestäni ne on ihan epäoleellisia asioita, ne ei minulle kuulu enkä niitä halua tietää.

yks kaveri, yks tuttu, yks sukulainen jne.

Jos se on jutun kannalta jotenkin oleellista, saatan kertoa, että "opiskelukaverini", "yks meidän harrastusporukasta (siis kerron, mistä porukasta on kyse)" jne.

on, onneksi he oat kuitenkin vähemmistö. Jos nimien heittelijä kertoo juttua isommassa seurueessa, niin siitä tulee kuuntelijalle kyllä jonkin verran ulkopuolinen tunne, kun eihän voi tietää tuntevatko muut kyseisen nimisen henkilön vai ei. Kaikki varmaan vaan kuuntelee ja ajattelee, että toiset tietää. En tiedä mistä tuo nimien heittely kumpuaa, mutta työkuvioista osaan yhdistä ainakin sellaisiin, joilla esittäminen on muutenkin sekavaa, sekä kirjallinen että suullinen.

Joko käytän sanoja kuten serkku, opiskelukaveri, tätini tms. tai sitten kysyn koko jutun aluksi "Muistatko sen Annan jonka tapasit tupareissamme, no se oli kerran..."



Minullakin on kaveri joka kertoo pitkiä tarinoita makeista, lateista, minnoista ja tiinoista, enkä enää välitä edes kysyä ketä he ovat. Vastaus kun tulee tuhahduksena "No SE Make!"

että työkaveri/enoni/yksi työkuvioiden kautta tuttu/naapuri/anopin ystävä/miehen siskon tyttö tms.

isossa porukassa alkaa puhua jostain asiasta aivan kun kaikki olisi tietoisia taustoista, vaikka tosi asiassa vain osa on. Muut ei sitten voi mitenkään kommentoida juttua, kun ei kunnolla tiedä mistä on kyse.



Ja en tarkoita työasioita, vaan kertoja on jollekin puhunut jotain yksityiselämästään ja sitten jotenkin jatkaa sitä juttua, vaikka kaikki porukassa ei tiedä jotain sen jutun kannalta ihan oleellista asiaa.



Pakkohan ei ole yksityiselämästään kenenkään puhua, mutta jos isossa seurassa jotain puhuu, minusta pitäisi siten kertoa asia niin, että kaikki tietää, mistä on ksye tai jättää asia siinä porukassa kertomatta.

kaverina/sukulaisena/mistä ikinä henkilön tunnenkaan ja sitten jatkossa käytän hänen nimeään.

Mutta jotkut, merkittävät ihmiset, esiintyy sitten jo nimelläkin, vaikka eivät olisi tuon ystävän tuttuja lainkaan. Näitä nimellä mainittavia on vähän. Esimerkiksi vanha ystäväni (asuu kaukana) tietää yhdestä kaverista täällä, jonka kanssa laihdutan yhdessä ja yritän kuntoilla. Siitä henkilöstä puhun nimellä eli "olin Maijan kanssa lenkillä". Samoin puhun miehen tyttärestä nimellä, vaikkei kaveri ole häntäkään koskaan tavannut. Suurimmasta osasta kuitenkin yleistermein.

mä ainakin aina selvennän kuulijalle kenestä on kyse. Vaikkapa näin: olin tänään kaupungilla ja törmäsin Minnaan joka oli kanssani rippikoulussa ja kävimme yhdessä kahvilla. Tai muistatko Tiinan joka oli meillä silloin tupareissa, sen mies ajoi pahan kolarin. jne.