Eikö jokin ole pielessä, jos perheessä on kaksi palkansaajaa ja rahasta on koko ajan tiukkaa?

olisi kannattanut varmaan jättää talo ostamatta ja mitoittaa lainat tulojen mukaan. Jos haluaa oman talon pk-seudulta tai kohtuullisen matkan päästä, se maksaa. Ette varmaan vaihtaisi taloanne kaupungin vuokra-asuntoon.

Joo-o :) Aina riittää ihmisiä, jotka eivät tajua että he eivät ole köyhiä, jos omistavat kalliita asuntoja ja autoja ja käyttävät rahansa niiden maksamiseen.

Ja ei, ei eletä mitään ökyelämää tosiaan. Esim. etelänmatka on kyllä kaukainen haave.

Jos teillä on kaksi työssäkäyvää elättäjää, niin miten ette saa yhteensä 100e kuussa säästöön? Etelänmatka, vaikka viikko jossain ei-kaikkein-havimmassa Kreikan tai Kanariansaarten kohteessa ja kivassa hotellissa maksaa n. 700e/aikuinen, jos kahdestaan menette. Jos lapset pitää saada mukaan niin samaan rahaan saa yhtä tähteä huonomman huoneistohotellin lisävuoteilla. Jos ymimääräistä käyttörahaa (ylimääräinen yhtäkuin se, mitä menisi enemmän kuin kotona viikon ruokiin ym. peruselämiseen) menee vaikkapa n. 500e niin kustannus on yhteensä 1900e. Tällä matikalla voitte lähteä reissuun joka toinen vuosi, vähintään. Hyvää matkaa :)

No, tietysti ymmärrän että nämä ovat valintoja; meillä on tehty se valinta, että esim. kauppalaskuissa pihistellään normaaliarkena ja sitten matkustellaan ja tehdään välillä muuta kivaa (vanhempien kahdenkeskinen reissu Pori Jazzeille kivassa hotellissa tm.).

Kyllähän se suoraan sanottuna ottaa pattiin välillä, kun molemmat ollaan töissä jne. mutta kaupasta ei silti "saa" ostaa vapaastu juttuja vaan mennää kauppalistan mukaan. Listassa on tarkasti mietityt mutta terveelliset ruuat (olemme kasvissyöjiä) + aina jotain herkkua viikonlopuiksi. Mutta toisaalta, nämä ovat nimenomaan valintoja; syön sitä mitä listassa lukee ja ajattelen ½ vuoden päästä koittavaa Intian matkaa :) Meillä siis kaksi aikuista ja kaksi lasta, tulot 3500/kk ja asumme Helsingissä suht ahtaasti mutta hyvien kulkuyhteyksien äärellä.

Me asutaankin kerrostalossa ja luovuttiin autosta sen kalleuden vuoksi. ei tulis mieleen edes haaveilla talosta tai kahdesta autosta. En tosin haluaisikaan, käytetään mahdollisesti säästyneet rahat mieluummin vaikka matkusteluun.

Tekevät pitkää päivää ja pihistelevät ruokalaskuissa, että pääsevät halpismatkalle. Ajavat vanhoilla ja saastuttavilla autoilla ja asuntojaan maksavat koko ikänsä. Vaatteet ostetaan kirppareilta ja nuoret joutuvat tekemään töitä, että saavat lukionsa käytyä.



Hih, kuinka hauskaa on ajatella, että osalle jaetaan optiot ja edut ja bonarit. Ei ole huolta huomisesta. Raha valuu Kreikkaan ja suomalainen vain on onnellinen, että saa sentään lidlistä ostaa ruokaa.



Jotenkin kornia ja hauskaa:)

Jos joku uskaltaa kyseenalaistaa tämän viime aikojen hintojen nousun ja elämisen kalleuden, tulee sormi pystyssä tuhdit perheenäidit torumaan, että käypä lidlissä ja jätä auto pois (auto on monelle välttämätön. Se teidän luomuruokannekaan ei tule lähikauppaanne ilman autoja) ja osta hirvenpuolikas pakasteeseen. Olemme niin onnellisia kun saamme 10 euroa kuussa säästöön kun teemme töitä.



Kyse ei ole köyhyydestä vaan siitä, että onko järkeä tehdä keskituloisen töitä jos pitää koko ajan pihistää. Kun saman elämänlaadun saat makaamalla kotona.



Oletteko muuten laskeneet työssäkäyvät, kuinka monta vuotta teidän pitää tehdä töitä, että saatte edes sen takuueläkkeen verran eli 600 euroa kerättyä eläketuloja kuukauteen. Olin yllättynyt kun lasketin oman eläkkeeni. Ensimäiset 10 vuotta teet ns. ilmaiseksi töitä. Sen jälkeen alkaa vasta kertyä takuueläkkeen päälle eläkettä.



Mutta onneksi suomalainen on nöyrä. Jos joku uskaltaa kyseenalaistaa elämisen kalleutta, syöksyy joukko aaveemammoja torumaan, että et tiedä köyhyydestä mitään kun meilläkin kerätään puolukkaa ja lapset kulkee kirpparivaatteissa ja on onnellisia kun ei saa koskaan mitään.

nettotulot vähän enemmän ja lapsiakin on enemmän. Ja elämä on juuri tuollaista, tosin mies tupakoi. Ei matkustella kuin kotimaassa harvakseltaan, ruokakaupassa mietitään kaikki ostokset tarkkaan, vaatteissa, kengissä jne. kierrätystä perheen ja tuttujen kesken. Minä olen korkeakoulutettu ja mies duunari. Kaks autoa pakollisena töiden vuoksi, niihin menee rahaa tietysti. Ei tosiaankaan pystytä matkustelemaan ulkomaille (kuten useimmat tutuista) eikä lapsilla ole hirveän kalliita harrastuksiakaan. Aina eletään tilipäivästä tilipäivään. Säästän koko ajan osan tilistä, mutta säästöt hupenevat esim. silloin, kun taloudesta hajoaa joku kodinkone tai tarvitaan rahaa vaikkapa auton remonttiin, lapsen pyörään tms. Niinpä isoja säästöjä ei koskaan ole. Ilmeisesti selvää on, etteivät vanhempamme avusta/ole pystyneet avustamaan meitä, kuten joissakin tuttavaperheissä, mutta tuskin mekään pystymme avustamaan omiamme itsenäisen elämän alkuun kovin isoilla summilla. Ajokortit yritämme heille hankkia, itse olemme ajaneet ne omin kustannuksin. Nuorempana ajattelin, että taloudellinen tilanne helpottuu, kun valmistun, mutta mitä kökköä...

Siis mitä muuta palkintoa tarvitset, kuin katon pään päälle ja ruokaa perheelle?



Olen miettinyt näitä juttuja, ja olen varsin tyytyväinen elämäntilanteeseemme. Tällä hetkellä on aika miettiminen laittaa rahat riittämään, kun mies on töissä ja minä kotona. Tulot käteen lapsilisineen huitelevat noin 2300e tienoilla, hyvänä kuukautena vähän enemmän. Silti meillä on varaa tähän pieneen taloon, yhteen suht vanhaan autoon, lasten tarpeisiin, laskuihin ja ruokaan. Mitään ei jää käteen, mutta aiemmin säästettyihin rahoihin tarvitsee harvoin koskea.



En tarvitse muuta. Eläkeaika kyllä mietityttää, mutta siihen alamme säästää jahka minäkin menen taas töihin.



Asumme lähellä pk-seutua Sipoossa.

miten paljon jää rahaa käyttöön/kk asumismenojen, laskujen ja ruuan osoton jälkeen. Monella siinä ketjussa jäi käyttörahaa 2000e/kk kaikkien menojen jälkeen. Missä ne kaikki siihen ketjuun vastanneet nyt on???

Ilmottaudun. :)

Mutta, haluan selventää että elämme vuokralla kaksiossa, ei PK-seudulla, ja autosta ei ole velkaa, ja työpaikat niin lähellä että tankki on täytettävä 1,4 kertaa kuukaudessa. Nettotulot siinä 4000-4500e/kk, joten aika helposti jää pakollisten menojen ja asumiskukujen jälkeen pari tonnia "tuhlailtavaksi".

Tosin, nyt olemme reilusti laittaneet tonnin talteen, ja eläneet huoletonta elämää. Kyllä sitä kerkiää tuskailemaan ja pihistelemään kun kersoja alkaa puskemaan.

Tekevät pitkää päivää ja pihistelevät ruokalaskuissa, että pääsevät halpismatkalle. Ajavat vanhoilla ja saastuttavilla autoilla ja asuntojaan maksavat koko ikänsä. Vaatteet ostetaan kirppareilta ja nuoret joutuvat tekemään töitä, että saavat lukionsa käytyä.

Hih, kuinka hauskaa on ajatella, että osalle jaetaan optiot ja edut ja bonarit. Ei ole huolta huomisesta. Raha valuu Kreikkaan ja suomalainen vain on onnellinen, että saa sentään lidlistä ostaa ruokaa.

Jotenkin kornia ja hauskaa:)

Jos joku uskaltaa kyseenalaistaa tämän viime aikojen hintojen nousun ja elämisen kalleuden, tulee sormi pystyssä tuhdit perheenäidit torumaan, että käypä lidlissä ja jätä auto pois (auto on monelle välttämätön. Se teidän luomuruokannekaan ei tule lähikauppaanne ilman autoja) ja osta hirvenpuolikas pakasteeseen. Olemme niin onnellisia kun saamme 10 euroa kuussa säästöön kun teemme töitä.

Kyse ei ole köyhyydestä vaan siitä, että onko järkeä tehdä keskituloisen töitä jos pitää koko ajan pihistää. Kun saman elämänlaadun saat makaamalla kotona.

Oletteko muuten laskeneet työssäkäyvät, kuinka monta vuotta teidän pitää tehdä töitä, että saatte edes sen takuueläkkeen verran eli 600 euroa kerättyä eläketuloja kuukauteen. Olin yllättynyt kun lasketin oman eläkkeeni. Ensimäiset 10 vuotta teet ns. ilmaiseksi töitä. Sen jälkeen alkaa vasta kertyä takuueläkkeen päälle eläkettä.

Mutta onneksi suomalainen on nöyrä. Jos joku uskaltaa kyseenalaistaa elämisen kalleutta, syöksyy joukko aaveemammoja torumaan, että et tiedä köyhyydestä mitään kun meilläkin kerätään puolukkaa ja lapset kulkee kirpparivaatteissa ja on onnellisia kun ei saa koskaan mitään.

Helvetin hyvä teksti, kiitos. :) Hymyilin ja nyökyttelin päätä. Onneksi jätämme kohta tämän maan että saamme oikeasti jotain käteenkin tehdystä työstä.

maata kalliimpaa.

Saman se ruoka maksaa Helsingissä kuin Mikkelissäkin. Samoin vaatteet, sähkö, bensa.

Vain asunnot voivat olla hiukan kalliimpia mutta ei sekään pidä paikkaansa aivan aukottomasti sillä tietyissä kaupungeissa hintataso on ihan Helsingin ja Vantaan luokkaa.

Ja mitä tulee peräkuusessa vaatteilla koreilemiseen niin kyllähän sieltäkin joskus lähdetään ihmisten ilmoille ja silloin olisi hyvä olla säällisesti pukeutunut.

"Vain asunnot voivat olla hiukan kalliimpia"

Tontti Espoossa maksaa helposti 1500 eur/rakennusoikeus-m2, landella limestää nollaa.

Rakentaminen on todella kallista. Landella rakennetaan isin puutavarasta, firman tarvikkeilla ja työkaluilla ja käytetään pimeää kaveriapua.

Ostat asunnon sieltä mihin sulla on varaa ja lopetat leikkimästä hienompaa kuin mitä olet.

Jos työpaikka on Espoossa, sinne voi matkustaa muualtakin. Esimerkiksi Helsingin Kannelmäessä on ihan kohtuuhintaisia asuntoja.

"on ja varsinkin silloin, jos kotiinjäämällä saa

enemmän rahaa kuin työtä tekemällä"



Itse jouduin ottamaan eron ja samaan aikaan olin vielä työtön. Juu kyllähän sitä niillä tuloilla elelläänkin tosi hyvin? Sori mutta mulla palo hermot tästä ky. lauseesta. Kun joutuu laskemaan kaiken hyvin tarkkaan, jokaisen maitotölkinkin että onko siihen varaa niin kyllä sieppaa tollaset kommentit!!! Elämä olisi huomattavasti helpompaa ja kaikin puolin rikkaampaa jos pääsisi töihin....

mutta kun me olemme niin hyvin koulutettuja ja sivistyneitä, niin hiljaa mielessämme kiroamme, kun maksamme niin yritysjohtajien eläkkeet kuin sosiaalipummien viinatkin. Ja jatkuvasti sikiävien AV-mammojen lapsilisät, äitiyspäivärahat ja kotihoidontuet. Teemme pitkää päivää ja bruttopalkkamme ovat ihan kohtuullisia, mutta elintasossa se ei näy. Kiitos järjettömän, moninkertaisen verotuksen, ja "markkinatalouden", joka ei monilla aloilla (kuten sähköntuotanto) ole vapaata kilpailua nähnytkään.

miten paljon jää rahaa käyttöön/kk asumismenojen, laskujen ja ruuan osoton jälkeen. Monella siinä ketjussa jäi käyttörahaa 2000e/kk kaikkien menojen jälkeen. Missä ne kaikki siihen ketjuun vastanneet nyt on???

Mekään emme asu pk-seudulla, mutta isossa kaupungissa (Suomessa) kuitenkin. Ei ok-taloa tai edes rivaria, vaan edullinen kerrostaloasunto ei-niin-hyvämaineisesta lähiöstä. Oma kuitenkin ja neliöitä aika mukavasti.

Yksi halpa auto, ei velkaa siitä. Yksi lapsi.

Siinä varmaan ne isoimmat tekijät, miksi rahaa jää.

Turha siitä on ahneita päättäjiä syyttää, että olemme äänestäneet heidät päättämään. Kyllä vaihtoehtojakin on, mutta niin pitkään kun wanna-be-rikas lähihoitaja tai palkkasuhteessa toimiva erikoisasiantuntija äänestää kokoomusta (tai muita paskoja valtapuolueita), mikään ei varmasti muutu. Joka alalla on omat välistävetäjänsä ja kaikille omat erikoissääntönsä, jonka perusteella ne saavat kupata tavallista palkansaajaa. Suomessa olisi rakennusmaata lähes rajattomasti, mutta silti joka pikkupläntistä maksetaan aivan älyttömiä summia.



Vaikka itse olenkin omistusasuja, kannattaisin maan pakkolunastuksia (kohtuullisella hinnalla, joka ei tosiaankaan ole nykyinen käypä hinta pk-seudulla) ja julkista asuntotuotantoa, joka laskisi asuntojen hinnat järkevämmälle tasolle. Hintojen laskun pitäisi olla virallinen tavoite jossa epäonnistumisesta tulisi rangaistus esim. asuntoasioista vastaavalle ministerille, koska muutenhan tietenkin tästäkin toiminnasta joku vetäisi voitot välistä ja hetken päästä nämäkin asunnot maksaisivat älyttömiä. Riistohintaongelman syynä on ahneus, ahneus ja ahneus, eikä sitä kitketä muulla kuin rangaistuksen pelolla.

että maita voitiin 'pakkolunastaa' Natura-ohjelmaan vaikka kuinka paljon, mutta ei asuntotuotantoon. Halvempi asuntokanta ratkaisisi pitkällä aikavälillä talouden ongelmia merkittävästi tehokkaammin kuin velkaelvytys, jota julkinen sektori käytännössä käyttää koko ajan.



Katsokaa Saksaa, sieltä saa asunnon halvalla. Ei ole ihme, että sen maan talous vetää kuin juna.

että maita voitiin 'pakkolunastaa' Natura-ohjelmaan vaikka kuinka paljon, mutta ei asuntotuotantoon. Halvempi asuntokanta ratkaisisi pitkällä aikavälillä talouden ongelmia merkittävästi tehokkaammin kuin velkaelvytys, jota julkinen sektori käytännössä käyttää koko ajan.

Katsokaa Saksaa, sieltä saa asunnon halvalla. Ei ole ihme, että sen maan talous vetää kuin juna.

se keskituloinen palkansaaja on lainannut 300k euroa ylihinnoitellun asuntonsa ostamiseen, hän mieluummin maksaa sitä lopun ikäänsä kuin ajattelisi eteenpäin ja yhteistä etua. Olisihan se nyt kamalaa jos asuntokupla puhkeaisi vaikka se tarkoittaisi sitä, että omilla lapsilla olisi tulevaisuudessa mahdollisuus omistusasumiseen...

Ihmiset eivät osaa käyttää rahaa, siis toiset.. Monella on hämärtynyt se, että mihin tavallisella ihmisellä on rahaa ja mihin jollain Paris Hiltonilla. Esim. eräs tuttavani on siivooja ja hänellä on kallis maku. Isoäidin aikaan sellainen olisi ollut ihan naurettavaa, nykyisin moni ajattelee luxuksen olevan jokaisen etuoikeus. :)

Vika on just siinä, että ei osata elää tulojensa mukaan. Minäkin oon akateeminen koulutukseltani, mutta teen koulutustani vastaavaa työtä vain sivutoimisesti. Muuten ollaan perheyrittäjiä. Meidän perheen nettotulot on 3 400 euroa kuukaudessa, eikä musta tunnu, että pitää liikaa pihistellä tai kytätä kaupassa kaikkia tarjouksia.

Minä vain en kuvittele, että olisin hyvätuloinen. Enkä kuvittele, että mun pitäisi silloin tällöin saada jotain luksusta. Sitten kun sitä kuitenkin joskus saa, niin se on iloinen yllätys.

Me asutaan aivan uudessa isossa talossa, vaatteet ostetaan uutena ja ruuan ostan tuoreena, en mitään alelappuisia.

En ymmärrä ap:n ja kaltaistensa kitinää, kun tulot on kuitenkin ihan hyvät. Jos ei itse osaa suhteuttaa menoja tuloihinsa, niin pitää opetella. Samoin asenteessa tuntuisi olevan opeteltavaa. Tuollainen parkuminen ei tee ap:tä onnelliseksi.

Ihmiset eivät osaa käyttää rahaa, siis toiset.. Monella on hämärtynyt se, että mihin tavallisella ihmisellä on rahaa ja mihin jollain Paris Hiltonilla. Esim. eräs tuttavani on siivooja ja hänellä on kallis maku. Isoäidin aikaan sellainen olisi ollut ihan naurettavaa, nykyisin moni ajattelee luxuksen olevan jokaisen etuoikeus. :)

Vika on just siinä, että ei osata elää tulojensa mukaan. Minäkin oon akateeminen koulutukseltani, mutta teen koulutustani vastaavaa työtä vain sivutoimisesti. Muuten ollaan perheyrittäjiä. Meidän perheen nettotulot on 3 400 euroa kuukaudessa, eikä musta tunnu, että pitää liikaa pihistellä tai kytätä kaupassa kaikkia tarjouksia.

Minä vain en kuvittele, että olisin hyvätuloinen. Enkä kuvittele, että mun pitäisi silloin tällöin saada jotain luksusta. Sitten kun sitä kuitenkin joskus saa, niin se on iloinen yllätys.

Me asutaan aivan uudessa isossa talossa, vaatteet ostetaan uutena ja ruuan ostan tuoreena, en mitään alelappuisia.

En ymmärrä ap:n ja kaltaistensa kitinää, kun tulot on kuitenkin ihan hyvät. Jos ei itse osaa suhteuttaa menoja tuloihinsa, niin pitää opetella. Samoin asenteessa tuntuisi olevan opeteltavaa. Tuollainen parkuminen ei tee ap:tä onnelliseksi.

eikö uusi talo ja uudet vaatteet muka ole luksusta?!

Ihmiset eivät osaa käyttää rahaa, siis toiset.. Monella on hämärtynyt se, että mihin tavallisella ihmisellä on rahaa ja mihin jollain Paris Hiltonilla. Esim. eräs tuttavani on siivooja ja hänellä on kallis maku. Isoäidin aikaan sellainen olisi ollut ihan naurettavaa, nykyisin moni ajattelee luxuksen olevan jokaisen etuoikeus. :)

Vika on just siinä, että ei osata elää tulojensa mukaan. Minäkin oon akateeminen koulutukseltani, mutta teen koulutustani vastaavaa työtä vain sivutoimisesti. Muuten ollaan perheyrittäjiä. Meidän perheen nettotulot on 3 400 euroa kuukaudessa, eikä musta tunnu, että pitää liikaa pihistellä tai kytätä kaupassa kaikkia tarjouksia.

Minä vain en kuvittele, että olisin hyvätuloinen. Enkä kuvittele, että mun pitäisi silloin tällöin saada jotain luksusta. Sitten kun sitä kuitenkin joskus saa, niin se on iloinen yllätys.

Me asutaan aivan uudessa isossa talossa, vaatteet ostetaan uutena ja ruuan ostan tuoreena, en mitään alelappuisia.

En ymmärrä ap:n ja kaltaistensa kitinää, kun tulot on kuitenkin ihan hyvät. Jos ei itse osaa suhteuttaa menoja tuloihinsa, niin pitää opetella. Samoin asenteessa tuntuisi olevan opeteltavaa. Tuollainen parkuminen ei tee ap:tä onnelliseksi.

eikö uusi talo ja uudet vaatteet muka ole luksusta?!

Ja siksi ihmettelen ap:n kitinää, kun heillä on kuitenkin paljon suuremmat tulot. Jos noilla tuloilla ei ole varaa "mihinkään" ja ap kaipaa vielä lisää luksusta, niin mun veikkaus on, että ap elää yli varojensa. Ja syyttää sitten yhteiskuntaa jotenkin viallisesti, vaikka itse tekee valinnan siitä mihin rahansa käyttää.

alle 4000e, ei t :) Täytyy selventää kaksi asiaa: en aio laittaa pennilleen menojani esiin ja pyytää säästävinkkejä. Koska kyllä kaikki tarpeellinen tulee maksetuksi. ei eletä velaksi. Ja täytyy myöntää, että kyllä me vähän saadaan säästöönkin: pienet summat menee lasten rahastoihin ja omiin eläkevakuutuksiin joka kuukausi. Minulle on itsestään selvyys, ettei yhteiskunta kannattele kun olen eläkeiässä; systeemi on rapautumassa. Ja lapsien aikuistumistakin täytyy yrittää turvata edes vähäisessä määrin. MUTTA: viestini pointti on se, että usein tuntee itsensä petetyksi. Kannattiko todella opiskella, kannattaako tehdä vaativaa työtä 8h/pv + työmatkat päälle. Ilman että voi odottaa ponnisteluittensa palkaksi muuta kuin sen että saa välttämättömän maksetuksi. En tunne olevani köyhä. tiedän mitä köyhyys on, kun olen sitäkin elänyt. Mutta olen tehnyt kaiken niin kuin hyvän ja ahkeran ihmisen kuuluu: opiskellut, tehnyt työtä, tehnyt lapsia maltillisen määrän (haluaisin enemmän lapsia, mutta ei niihin ole varaa!) ja yrittänyt muutenkin olla kaikien puolin tuottava ja hyvä kansalainen. Eikö siitä saa mitään palkintoa? ap

En silti näe tarvetta valittaa. Toki aina joskus harmittaa, kun erehtyy vertaamaan oman perheen tilannetta esim. ystäväperheisiin, joilla ainakin kulutuksesta päätellen menee taloudellisesti paremmin. Nyt olen myöskin lopettanut erilaisten palkkataulukoiden vertailun, kun on käynyt ilmi, että yksityisellä voisin tienata helposti reilun tonnin enemmän tässä samassa ammatissa.

Onneksi nämä tunteet ovat varsin ohimeneviä. Minulla on vakituinen työ, jota rakastan yli kaiken. En todennäköisesti edes vaihtaisi muualle, vaikka palkka siitä nousisikin. Työssä viihtyminen ja hyvä työyhteisö ovat minulle tärkeämpiä kuin raha.

Lisäksi minulla on ihana perhe ja me kaikki olemme terveitä. Kotikin tuntuu kodilta ja ruokakaupassa ei tarvitse hirveästi hintalappuja vahdata. On turha surra kaikkia niitä juttuja, mitä en voi saada. Uusi auto esimerkiksi olisi varmasti tosi kiva, mutta tuskin pidemmällä aikavälillä tekisi perhettämme yhtään tämän onnellisemmaksi. Minulla on ihan hyvä elämä ja onni löytyy tyydyttävästä arjesta.

nettotulot yhteensä n. 5000 lapsilisät mukaan lukien, eivätkä rahat riitä alkuunkaan. Tosin maksamme liikaa lainaa pois per kk (lähes 2000). Uudehko talo on ja kaksi autoa, mutta niitä tarvitaan. Meillä on kolme lasta. Lasten harrastukset maksavat n. 400 kk, bensat muutaman satasen, ruoka ym talousjutut n. 600-800, lasten vaatteet ja kengät(joita ostan paljn käytettyinä)vakuutukset yms yms. Minulla ei vain ole varaa käydä kampaajalla tai ostella uusia vaatteita.