Eikö jokin ole pielessä, jos perheessä on kaksi palkansaajaa ja rahasta on koko ajan tiukkaa?

t. akateeminen "landelainen", jolla ei todellakaan ole isin puutavaroita, firman tarvikkeita tai rakennusalalla työskenteleviä kavereita - hyvästä tontistakin saa maksaa useamman kymmenen tuhatta

maata kalliimpaa.

Saman se ruoka maksaa Helsingissä kuin Mikkelissäkin. Samoin vaatteet, sähkö, bensa.

Vain asunnot voivat olla hiukan kalliimpia mutta ei sekään pidä paikkaansa aivan aukottomasti sillä tietyissä kaupungeissa hintataso on ihan Helsingin ja Vantaan luokkaa.

Ja mitä tulee peräkuusessa vaatteilla koreilemiseen niin kyllähän sieltäkin joskus lähdetään ihmisten ilmoille ja silloin olisi hyvä olla säällisesti pukeutunut.

"Vain asunnot voivat olla hiukan kalliimpia"

Tontti Espoossa maksaa helposti 1500 eur/rakennusoikeus-m2, landella limestää nollaa.

Rakentaminen on todella kallista. Landella rakennetaan isin puutavarasta, firman tarvikkeilla ja työkaluilla ja käytetään pimeää kaveriapua.

Helsinki ja umpimaaseutu.. jos se jollekulle yllätyksenä tulee.



Suomen väestöstä suurin osa asuu kaupungeissa ja taajamissa, myös pk-seudun ulkopuolella.

jotka saavat esim vanhemmiltaan koko ajan avustusta. Vaikkapa lasten harrastuksiin, lomailuun,asumiseen jne. Se vaan sopivasti unohdetaan kun aletaan moralisoimaan toisten rahan käyttöä. Meitä kun on niitäkin, jotka maksavat pienistä palkoista ihan kaiken.

Meillä nettotulot 5800e. Silti rahat loppu aina. Ei asuta luksuskämpässä. Ostellaan joskus joo Herkussa ja sitä rataa, mutta ei tosiaan luksustella. En tajua, keillä on varaa shopata ja reissata ja ostaa kesämökkiä.

ketju keikkuu täällä vieläkin. :)



Sori, kun viestini ovat täynnä typoja. Taitaa olla väsy päällä..



Mukavaa, että löytyy muitakin, joilla sama tunne. ei ihme, että downshiftaus on niin in. Mutta kuinka moni voi hypätä pois oravanpyörästä, ennen kuin pyörä lakkaa pyörimästä..



ap

ketju keikkuu täällä vieläkin. :)

Sori, kun viestini ovat täynnä typoja. Taitaa olla väsy päällä..

Mukavaa, että löytyy muitakin, joilla sama tunne. ei ihme, että downshiftaus on niin in. Mutta kuinka moni voi hypätä pois oravanpyörästä, ennen kuin pyörä lakkaa pyörimästä..

ap

Sain keskikokoista palkkaa, mieheni tienaa vähän paremmin, muttei liiaksi kuitenkaan. Sain työn, josta tienaan 1000e vähemmän, mutta teen puolet työajasta. Veroprosentin pienennettyä käteen jää käytännössä noin 800e vähemmän rahaa. Lopetettiin luksusjuttuja kuten siivouspalvelu, ja avot, tilanne käytännössä +/-/0, ja minulla töitä vain puolet viikosta ja loppuajan ehdin nauttia perheen seurasta, siivota, laittaa kotia ja muuta. Voin NIIN paljon paremmin henkisesti, mieheni on niin onnellinen kun jaksan oikeasti keskittyä häneenkin. Nyt vasta käsitän miten loppu olin. Kerron mielelläni lisää jos haluat?

ekspotentiaalisesti, mutta samalla myös menot. Matka on ollut kituuttelevasta opiskelijaparista vauraaseen akateemiseen perheeseen.



Asumme pk-seudulla, ostimme tontin ( 230 000 e), rakennutimme ison talon, jossa iso piha ja paljon sisutettavaa. Kaikki rahat menee mitä tulee taloon, pihaan ja lasten harrastuksiin. Matkustelemme myös paljon.



Toki meillä on säästötili pahan päivän varalle, mutta helposti ne palkat elintason noustessa menee parempiin ravintoloihin, parempaan viiniin, hienompiin autoihin ja vaatteisiin.



Omalla ahkeralla työllä ollaan menestytty ja myös toki ollut onnea matkassa. Ja ei, emme ole pinnallisia, vaikka nautimme elämästä.

Käytämme paljon palveluja ja suosimme kotimaista eli tavallaan laitamme hyvää kiertämään

minä kotona, mies töissä. Rahaa on riittävästi kaikkeen tarvittavaan. Ja meidän perheen nettotulot jää alle kahteen tonniin kuussa.



Aloita pitämään kulukirjaa. Kaupasta kuitit kotiin ja merkkaat vihkoon mitä oot ostannut. Kaikki yli vitosen ostokset kirjoitat myös. Esim. kauppakuitista kirjoitat ruoka, juusto 7,99, pesuaineet. Tämä siis tarkoittaa että ruoaan on voinut mennä vaikka 40 euroa ja pesuaineisiin yhteensä 7e. Siihen kirjaan panet myös esim. ravintola ja leffa, 40e, harrastusmaksu 75 e. Ja ihan kaikki heräteostokset myös. Kohta sä näät mihin teidän rahat kuluu ja osaat alkaa säästää. Ja huomaat että noilla tuloilla elää herroiksi. Turha sitten muuten vinkua, että tarttee olla kaksi autoa ja lainaa on puolen miljoonan kämpästä. Jos näin on, te ette asu tulojenne mukaisesti. Minun siskollani ei ole koskaan rahaa, vaikka hän elättää paremmilla tuloilla vain itsensä, kuin mitä me neljän hengen perheenä kulutamme. Vaikka hänellä olisi kymppitonnin tulot, kaikki menisi, koska hän on holtiton. Oletteko te?

minä kotona, mies töissä. Rahaa on riittävästi kaikkeen tarvittavaan. Ja meidän perheen nettotulot jää alle kahteen tonniin kuussa.

Aloita pitämään kulukirjaa. Kaupasta kuitit kotiin ja merkkaat vihkoon mitä oot ostannut. Kaikki yli vitosen ostokset kirjoitat myös. Esim. kauppakuitista kirjoitat ruoka, juusto 7,99, pesuaineet. Tämä siis tarkoittaa että ruoaan on voinut mennä vaikka 40 euroa ja pesuaineisiin yhteensä 7e. Siihen kirjaan panet myös esim. ravintola ja leffa, 40e, harrastusmaksu 75 e. Ja ihan kaikki heräteostokset myös. Kohta sä näät mihin teidän rahat kuluu ja osaat alkaa säästää. Ja huomaat että noilla tuloilla elää herroiksi. Turha sitten muuten vinkua, että tarttee olla kaksi autoa ja lainaa on puolen miljoonan kämpästä. Jos näin on, te ette asu tulojenne mukaisesti. Minun siskollani ei ole koskaan rahaa, vaikka hän elättää paremmilla tuloilla vain itsensä, kuin mitä me neljän hengen perheenä kulutamme. Vaikka hänellä olisi kymppitonnin tulot, kaikki menisi, koska hän on holtiton. Oletteko te?

En ole AP, mutta juuri tätä AP mielestäni tarkoitti ongelmanytimeksi: jos kaksi aikuista tienaamassa normaalissa palkkatyössä, ja joutuu laskemaan jukoliste yksittäisen ruokakauppakäynnin tiskipesuaineen tarkkuudella, niin hieman syö motivaatiota ja saa aikaan tunteen, ettei työllä saa kuin juuri ja juuri hankittua välttämättömän. Korjaa ap, jos olen väärässä.

näin teenkin. :)



En ihmettele sitä, mihin rahaa menee. Tiedän sen tarkalleen.



Sen sijaan ihmettelen sitä, miksi talous ei tunnu muuttuvan yhtään sen väljemmäksi, vaikka tekee mukamas niin hyväpalkkaista työtä. Eli onko työ sen vaivan arvoista? Saako siitä itselleen vastineeksi lopulta mitään?



Osaan hyvin pärjätä paljon pienemmälläkin rahalla- olen tehnyt niin ennenkin.



Nyt pohdin sitä, hyväksynkö sen ettei nykyinen työni, tunnu tuovan mitään helpostusta arkeemme vakaamman talouden muodossa.



Tuntuu, että joku muu hyötyy enemmän parantuneesta rahatilanteestani kuin minä; tätä ajan takaa.



ap

Mellä tosin on viisi lasta, eli kuluttajiakin riittää. Mutta raivostuttaa, että tätä tää elämä nyt on. Mihinkään ei ole ikinä varaa.

"Vain asunnot voivat olla hiukan kalliimpia"

Tontti Espoossa maksaa helposti 1500 eur/rakennusoikeus-m2, landella limestää nollaa.

Rakentaminen on todella kallista. Landella rakennetaan isin puutavarasta, firman tarvikkeilla ja työkaluilla ja käytetään pimeää kaveriapua.

Asumme Pohjois-Suomessa 1,5 vuotta vanhassa omakotitalossa. Talon rakensi mies ja isä (molemmat kirvesmiehiä). Työkalut oli omasta takaa, puutavara ostettiin kaupasta. Lainaa taloon ja tonttiin on otettu 175 000e.

MUTTA Ollaan asuttu myös pääkaupunkiseudulla 6 vuotta. Siellä asuessa ei haaveiltu omakotitalosta, ei edes rivarista. Ihan suunniteltiin kerrostaloasunnon ostoa (ja sen remontoimista), johon oltiin valmiita sijoittamaan n 170 000e. Tulot ei ole pahemmin muuttuneet.

Etelän ihmisillä on vikana suoraan sanottuna se että hikisesti keskituloisilla on älyttömät haaveet omasta talosta tai valtavan isosta asunnosta. Milloin te tajuatte että ei teillä ole varaa sellaiseen pääkaupunkiseudulla tai muissa isoissa kaupungeissa?

Jos ei ole varaa, pitää asua pienemmässä ja halvemmassa asunnossa. Töihin kuljetetaan eväät kotoa, käytetään julkisia jos se työn kannalta on mahdollista.

mutta 0 autoa, minä kävelen töihin ja mies menee bussilla, sekä omistaa moottoripyörän. Me käymme kaksi kertaa vuodessa ulkomailla niillä rahoilla, jotka säästyy autoilusta.

Kiinalaisia työskentelee tuhansittain tai miljoonittain länsimaiden hallussa olevissa hikipajoissa, ja vaikka tekevät töitä 6-7 päivää viikossa kellon ympäri, ei heille silti yleensäkään jää rahaa kuin ankeaan elämiseen. Sata dollaria on iso raha, josta lähetetään sitten vielä perheelle ja sukulaisillekin.

Lukekaa vaikka Naomi Kleinin mainio kirja No Logo. Myös aiheeseen liittyviä oivallisia tv-dokumentteja on tehty.

Kyllä meillä täällä Suomessa vaan on asiat melko hyvin, vaikka jokaisella ei olekaan varaa ylellisyyksiin....

terkuin köyhä yh

alle 4000e, ei t :)

Täytyy selventää kaksi asiaa: en aio laittaa pennilleen menojani esiin ja pyytää säästävinkkejä. Koska kyllä kaikki tarpeellinen tulee maksetuksi. ei eletä velaksi.

Ja täytyy myöntää, että kyllä me vähän saadaan säästöönkin: pienet summat menee lasten rahastoihin ja omiin eläkevakuutuksiin joka kuukausi. Minulle on itsestään selvyys, ettei yhteiskunta kannattele kun olen eläkeiässä; systeemi on rapautumassa. Ja lapsien aikuistumistakin täytyy yrittää turvata edes vähäisessä määrin.

MUTTA: viestini pointti on se, että usein tuntee itsensä petetyksi. Kannattiko todella opiskella, kannattaako tehdä vaativaa työtä 8h/pv + työmatkat päälle. Ilman että voi odottaa ponnisteluittensa palkaksi muuta kuin sen että saa välttämättömän maksetuksi.

En tunne olevani köyhä. tiedän mitä köyhyys on, kun olen sitäkin elänyt.

Mutta olen tehnyt kaiken niin kuin hyvän ja ahkeran ihmisen kuuluu: opiskellut, tehnyt työtä, tehnyt lapsia maltillisen määrän (haluaisin enemmän lapsia, mutta ei niihin ole varaa!) ja yrittänyt muutenkin olla kaikien puolin tuottava ja hyvä kansalainen. Eikö siitä saa mitään palkintoa?

ap

kaikille maailman ihmisille.



t. toinen yh, joka ei sen jälkeen ole pitänyt vaatteissaan merkin merkkiä ja lähes kaikki kirpparilta

mun ongelmani ydin on kuitenkin se, että näin itsekeskeisenä ihmisenä en osaa tehdä elämäni valintoja sen perusteella, millaisen yhteiskunnalliset olo on Kiinassa.



Lähinnä vertaan nyky-arkeani ja talouttani omaan tilanteeseeni muutama vuosi sitten. Bruttotulot olivat silloin puolet nykyisestä. Ja saimme rahat riittämään.



Nyt pitäisi sitten olla talouden puolesta olo niin kuin kuninkaalla. Mutta ei vain ole. Tunnen, että olen myynyt vapaa-aikani ja arkeni väljyyden liian halvalla.



Tunnen, että palkkioksi siitä vastuusta ja stressistä mitä tämä nykyinen elämäntilanteeni sisälltää, olisin ansainnut edes taloudellisesti huolettoman arjen. Mutta kas kummaa, tilanne ei ole juurikaan muuttunut talouden suhteen. Joten mitä järkeä tässä on?

Tai ainakin ydinajatuksen.

NO Logon pitäisi olla pakollinen kaikille maailman ihmisille.

t. toinen yh, joka ei sen jälkeen ole pitänyt vaatteissaan merkin merkkiä ja lähes kaikki kirpparilta

pakastimiahan tarvitaan 1. hirvenpuolikkaille, 2. muille lihoille, 3. mustikoille, 4. puolukoille ja sienille ja 5. puutarhamarjoille.

ja onhan se kiva tehdä siistiä sisätyötä vaikka siihen vähän vastuuta liittyisikin. Oikeastaan, jos et ole kirurgi tai ydinvoimainsinööri, kaikki vastuu on suhteellista. Ei siellä työpaikalla tarvitse kaikkeaan antaa vaikka palkka olisi vähän isompikin, riittää kun tekee työnsä tarpeeksi hyvin.



Olen samaa mieltä siitä, että olisi kiva jos kahden palkansaajan tuloilla olisi mahdollista pieneen ylellisyyteen joskus, mutta toisaalta ylellisyyden voi käsittää monella tavalla. Itse teen lyhyttä työpäivää eivätkä tulot siksi ole kovin korkeat, mutta olen kotona joka päivä kun lapset tulevat koulusta, ehdin kivasti lenkkeillä, kokkailla ja siivoilla ja lomaa pidän halutessani ja joskus silkasta työnpuutteesta. Aika ylellistä tämäkin, vaikkei taloudellisesti.

Mietin tuota ihan samaa vuosi sitten. Kuinka ihmeessä rahat eivät riitä, vaikka kaksi keskituloista tienaamassa?



Nyt olen sytostaattihoidoissa käyvä yh.Raha-asiat niin absurdilla tasolla, ettei voi itkeä vaan suorastaan naurattaa...Tämä ei ole todellista... Sairastaminen se vasta kallista onkin.