Antakaas, kiltit, kaikki mahdolliset neuvot, kuinka hoitaa paikkakunnalta muutto 13-vuotiaan kanssa

Ketkä muuttaa? Kuinka kauaksi?



Jos syynä on joku äidin uuden miesystävän takia muuttaminen, niin ei sitä millään perustele. Jos taas muutto tulee töiden takia, niin lapselta voi olettaa ymmärrystä kun asia rehellisesti kerrotaan.

Palstalla sanottiin, että lapsi alkaa todnäk viiltelemään itseään ja vihaa minua loppuelämänsä, jos muutetaan.



Olen koettanut osoittaa uuden paikkakunnan etuja ja vakuuttanut, että suhteet tärkeisiin kavereihin säilytetään. Nuoren on vaikea puhua muutosta eikä hän usein halua ollenkaan kuulla mitään aiheeseen liittyvää. Olen sitten antanut asian olla ja puhunut vain silloin tällöin.



Ajattelin että ennenkuin koulu alkaa, mennään ostoksille ja hommataan kivat vaatteet joissa tyttö tuntee itsensä itsevarmaksi. Että olisi edes vähän kivampi ajatella uutta luokkaa uusine ihmisineen.



Paljon en osaa neuvoa, mutta asiassa tarvitaan paljon kärsivällisyyttä, hienotunteisuutta ja varmaan pitää vähän nähdä vaivaa kaverisuhteiden ja sopeutumisen eteen. Yritä onkia esille ne asiat joita nuori pitää vaikeina. Meidän tyttö ajattelee ettei häntä hyväksytä koska hän on niin lyhyt (?).

Olin 12-vuotias, kun muutimme. Sattuu vieläkin ajatella ja olen 40-vuotias. En ikinä tekisi sitä lapselleni. Ei ole sellaista syytä, että satuttaisin lastani niin paljon!



Vaikea selittää, mutta turvallisuuden tunne katoaa ja elämästä tulee todella raskasta. Olen kaiken lisäksi vielä huippusosiaalinen, mutta julmaa menoa>!

Että muuttaa vasta sitten kun itsekin ovat jo lähdössä opiskelemaan 15-16 vuotiaana ja muutenkin valitsevat itse opiskelupaikkakunnan? Tai sitten jättää esim. isovanhemmille asumaan joksikin aikaa?

hieman samanlaisia kokemuksia ja sekös antoi kiusaajille yläasteella potkua kun en tuntenut kuuluvani joukkoon ja mulla oli paha olla ja kaipuuta entiseen,



niin ajattelen minäkin, että en tekis ikinä omilleni tuollaista, pitäisi olla jotkin niin erikoislaatuisen painavat syyt etten edes keksi niitä

Se oli aivan kamalaa. Mua harmitti tosi paljon jättää kaverit pitkän välimatkan päähän ja pelotti kaikki uudet paikat, koulut ja systeemit. Mulle pelastus oli se, että sattumalta eräs kaverini muutti samaan aikaan samalle paikkakunnalle ja tuli vieläpä samaan kouluun samalle luokalle! Ihmeellinen ja hassu yhteensattuma, mutta mulle todiellinen pelastus. Uusi koulu ei tuntunut niin hirveänkamalalta.



Mun neuvot oman kokemuksen perusteella:



- Käykää tutustumassa kouluun ja opettajiin etukäteen, niin että koulu ei ole ihan vieras ja opettajat tuttuja! Varsinkin jos lapsi on tyttö, tärkeitä asioita uudessa koulussa ovat että missä on oma luokka, missä vessat, miten ruokalassa toimitaan, liikkasalin pukuhuoneet ja suihkut. Kaipa nämä pojillekin ovat tärkeitä juttuja, mutta osaan sanoa vain omasta näkökulmastani.



- Jos mahdollista, niin koettakaa tutustua johonkin tai joihinkin lapsen luokkalaisiin etukäteen.



- Muuttakaa niin alkukesästä kuin mahdollista, niin lapsella on aikaa tutustua uuteen kotiin ja ympäristöön. Me muutimme heti kevätjuhlapäivänä.





- 13v menee yläasteelle eikö? Se saattaa olla helpompaakin sinänsä, jos muut luokkalaiset ovat samassa tilanteessa, siis siirtyvät uuteen kouluun. Jos menee kasille tai jos koulu ja luokka on muilla samat kuin ennen, voisiko opettajan kanssa puhua etukäteen ja käskeä hänen jutella luokan kanssa siitä että tulee uusi oppilas heidän luokalle? Pystyisittekö järjestämään jonkun etukäteistutustumisen ennen lukuvuoden loppua, niin että lapsi voisi piipahtaa luokassa ja tavata muut oppilaatkin etukäteen?



Vanhemmalta tällainen säätö vaatii tietty aikaa ja vaivaa, mutta voin kertoa että täysin vieraaseen kouluun meneminen on tuon ikäiselle tosi jännittävää/pelottavaa. Tai ainakin mulle se oli lähes pahin mahdollinen skenaario, joka sitten toteutui. Silmätikuksihan siinä nimittäin joutuu ja se on kova paikka nuorelle.



Tsemppiä!

ei voi olla niin, että perhe on täysin jumissa, esim liian pienissä tiloissa tai mahdottoman työmatkan kanssa joka päivä, mutta teinin takia ei voi muuttaa.

niin saat sellaisen vastauksen kuin ansaitset.

että repii murrosikäisen juuriltaan, kaveripiiristä ja tutusta koulusta. Se on kaikista pahin ikä muuttoon.



Mikä on niin tärkeää, miksei muuttoa ole hoidettu aiemmin? Aiheutatte lapsillenne turhia ongelmia. Murrosikä on muutenkin äärimmäisen rankkaa henkisesti, puhumattakaan jos siihen lisää vielä tuollaista.



Joskus tottakai tulee elämässä tilanteita, että joutuu muuttamaan, mutta todella harvoin ne tilanteet ovat sellaisia, etteikö niitä voisi ennakoida ja siten vaikuttaa ajankohtaan. Eli parempi ajankohta olisi aiemmin alakoulun aikaan tai sitten peruskoulun päättyessä.



Olisi kiva tietää syitä, miksi muutto on juuri nyt niin pakollinen?

Perhehän ei voi muuttaa moneen moneen vuoteen, kun aina siinä on joku teini-ikäinen kärsimässä. Onko jossain säädetty lastensuojelulaki, jonka mukaan teini-ikäisiä sisältävä perhe on muuttokiellossa?

ei voi olla niin, että perhe on täysin jumissa, esim liian pienissä tiloissa tai mahdottoman työmatkan kanssa joka päivä, mutta teinin takia ei voi muuttaa.

vaan sellaisia, jotka aikuiset ihmiset pystyvät ennakoimaan siten hoitamaan asian parempana ajankohtana.

asettuu alunperin sopivalle asuinalueelle ja sitten jatkossa muuttaa sen sisällä.



Todella hyvä syy pitää olla, että kaupunkia pitää vaihtaa kun lapsia on herkässä iässä. En keksi oikeastaan muuta kuin työn, ja senkin vain lähes pakkotilanteessa.

uudessakin paikassa ja pärjää aivan mainiosti. Its eolen muuttanut kouluaikana sen verran, että ehdin peruskouluaikana olla 6:ssa eri koulussa. En todellakaan viillellyt itseäni tai mitään muutakaan älytöntä, enkä edes saanut traumoja. Tämän palstan mammat mukuloinen saa trauman kehitettyä ihan mistä vaan.

ja siihen loppui koulukiusaaminen. Koulun vaihto teki siis hyvää. Sain aloittaa tavallaan alusta.

ja tarvitsen lähisukulaisteni apua ja lyhyemmän matkan sairaalaan. Ap

ei voi olla niin, että perhe on täysin jumissa, esim liian pienissä tiloissa tai mahdottoman työmatkan kanssa joka päivä, mutta teinin takia ei voi muuttaa.

vaan sellaisia, jotka aikuiset ihmiset pystyvät ennakoimaan siten hoitamaan asian parempana ajankohtana.

Jospa saakin loistavan työtarjouksen, niin se pitää unohtaa ihan vaan sen vuoksi ettei joku 13v saa traumoja? Huh hei, en yhtään ihmettele noita kaduilla lonnivia pentuja, joiden ympärillä koko perhe kieppuu ja pennut elää kuin pellossa, koska vanhemmat kysyvät luvan joka asiaan omalta jälkikasvultaan...

Jos noin pelkää, pelkonsa tartuttaa helposti lapsiin. Mahdotontahan se sitten on muuttaa tai tehdä ylipäänsä mitään.

Minä muutin 11-vuotiaana vanhempien työn perässä ja kiukuttelin siitä hirveästi. Olin koulukiusattu uudessa koulussa ja itkin usein vanhemmilleni,e ttä miksi pakottivat minut muuttamaan. Nyt olen iloinen että muutettiin. Vaikeuksien kautta kasvoin omaksi itsekseni ja sain sitten lopulta vähän "isompana" ihanan ystäväpiirin ympärilleni. Muutimme maalta kaupunkiin, joka sekin tuntuu nyt positiiviselta asialta näin 24-vuotiaana :)

Heti vaan kavereita etsimään kun muutatte. Naapurista, harrastuksista ihan mistä vain. Me ollaan muutettu useita kertoja ja aina on lapset sopeutuneet uuteen paikkaan. Kyllä se hyvin menee! Ja jaksamisia sinulle Ap !!!

käy varmaan tuohonkin tarkoitukseen eli muuttopäivänä vaan kaveri pakettiin käsistä ja jaloista ja turvavöihin kiinni ja ajoksi.



Jos teippi hirvittää, niin tulee sitten testattua, että käykö sukkahousut tuohonkin käyttöön.