Miten päästä mielikuvasta että kaverin lapsi on likainen?

Eli olen tuntenut ystäväni jo kymmenen vuotta ja hänellä on 5-vuotias lapsi. Olen käynyt useasti heidän kotonaan ja siellä on "ihan siistiä", mutta esim. kylpyhuone on niin törkynen jossa haisee kissanpissa ja paska, kakkaraidat pöntössä, pölyä ja kissankarvoja on jokaikisellä tasolla, lavuaarissa, hanassa. Olen siis viime aikoina pyrkinyt välttämään heidän vessassa käyntiään viimeiseen asti. No viimeksi olin siellä raskaana ja jouduin kaksi kertaa käymään pissalla. Oksetuksen vallassa. Myös kahveja kun juodaan, voi joutua nyppimään kissankarvoja kakusta pois tai varomaan limaista pöydänpintaa niin se on aika ällöttävää



Silloin kun hänen lapsena oli 2 - vuotias, hoidin häntä pari kertaa yön yli, ja lapsen huoneessa haisi vanhan maidon ja pissan sekoitus, tosi kamala haju. Tämä + lapsen tapa syödä(tiedän kyllä että "kaikki" lapset syö niin että safka on pitkin naamaa) on luoneet mulle sellaisen mielikuvan että tää lapsi on tosi likainen.



Viimeksi eilen ystäväni ja tämä lapsi kävi meillä kylässä, ja esim. lapsi pyöriskeli vierassängyssämme (joka on vauvamme huoneessa), niin mun oli pakko vaihtaa lakanat kun mietin miten likaisiksi ne tuli kun lapsi niissä pyöri. Tai lapsi koski vauvamme leluun niin heitin senkin pyykkikoriin kun sehän tuli likaiseksi kun tämä lapsi siihen koski.



Hän ei ulkoisesti ole "likainen" mutta tää mielikuva on jäänyt hänestä ja hänen äidistään enkä meinaa päästä siitä eroon. Mitä tehdä? Jonkinsortin pakkomielteeksikin tätä kutsuisin, koska esim. veljeni lapset ei aiheuta mitään vastaavaa mielikuvaa. :/