Kaksikieliset, kysymys hoidon aloittamisesta teille:

miksei se isä jää kotiin vuodeksi. Olisi hänen vuoronsa ja kielikin kehittyisi.

Mutta ei hän taida kovin paljoa haluta. Itsestäkin tuntuisi turvattomalta, sillä miehellä on vaikeahoitoinen ja arvaamaton diabetes, ja aina sitten pelottaisi löytyykö perhe elossa kotoa vai mitä käy. Mutta se ei nyt varsin liity tähän.



ap

meillä poika kävi kerhoja (juuri ruotsin kielisiä) aina 4 vuotiaaksi. Tarhan aloitti 4 v 4 kk siskonsa oli tuolloin hieman alle 2. Nyt lapset ovat jo lukiossa eikä kummallakaan ole kielen kanssa mitään vaikeuksia. Tärkeintä on, että isä puhuu vain ja ainoastaa ruotisia, lukee kirjoja ja katselette Buu Glubbenia yhdessä, samoin dvd:t ruotsin kielisinä, jos mahdollista.

ymmärsit kuitenkin, kiitos korjauksesta!!!!!

Itse menin aikoinaan Ruotsissa 5-vuotiaana täysin ummikkosuomalaisena ruotsinkieliseen leikkikouluun ja äkkiä sen kielen oppi. (Kolmannella luokalla opettaja oli jopa sanonut, että hallitsen kielen paremmin kuin useimmat ruotsalaiset lapset).



Olemme kaksikielinen perhe, jossa yksi lapsi. Mies on suomenruotsalainen. Mies puhuu lapselle aina ruotsia ja minä suomea. Meidän vanhempien yhteinen kieli on ruotsi. Lapsi aloitti päiväkodin vähän päälle kaksivuotiaana ja vahvin kieli oli tällöin suomi, koska minä oli siihen asti kotona lapsen kanssa. Nykyisen koululaisen vahvin kieli on ruotsi.

Minulle sekä-että. Minä puhun miehelle sekä-että ja lapsille vain suomea. Isänsä lukee ruotsiksi kirjoja, minä suomeksi. Dvd:t meillä on siten, että niitä voi katsoa molemmilla kielillä. Koitan vaihdella.



Kovasti tekisi mieli olla kotona vielä vuosi. Mutta katsotaan nyt.



ap

Nimenomaan ei pidä vaihdella, vaan puhua vaan toista yhteisenä kielenä.

Nimenomaan ei pidä vaihdella, vaan puhua vaan toista yhteisenä kielenä.

Vaihtelemme siksi, etten itse osaa sitä tarpeeksi hyvin. En saa sanottua kaikkea mitä tahtoisin ja se syö parisuhdetta. Tällä hetkellä pääosin puhumme yhdessä suomea.

ap

Kahden kesken voitte puhua suomea, mutta perheen kieleksi se ruotsi!

mies puhuu myös minulle ruotsia ja minä vastaa suomeksi. Jos en ymmärrä jotain sanon sen suoraan, että nyt meni ohi.

Mutta oma puheen tuotto on joskus kankeaa.



Olen puhunut asiasta puheterapeutin kanssa joskus, ja hän sanoi olevan paras jos puhuu aina samaa kieltä mutta tärkeintä että puhuu lapselle aina samaa. Niin olemme toimineet.



Mutta ei se nyt ollut pointti tässä ketjussa.



Ap

koska suositus on, että kumpikin puhuu lapselle omaa äidinkieltään ja sitten niistä jompikumpi on perheen yhteinen kieli. Teillä ei nyt ole.



Ja juuri tuo on se, mikä pitkän päälle ruotsin taidon tuhoaa, koska myös siellä päiväkodissa on iso riski, että lapset ei puhukaan ruotsia, vaan suomea. Teidänlaistenne perheiden lapsethan puhuvat helposti keskenään suomea sielläkin!



Ja muuten myös se henkilöstö voi olla jo valmiiksi puolikielistä eli ruotsista lipsutaan sitten kaikkialla.



t. kielten maikka

vanhemmista puhuu lapselle tietenkin omaa äidinkieltään, tämä on se kaikkein tärkein juttu!

Lapsen kielenkehityksen kannalta on parasta, että hän kuulee "virheetöntä" kieltä silloin kun sitä kuulee. Ei se, että puhutaan mahdollisimman paljon sitä kieltä, minkä toivotaan vahvistuvan.



Puhu suomea, isä ruotsia, ja laita lapset ruotsinkieliseen kerhoon, jos mahdollista. Vuosi lisää kotona ei varmasti vahingoita kaksikielisyyttä.

mutta niistä jommankumman pitää olla sitten yhteinen kieli, ei niin että se yhteinen kieli vaihtelee.

Tuosta en ole lukenut mitään tutkimusta. Voi asia silti noinkin olla, en sitä sinänsä epäile. Mutta jos kaikki ei toteudu ihanteellisesti, tärkeintä on silti se, että kumpikin puhuu lapselle äidinkieltään.

Asiassa pitää olla johdonmukainen ja sitähän ei olla, jos kieliä vaihdellaan miten vain.

Uskon ehkä kuitenkin mieluiten sitä kaksikielisyyttäkkn tutkinutta tohtoria jonka kanssa keskustelin aiheesta. Hänen mukaansa oikeastaan paras olisi jos yksi ihminen aina puhuisi yhtä kieltä. Siis että mies puhuisi aina ruotsia ja minä aina suomea ja niitä ei koskaan vaihdeltaisi. Toiseksi paras olisi jos olisi selkeä yksi perheen kieli. Tärkeintä oli kuitenkin puhua lapselle aina sama kieltä.



Meillä perheen pääkieli on suomi, mutta välillä myös kyllä ruotsi. Elämä ei ole sellainen, että aina menisi oppikirjojen mukaan. Parhaamme pyritään kyllä tekemään ja asiaan huomiota kiinnittämään. Ehkä taas jutellaan illalla kielipolitiikasta tänään.



Mutta niitä kokemuksia?



Ap

sitten neuvoa tuossa päiväkotiasiassakin? Miksi ihmeessä enää kyselet täällä, kun kerran guru on urahtanut?

Asia on juuri niin, että kieliä ei pidä vaihdella, vaan puhutaan johdonmukaisesti sitä omaa äidinkieltä. Vai oletteko tosiaan sitä mieltä, että kankeaa ruotsia miehensä kanssa "väkisin" puhuva äiti on hyvä lähtökohta lapsen kielenkehitykselle. No ei taatusti ole. Parempi vaikka niin hassusti, että vanhemmat puhuvat keskenäänkin kumpikin omaa kieltä. Missä se tutkimustulos on, että vanhempien pitää puhua _keskenään_ johdonmukaisesti samaa kieltä? Ei sellaista olekaan... Vaan lapselle puhutaan johdonmukaisesti omaa äidinkieltä, se riittää.

Enkä edes kysynyt mitä kieltä kenenkin pitäisi kotonamme puhua, vaan kokemuksia kaksikielisten lasten pidin aloittamisesta.



Ap