hävitin tänään lapseni:(
käänsin selkäni, sanoin että pakkaan eväät rattaisiin ja lähdetään kotiin. vaihdoin pari sanaa ystäväni kanssa ja pakkasin samalla, ja kun nostin katseeni, lapsi oli poissa. oli karannut puistosta siinä minuutin aikana( joku jätti portin auki ),ja löytyi tieltä hortoilemasta. elämäni pisimmät minuutit ja kamala syyllisyys. mietin vain, mitä kaikkea kamalaa olisi voinut sattua.
Kommentit (3)
En ole ap mutta kiitän tästä viestistä, harvinaisen sivistynyt ja fiksu kommentti tällä palstalla. Tähän olisi hyvä päättää.
silti ihan kamala olo. mietin vain koko ajan, entä jos lasta ei olisi löytynyt. ihmisetkin vaikuttaa olevan välinpitämättömiä, puiston portit jätetään auki tuosta vaan ja vaikka moni huomasi hätäni, ei kukaan tullut kysymään, miten voi auttaa.
ehkä en sittenkään ole maailman ainoa äiti, jolta on lapsi joskus päässyt häviämään...
Kauheat hetken aivan varmasti. Mutta ihmisiä me kaikki vain ollaan, kukaan ei ole täydellinen vaikka miten haluaisi.
Kaikkea kamalaa olisi voinut sattua, mutta onneksi ei sattunut. Anna itsellesi anteeksi, varmasti olet joka tapauksessa vielä entistä varovaisempi jatkossa pelästymisesi johdosta.
Elämä jatkuu ja lapsesi on kunnossa - iloitse siitä :)