Lue keskustelun säännöt.
Harvinainen sukunimi+etunimi, etu vai haitta? Kokemuksia?
15.03.2012 |
Olen tähän asti luullut, että mieheni sukunimi on ihan tavisvirtanen kotimaassaan (toinen pohjoismaa). Tänään selvisi, että miehen sukunimeä kantaa vain 500 muuta kotimaassaan.
Emme ole naimisissa, mutta asiasta on ollut puhetta. Olen aina ajatellut, että avioliitossa ottaisin miehen nimen. Kysyn nyt teiltä, joilla on uniikki nimiyhdistelmä, niin onko siitä ollut teille hyötyä vai haittaa? Ja jos ei naimisiin asti päädytä, niin pitääkö tässä harkita nimenvaihtoa jo lapsillekin.
Kommentit (15)
joten kaikki kellä on sama sukunimi kun mulla, ollaan sukulaisia.
No problem!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta etunimeni on harvinainen. On ollut lähinnä haitta, koska joudun aina selventämään kirjoitusasua ja vastailemaan kysymyksiin "onko toi sun oikea nimi?? ettei vain olis lempinimi?". Toisaalta ihan kiva, ettei ainakaan ole toista samannimistä ollut missään.
..mutta minulla oli tyttönimenä erikoinen ja vaikeasti kirjoitettava sukunimi jota sai aina olla tavaamassa. Nyt naimisiinmenon jälkeen otin innoissani miehen sukunimen ja olen tosi tyytyväinen. (ei ollut ainoa syy, haluttiin myös että koko perheellä on sama nimi) Jos nimi on muuten selkeä niin en usko että harvinaisuus on ainakaan haitta.
kaikilla on sama suoja, pakko oli oikasta:-)
Mieheni on ulkomaalainen ja samaa sukunimeä on alle 20 Suomessa. Mutta tunnemme 3 samannimistä Suomessa, siis etu- ja sukunimi sama. Jopa passintarkastajalle lentokentällä (hki-vantaa) oli sama nimi kuin miehelläni :-)
mies siis ulkomailta. Jää ainakin ihmisten mieliin erikoisella sukunimellään. Ainoa haitta on että nimeä saa aina tavata, mutta niin tavaan lapsen etunimeä ja työnantajan nimeäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sukunimiä 26kpl, etunimiä 2kpl, eli molemmat harvinaisia. Mulla on kuitenkin molemmat nimet ihan suomalaisia ja helppoja, ikinä ei ole kirjoitusasua selventämään jne. Itse olen tykännyt harvinaisista nimistäni, ei ole koskaan ollut mtiään ongelmaa enkä pois vaihtais. Ymmärrän kuitenkin jos kirjoitusasu on epäselkeä tai suomalaisille vaikea, niin voi tulla ongelmia
Mulla on suojattu sukunimi, sukulaisia n. 30. Ja etunimi + sukunimi yhdistelmäni on Suomen ainoa.
Ihan nätti nimi, mutta kaikki muistaa mut. Ihan jokainen vanha pk-kaverikin. Kun tapaan uuden ihmisen, joka tuntee jonkun mun kaikaisen sukulaisen alkaa AINA kysely, että kenenkäs tyttö sinä oletkaan. Ai mitäs sukua se on tälle "Matille" jonka kanssa minä kävin kansakoulua vuonna kivi ja nakki.
Joskus olisi oikeasti ihana olla joku ihan vaan virtanen. Sulaitua joukkoon omana itsenä eikä suvun edustajana.
Miehen nimi on niin ruma, että sitä en kyllä huoli :D Ja miltei yhtä harvinainen. Etunimeni kanssa olisin saattanut taas olla Suomen ainoa sen niminen. Eli pidin oman nimeni, se oli silti ällöä nimeä parempi vaihtoehto. Tai kahdesta pahasta pienempi paha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tietysti ihan ylpeä siitä, että tunnen kaikki sukunimeni historian ja kaikki sen kantajat. Mutta on siitä kieltämättä välillä myös "haittaa" tai ainakin kiusallisia tilanteita.
En vaihtaisi nimeäni pois, mutta toivon välillä minäkin, että voisin olla se perusvirtanen. Esim. Kun kaupan kassalla ihan vieras myyjä kertoo siskoni käyneen kaupassa aiemmin samana päivänä. "Niin, katsoin vain, että oli sama nimi tässä kortissa"
Enpä tullut aiemmin ajatelleeksi lasten kannalta tätäkään asiaa. Ja sympatiat on joka kerta sen raukan puolella, joka miestä tai lapsia joutuu vaikka odotushuoneesta huutelemaan. Ja pyytelevät anteeksi, kun ei osata lausua. Ihan kuin sitä kaikkia maailman nimiä lausua osata pitäisi.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omassa ikäluokassani nimen on saanut vain muutama vuosittain, mutta nykyisin alkaa olla suositumpi. Sukunimi on exältä saatu, ja sukunimen kantajia on Suomessa nelisenkymmentä ja Ruotsissa muutama lisää. Aika harvoin nimeä saa tavata. Minä ainakin tykkään uniikista nimiyhdistelmästäni =) Mitään haittaa nimestä ei ole ollut, mutta ei kyllä varsinaisesti mitään hyötyäkään. Tykkään kun en ole se tavallinen-Tarja
sukunimeä on alle 30 ja kotiseudullamme suku on aika tunnettua, joten mukavahan tuota nimeä on kantaa. Tyttärellä on etunimi jota on vain kolmella Suomessa joten varsin uniikki nimi hänellä on. Haittaa en ole vielä havainnut, ihan kivaahan se on kun monesti ihmiset kysyy että "kuka minä suvussamme olen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on sellainen sukunimi että joudun joka kerta asioidessani luettelemaan miten se kirjoitetaan. Raskasta.
Jos nimi on muuten selkeä niin en usko että harvinaisuus on ainakaan haitta.
että nimi on kyllä melko harvinainen, alle 200 kantajaa. Mutta kun sen sanoo selkeällä äänellä, niin ei sitä tarvi tavailla. Joten kun nimestä ei ole mitään varsinaista riesaa, niin siitä on silloin kyllä hyötyä. Mun ei tarvi sanoa kuin nimi, niin kaikki paikkakunnalla tietää ketä on mun sukulaisia. Siitä lähtee vieraampienkin ihmisten kanssa joskus juttu hyvin luistamaan, kun ne alkaa miettimään, että joo olin tuon nimisen kanssa koulussa samaan aikaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni sukunimeä on Suomessa vajaa 300. Omaa etunimeäni on annettu tuhansia. Etunimeni ei kuitenkaan ole minkään ajan muotinimi ja suurin osa kaimoista on huomattavasti itseäni vanhempia. Näistä nimistä syntyi kuitenkin uniikki yhdistelmä, jollaista toista ei ole Suomessa, tuskin koko maailmassa. Sukunimi on Suomen kielen sana, mutta esiintyy myös saksankielisissä maissa. Etunimeni on Suomen kalenterissa mutta jännästi sekin vaan liittyy saksan kieleen. Niinpä jos kirjoitan nimeni googleen, tulee tuhansia saksankielisiä linkkejä, mutta ne eivät kuitenkaan ole nimiä :-). Työssäni törmään puhelimitse julkkiksiin ja eräs julkku kommentoi nimeäni, että kuulostaa runolta.
Ei mitään ongelmaa.