Olen tosi huono sosiaalisissa tilanteissa. :(

Ahdistaa kun jännitän sellaisiakin tilanteita, joissa ei oikeastaan ole mitään pelättävää. Annan itsestäni todella hermostuneen ja nolon vaikutelman. En tiedä mikä auttaisi, olen koko ikäni ollut aika erakko ja minulla on muutama läheinen ystävä keiden seurassa osaan rentoutua. Punastun, sönkötän ja häkellyn erittäin helposti. Se vaivaannuttaa sitten toisenkin osapuolen.

Luulin että ikä toisi itsevarmuutta mutta niin ei ole käynyt. Häpeän epäsosiaalisuuttani todella paljon. :/

Kyse ei minun kohdallani ainakaan ole ujoudesta. Tosin on totta että lämpenen aika hitaasti uusille ihmisille, mutta olen sitä mieltä että se johtuu enemänkin huonoista kokemuksista kuin ujoudesta. Olen kuitenkin jännittämisestä huolimatta sellainen että puhun vaikka pakolla, hymyilen ja pyrin ottamaan kontaktia. Onneksi en enää tärise niin holtittomasti sosiaalisissa tilanteissa, enää vain käteni vispaavat. =)

Minä takeltelen puhuessa, unohtelen sanoja, änkytän (mikä on muuten todella rasittavaa minustakin) jne. Usein annan itsestäni ilmeisesti typerän kuvan muille ihmisille noiden puheeseen liittyvien ongelmien takia.

Puheeseen liittyvät ongelmat minulla liittyvät taas ADD:in, jonka takia luulen tuon hermoilunkin tapahtuvan. Mulla ei ole mitään lääkitystä tuohon, koska en sellaista ole halunnut. Tosin tuo sosiaalisten tilanteiden jännittäminen on tullut nyt myöhemmin vasta näin pahasti päälle.

Itseäni kyllä ärsyttää jotenkin se että jos sanoo pelkäävänsä/jännittävänsä sosiaalisia tilanteita, tulee joku heti sanomaan että olet ujo. Minä en ole ujo. Kaukana siitä.

Sosiaalisten tilanteiden jännittäminen voi olla myös tietynlaista esiintymispelkoa. Joutuuhan siinä tietyllä tapaa olemaan esillä, jos menee vaikka käymään virastossa tms. paikassa.

Oman tuttavapiirin perusteella voin sanoa että se ujo on ujo myös siinä tutussa seurassa, eikä välttämättä aukaise suutaan siis oikein milloinkaan.

Oman tuttavapiirin perusteella voin sanoa että se ujo on ujo myös siinä tutussa seurassa, eikä välttämättä aukaise suutaan siis oikein milloinkaan.

En mielestäni ole ujo, koska en kuitenkaan ole kovin hiljainen tai arka tutussa seurassa.

Uudet tilanteet ja ihmiset kuitenkin pelottavat. Kai se pelko tulee siitä etten tiedä osaanko toimia oikein. Stressaan liikaa ja tarkkailen itseäni kaiken aikaa, mikä ei ainakaan helpota asiaa. Johtunee ehkä siitä että kaipaan muiden hyväksyntää (en lapsena sitä juuri saanut) ja olen aina kokenut olevani jollakin tapaa erikoinen, joudun näyttelemään "normaalia" eikä se tule minulta luonnostaan.

Minulla ei ole mitään diagnoosia enkä tästä juuri kenellekään ole puhunut, mieheni ei tunnista ongelmaa minussa mutta toisaalta hän harvoin näkee minua uusien ihmisten parissa tai töissä.

Oman tuttavapiirin perusteella voin sanoa että se ujo on ujo myös siinä tutussa seurassa, eikä välttämättä aukaise suutaan siis oikein milloinkaan.

En mielestäni ole ujo, koska en kuitenkaan ole kovin hiljainen tai arka tutussa seurassa.

Uudet tilanteet ja ihmiset kuitenkin pelottavat. Kai se pelko tulee siitä etten tiedä osaanko toimia oikein. Stressaan liikaa ja tarkkailen itseäni kaiken aikaa, mikä ei ainakaan helpota asiaa. Johtunee ehkä siitä että kaipaan muiden hyväksyntää (en lapsena sitä juuri saanut) ja olen aina kokenut olevani jollakin tapaa erikoinen, joudun näyttelemään "normaalia" eikä se tule minulta luonnostaan.

Minulla ei ole mitään diagnoosia enkä tästä juuri kenellekään ole puhunut, mieheni ei tunnista ongelmaa minussa mutta toisaalta hän harvoin näkee minua uusien ihmisten parissa tai töissä.

olisi jotain itsetuntemus/itseluottamus kursseja joista voi hakea apua tuohon. Itse sain helpotusta siitä että aloitin teatterin harrastamisen, jotenkin se auttoi siihen jännittämiseen. Tuli sellainen olo että "jos minä selvisin esiintymisestä täydelle salille, selviän myös arkipäivän esiintymisistä".

Tsemppiä vain ja yritä harjoitella noita tilanteita. Kyllä se siitä joskus helpottaa, tai ainakin vähenee.

"huono sosiaalisissa tilanteissa", olet vai ujo. Ujous on hieno(kin) luonteenpiirre, ei siinä sinänsä ole mitään pahaa. Nyt varmaan kuvittelet, että kaikkien pitäisi olla nokkelia, suulaita, itsevarmoja ja rentoja sosiaalisissa tilanteissa, ja siksi hermoilet ja petyt omaan "suoritukseesi". Ujoilla on monia hyviä ominaisuuksia, joista on etua ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Googleta asiaa koskevia kirjoja, löydät niistä itsesi ja neuvoja tilanteeseen.

mutta jotenkin tuntuu että moni ujokin osaa käyttäytyä "oikein" keskusteluissa. Itse koen mokaavani usein, puhun liian paljon ja nopeasti uusien ihmisten kanssa ja kun tajuan sen menen lukkoon ja rupean säheltämään. Tätä käy vähän tutumpienkin kanssa..



Usein myös mietin etukäteen miten tilanteissa pitäisi käyttäytyä, se ei tule minulta luonnostaan.