Miksi mä rasitun aivan HIRVEÄSTI, jos joku on tulossa meille kylään?

Minulle käy sama homma, ahdistun ja kiukuttelen aina vieraista, etenkin jos ovat yllätysvieraita.

Hirveä stressi siivoamisesta ja tarjoiluista ja aika loppuu aina kesken. Ainoastaan yhden tuttavaperheen vierailut eivät stressaa, koska ne ovat rentoja eikä heidänkään kotinsa ole koskaan ihan tiptop, kun käymme siellä kylässä. Muita vieraita varten pitää aina panostaa jotenkin ihan liikaa.

Mä oon samanlainen. Ahdistun, alan siivota jne. Mietin, että onkohan ne nyt hirveän monta tuntia, pitääkö ruokkia jne. Olen jokseenkin epävarma itsestäni, enkä muutenkaan osaa ottaa elämää kauhean rennosti vaan suunnittelen kaiken. Johtunee siitä.

En koe olevani hyvä emäntä, mietin viiihtyykö vieraat meillä, onko tarjottavat hyviä ja keksinkö kiinnostavaa puhumista. Olen muutenkin epävarma ja ujo ihminen. Mutta eipä meillä kukaan koskaan käykään, niin ei minun tartte ahdistua vieraista.

Tosin, nyt väliin ahdistaa se, kun ei kukaan käy kylässä. Eikö ihmiset enää pidä meistä. Tai pikemminkin minusta, sillä mieheni on puhelias ja tulee juttuun kaikkien kanssa. Hänellä onkin ystäviä liuta.

Siis tavaraa on siel tääl...ja en todellakaan jaksas ketään kylään:(

Ihan tyhmää,siks kai kaikki ystävät on etäisiä kun en jaksa nähä ketään ja toisaalta en itekää jaksa lasten kanssa kylään kellekkään ja välil tuntuu muutenkin ihan turhalta kyläillä:D

Puhelimessa voin pälpättää:D

tuollanen miettiminen!



Jos tulee ylläriviersita, miten voivat olettaa että on paikat kiiltävänä. Eikö oo mukavempi et käy vieraita ku ei käy, häpeän vuoksi.

olen yrittänyt miettiä, että onko ne stressin aiheet ihan mun omia keksintöjä vaan. Eli odottaako sitä siivoamista, leipomista ym tässä mittakaavassa oikeasti kukaan muu kuin minä itse...

olin muutama vuosi sitten samanlainen, mulla tuo johtui siitä että mulla oli ongelmia oman jaksamisen kanssa. Huomaan sen vasta nyt. Nykyään olen onnellinen kun meille tulee vieraita, vaikka olisin väsynyt työpäivän jälkeen. Olen huomannut että jaksan paremmin ja mieli virkistyy kun saa muuta ajateltavaa ja juttuseuraa, eikä päivät menekään orjallisesti aina samanlailla. Lapsille se on vaihtelua, eikä myöskään tee parisuhteelle pahaa että on tekemisissä toisten ihmisten kanssa. Yllätysvieraat on siitä vähän hankala, että aina ei ole tarjottavaa ja kotikin saattaa näyttää siltä että vieraita ei olla odotettu. Mutta yllätysvieras ottaa sen riskin tullessaan oven taakse ilmoittamatta :)

Mä en tykkää siitä, että käy vieraita. En ole mikään seurustelijatyyppi ja seurusteleminen mua nimenoman rasittaa, ei se, että koti ei ole ihan kunnossa. Ei tämä liity mihinkään väsymiseen vaan mun luonteeseen.

ei viitsitä nähdä vaivaa ystävien tähden. Aika törkeää. Minä rakastan sitä tunnetta kun saa siivota odotettuja vieraita varten ja laittaa pöydän koreaksi. Puheenaiheista ei ole koskaan ollut pulaa. Yllätysvieraista ei edes ehtisi stressaamaan ja meillä on aina ovet auki vieraille. Jokainen siivoaa omat jälkensä niin ei ole edes mitään kauheaa kaaosta odottamassa.

ajatus siitä että vieraita tulee rasittaa. Mut aina oon huomannu senki et lopullinen ajatus kuitenki on et kiva kun kävivät!!



Lapsiperheitä joissa villejä lapsia en toivo kylään, stressaan että mitä laittavat säpäleiksi ja kun lähtevät niin tunnen vain helpotusta.. Eli en osaa yhtään rentoutua kun pitää vahtia irtaimistoa ja omaa lasta.

yllätysvieraita varten??? Voi herran pieksut minkälaista taloudenpitoa. Ja jäätelöäkin on aina oltava pakastimessa. Kyllä on köyhää ja yksinkertaista touhua. Ei tuollaisille vieraita halua tullakkaan, ettette vaan mene konkurssiin tai joudu sossusta hakemaan harkinnanvaraista. Uusavuttomuutta parhaillaan!

Silloin ei ahdista ollenkaan, olla jonkun toisen passattavana.

Enkä ole ikinä ymmärtänyt tuota.



Mua ei haittaa jos tänne tulee 5min varoitusajalla. Joskus on sekaista, joskus ei. Enkä mä mistään tarjoamisista tai siivoamisista stressaa.



Ei ne vieraat kuitenkaan tänne niiden tarjoilujen perässä tule, eikä katsomaan kuinka siistiä on, vaan tapaamaan mua.

Ei ne vieraat kuitenkaan tänne niiden tarjoilujen perässä tule, eikä katsomaan kuinka siistiä on, vaan tapaamaan mua.

Teen työtä, jossa joudun jatkuvasti olemaan ihmisten kanssa tekemisissä ja puolierakkona tarvitsen edes sen illan (kun lapset ovat menneet nukkumaan), jolloin saan olla möllöttää välittämättä siitä, viihdytäänkö seurassani vai ei. Meillä on vähän tilaa ja tukehdun, jos joudun yhtä soittoa seurustelemaan ihmisten kanssa ilman sitä omaa parin tunnin möllötysaikaani.



Se ei haittaa, jos meille joku tulee päiväseltään kyläilemään. Eikä ehkä haittaisi niin paljoa nuo yövieraatkaan, jos heille olisi osoitettavissa joku oma huone tms.