Eikö jokin ole pielessä, jos perheessä on kaksi palkansaajaa ja rahasta on koko ajan tiukkaa?

maata kalliimpaa. Saman se ruoka maksaa Helsingissä kuin Mikkelissäkin. Samoin vaatteet, sähkö, bensa. Vain asunnot voivat olla hiukan kalliimpia mutta ei sekään pidä paikkaansa aivan aukottomasti sillä tietyissä kaupungeissa hintataso on ihan Helsingin ja Vantaan luokkaa. Ja mitä tulee peräkuusessa vaatteilla koreilemiseen niin kyllähän sieltäkin joskus lähdetään ihmisten ilmoille ja silloin olisi hyvä olla säällisesti pukeutunut.

JUSTJUST, ei ne asunnot ole hiukan kalliimpia Helsigissä kuin Mikkelissä, ne on paljon kalliimpia...

Minä hyppäsin esimieshommista ihan duunarihommiin. Palkka pieneni tonnilla mutta eipä se käytännössä kuitenkaan pienentynyt.

Olen nyt marketissa myyjänä, teen 30-35h/vko töitä.

Nyt on stressitön työ, ruokalasku pieneni huomattavasti kun saan henxualet. Ulkonakin voidaan syödä useammin kun saan 15-30% alennusta ravintolaruuasta, hotelliyöpymiset maksaa puolet normaalihinnasta. Kun tulot on pienemmät maksan myös veroja vähemmän.



Meidän rahahuolet loppui minun ammatin vaihtoon. Aloin jopa sijoittamaan.



Elämänlaatu parani 100%



Meillä ei olisi ollut edes varaa asua vuokralla, kun se on kalliimpaa kuin omassa asuminen.

maalaisserkut on näköjään taas IHAN PIHALLA.

Itsellä on välillä ihan samanlainen tunne.



Ja niille, jotka ihmettelevät:

Esimerkiksi 4000 eur nettotulot menevät helposti näin:

- asunto (ainakin pk-seudulla) 1500 eur

- autot ja bensat 500 eur

- kahden lapsen päivähoitomaksut 500 eur

- muut laskut (vakuutukset, TV-lupa, puhelimet jne.)

500 eur

- ruoka ja hygienia 500 eur

- vanhempien työpaikkasyömisen 200 eur

Noihin onkin mennyt jo 3700 eur ja se 300 eur hujahtaa helposti välttämättömiin, epäsäännöllisiin menoihin. Eli eipä sillä rahasummalla mitenkään luxus-elämää vietetä.



Sitä paitsi itsekin ihmettelen, että miten sukulaisillamme on ollut varaa tilaviin omakotitaloihin, järvenrantamökkeihin jne. huonommilla koulutuksilla ja työpaikoilla kuin meillä. Eli kyllä, minunkin mielestäni joku mättää ja pahasti.

maata kalliimpaa.

Saman se ruoka maksaa Helsingissä kuin Mikkelissäkin. Samoin vaatteet, sähkö, bensa.

Vain asunnot voivat olla hiukan kalliimpia mutta ei sekään pidä paikkaansa aivan aukottomasti sillä tietyissä kaupungeissa hintataso on ihan Helsingin ja Vantaan luokkaa.

Ja mitä tulee peräkuusessa vaatteilla koreilemiseen niin kyllähän sieltäkin joskus lähdetään ihmisten ilmoille ja silloin olisi hyvä olla säällisesti pukeutunut.

"Vain asunnot voivat olla hiukan kalliimpia"

Tontti Espoossa maksaa helposti 1500 eur/rakennusoikeus-m2, landella limestää nollaa.

Rakentaminen on todella kallista. Landella rakennetaan isin puutavarasta, firman tarvikkeilla ja työkaluilla ja käytetään pimeää kaveriapua.

Ongelmana on se että tämä yhteiskunta pyörii niin materialismin ympärillä, koko ajan mediassa hehkutetaan vaan miljonäärejä, äkkirikastumista tv-ohjelmien kautta, ihannoidaan luxuselämää ja niin monelta unohtuu se tavallisen ihmisen arki. Mitä tavallisen ihmisen elämä on?



Usealta unohtuu että työ on pakollinen paha, siellä töissä käydään siksi että on sitten varaa elättää itsensä. Asumismuoto, asunnon koko ja hinta tulee olla suhteessa omiin tuloihin, ei kaikilla voi ainakaan ilmaan kovaa säästämistä ja tinkimistä muista huvituksista olla varaa kalliiseen asumismuotoon.



Minusta se on ihan hyvin jos jää rahaa maksaa asumiskulut, ruoka, pakolliset laskut, harrastukset ja vähän vielä säästönkin. Ei silloin pidä valittaa.



Mitä tulee ruokaan, ei aina tarvitse ostella ylellisyyksiä ja tehdä ruokaostoksiaan Stockan Herkussa, tai ostaen valmisruokia ja kalleimpia raaka-aineita. Ei voi ottaa kauhalla, jos on annettu lusikalla. Ei meitä vanhemmille sukupolville ollut mikään itsestäänselvyys että kaupasta jatkuvasti ostetaan huvin vuoksi keksipaketteja, kalliita leipiä ja sisäfileitä. Leivät leivottiin itse, samoin leivonnaiset. Ruoan pääaines ei ollut liha, vaan lihan tai kananpalojen lisäksi ruokaa jatkettiin sipulilla, kasviksilla ja mausteilla.



Vaatteiden ei tarvitse olla kalleinta merkkiä, miten me valitamme että on niin köyhää ja kurjaa jos ei ole rahaa kalliimpiin merkkivaatteisiin? Ompahan vaatteet mihin pukeutua, oikeasti köyhillä ei ole sitäkään. H&M, KappAhl, Seppälä ja muut ketjut myyvät ihan hyviä perusvaatteita koko perheelle, jotka ei paljoa maksa edes uutena. Kirpparille ei ole pakko mennä, jos merkkivaatteet eivät ole välttämättömyys ja alennusmyynneistä niitäkin löytää edullisesti jos niitä mielii. Muutenkin vaatteitakin kannattaa ostaa tarpeeseen, eikä mennä kaupoille vaan shoppailemaan huolettomasti lompakko levällään.



Auton pitäminen on myös oma valinta, jos asuu hyvien kulkuyhteyksien päässä on turhaa valittaa auton ylläpidon kalleudesta. Bussikortin saa 45-90 eurolla kuukaudessa. Jos auton tarvitsee, autoa ei kannata ostaa kaikkein kalleinta vaihtoehtoa uutena liikkeestä, vielä velaksi. Oma valinta toki, mutta sitten pitää säästää ja tinkiä muualta.



Kuitenkin totuus on että useimmat joutuvat vähän säästämään ja tinkimään muualtajos haluavat jotain kalliimpaa ostaa tai jos haluavat matkustella. Ei sen pitäisi olla meille itsestäänselvyys että rahaa on oltava törsättäväksi asti. Ei keskituloisetkaan voi ostella tosta noin kalliita pakettimatkoja, vaan pitää hyödyntää äkkilähtöjä, reittilentoja ja edullisempia hotelleja paikanpäällä määränpäässä.



Sähkösopimukset, puhelin- ja nettiliittymät, sekä pakolliset kotivakuutukset kannattaa kilpailuttaa. Kulutusluottoja ja lainoja kannattaa välttää, ettei elä yli varojensa.



Lopuksi vielä muistutuksena ettei se raha saa olla elämän keskipiste, ei se kuitenkaan onnea tuo.

Meidän arjessa olisi paljon asioita, missä voisi säästää.



Mutta kummallista on se, että silloin kun opiskelin ja olin osa-aikatyössä, rahaa oli todella paljon vähemmän, mutta se tuntui riittävän yhtä tai huonosti kuin nyt.



Erotuksena vain se, että työaika on toinen työn vaativuus ja vastuu täysin toinen. Kiireinen elämä on huomattavasti kalliimpaa kuin rento ja höllä elämänmeno. Nyt ei paljon kierrellä kirppareita eikä leivota sämpylöitä.



Kun otin vastaan ns "hyvä palkkaisen" työn, kaikkine vaatimuksineen, kuvittelin että nouseva elintaso voisi toisesta päästä tuoda elämään jotain helpotusta ja stressittömyyttä. Kaipaan siis enemmän vastinetta siitä panoksesta, mitä vaativa, pikien opintojen jälkeen saamani työ vie minulta ja perheeltäni.



Luulen, että pian teen aika suuren elämän muutoksen. Ja olen varma, että moni tuntee samoin, vaikka tähän ketjuun ei monta ole ilmoittautunut.



ap