Valvottaako vauva?

Nukutaan perhepetissä ja vauva oppii pian omatoimiseksi yösyöttöjen kanssa.

Vauva heräili puolentunnin - tunnin välein ja vaati aina rauhoittelua nukahtaakseen uudestaan. Vaikka olin todella väsynyt ja stressaantunut rikkonaisista öistä, niin nukahdin yleensä helposti heräilyjen välissä. Jossain vaiheessa vauva siirtyi kokonaan perhepetiin, kun en jaksanut hyppiä sänkyjen välillä ja sitten en enää edes kunnolla herännyt vauvaa hoitamaan, vaan yöhulinat tuli hoidettua puoliunessa.



Loppuaikoina minulle kyllä tuli suuria vaikeuksia nukahtaa illalla, vaikka olisin ollut kuinka väsynyt. Nyt ajattelen nukahtamisvaikeuksien johtuneen siitä, että jännitin öitä ja odotin jo valmiiksi vauvan heräilyä, enkä kyennyt rentoutumaan.

Meidän 4kk tyttö ei itse valvota:herää yöllä 2-3 kertaa syömään ja muuten nukkuu hyvin. Oma psyyke vain valvottaa ja olen herkkäuninen. Nukunkin osan yöstä toisessa huoneessa. Syöttövastuu on jaettu mieheni kanssa,koska vauva lakkasi juuri imemästä rintaa. Osin imetyksen takia minulle tuli unettomuuttakin. Hormonit saivat yöuneni vieläkin herkemmäksi ja mieli valppaana säpsähtelin vauvan ääniin.

Ikää on nyt vähän vajaa 4 kk ja nukkuu 6-8 h pätkän ja loppuyön 2-3 h pätkissä, yleensä yhteensä 11 h. Tosin joskus on yöt heikompia eli heräilee 3 h välein. Silloin olen itsekin tiennyt, että neiti on mennyt aika vähäisellä iltamaidolla nukkumaan. Tyttö juo pelkkää rintamaitoa ja nukkuu perhepedissä. On helppo, kun voi vaan työntää rinnan suuhun. Kun lopettaa syömisen (tai käyttää rintaa pelkästään tuttina), niin käännyt omalle paikalleni nukkumaan.



Aiemmat lapset ovat valvottaneet sitten senkin edestä... Esikoinen nukkui 2 h välein ja läpi yön hän nukkui vasta 2-vuotiaana! Silloinkin edessä oli 1-2 h nukuttaminen (istuin sängyn vieressä, kun en raaskinut huudattaa tyttöä). KEskimmäinen lapsi nukkui pari ekaa kuukautta ihan ok, mutta hampaiden tuleminen pilasi unet. Pikkumies kuitenkin rupesi nukkumaan omassa sängyssä noin vuoden ikäisenä, eikä häntä ole tarvinnut nukuttaa. Sen sijaan hän kömpi vanhempien viereen 4-vuotiaaksi asti...

Pojalla oli koliikki 4,5 kk ikään saakka ja itki kaiket illat ja yöt. Päivällä nukkui tunnin, valvoi tunnin jne. Eli en saanut edes päivällä nukkua tunnin pätkää pidempään. Koliikki jatkui aamuyön kitinänä ja vatsan väänteinä 6 kk ikään saakka. Sen jälkeen poika oppi kääntymään vatsalleen ja kääntyi öisinkin eikä osannut kääntyä takaisin. Niinpä sitten kääntelin poikaa monta kertaa yössä. Lisäksi hän söi 2 h välein rintaa ympäri vuorokauden puolivuotiaaksi asti, kunnes aloin antamaan lisäruokaa. Tämän jälkeen poika alkoi nukkua jo hieman paremmin, heräili noin 2-3 kertaa yössä syömään 9 kk ikään saakka ja siitä asti heräänyt 1-2 kertaa yössä (nyt 1.v). Kerran viikossa nukkuu illasta aamuun ja yösyötöistä olemme juuri vieroittamassa.



Mulle tuli tosi pahoja unihäiriöitä tästä kaikesta. Kun lopetin imetyksen, hain lääkäriltä unilääkkeet ja niiden avulla saan nukuttua hieman jo paremmin.

Mun mielestä kuulostat normaalilta keskivertoäitiltä. Imetin juuri sen 6 kk mitä WHO suosittaa minimiksi ja töihin palasin 11 kk jälkeen, isä jäi vielä reiluksi kuukaudeksi kotiin. Ihan normaali ja terve minustakin on tullut vaikka rintaa sai 70-luvulla vain 2 kk ja äitiysloma oli pari hassua kuukautta. Perhepedissä meidän lapset eivät ikinä ole nukkuneet ja hyvin he voivat. Minun ja mieheni peti on aikuisille varattu :)

meidän tyttö valvotti meitä ensimmäiset neljä viikkoa vaatiessaan ruokaa n. kahden tunnin välein - varsinkin yöaikaan.



Kyllästyttyämme siihen koitimme seuraavaa - korvatulpat korviin ja hammasta purren emme antaneet ruokaa yöllä. Vauva itki aikansa mutta lopulta tottui tähän rytmiin. Nyt syöttö ennen nukkumaanmenoa ja ensimmäisenä aamulla riittää - voimme nukkua n. 7 tuntia joka yö.

Nukumme perhepedissä ja vauva on syntymästä saakka nukkunut kutakuinkin joka yö putkeen muutamaa todella harvaa poikkeusta lukuunottamatta.

ekalla oli läpi-yön-koliikki ja on edelleen huono nukkumaan 3-vuotiaana. Nyt vielä kun tämä toinen syntyi keskosena, jota ei saa pitää perhepedissä (kätkytkuolemavaara), mutta pitää syöttää parin tunnin välein, niin aika vähillä unilla itse mennään.



Nyt kun unen puutteen vaikutuksista terveyteen puhutaan niin paljon, ihmetyttää, ettei pikkulapsiperheiden ja erityisesti äitien ongelmia oteta yhtään esiin. Vaikka tämä on hyvin rankkaa ja unenpuute vaikuttaa vahvasti paitsi hyvinvointiin myös esim. reaktionopeuteen yms. vireystasoon, joten se vaikuttaa myös kykyihin hoitaa lapsia päivisin.

ja hesarissa kun tästä univajeasiasta uutisoitiin, niin jo keskustelu jatkui siihen malliin, että itsehän lapset on tehty ja se elämä valittu ja ei kai kukaan luule, että lasten hoito on helppoa... Uskomatonta sekin. Varmaan kommentit niiltä, joilla ei ole lapsia. Ei varmaan kukaan luule, että se halppoa olisi, mutta kyllä mut (ihan järkevän ihmisen, jonka pitäis näistä asioista ammatikseenkin jotain tietävää) homman raskaus yllätti ja yllättää edelleen (vauva 7kk). Kyllä koko elämä pyörii tuon vauvan nukkumisen ympärillä ainakin näin kun ei nuku mitä parhaimmin. Päiväunien aikana pelkää, että herää ihan lyhyiden unien jälkeen ja on kärttyinen, yöunien aikana pelkää sitä hetkeä kun parku alkaa ja tietää omien uniensa olleen siinä... Haukotus ja huokaus.

Näin se vain menee, monen lapsen kokemuksella. Vauvat oppivat öisiin tissittelyhetkiin, ja herätessään vaativat rintaa päästäkseen uudelleen uneen. Joka kerta on ollut sama juttu, että alkukuukausien hyvien öiden jälkeen unet alkavat käydä todella rikkonaisiksi ja tätä kestää niin kauan, että vauva vieroitetaan tissiltä. Äidin kainalossa kölliminen tissi suussa on vain niin ylivertaisen mukavaa vauvalle, että hän kasvaessaan oppii sitä vaatimaan.

varsinkin vanhempi lapsi heräili öisin n. tunnin välein puolivuotiaasta lähtien, kun emme tienneet että oli allerginen. Neuvolan mukaan heräily oli normaalia eikä allerginen voi olla jos ei ole ihottumaa... No toisen vauvan osasin viedä ajoissa asiantuntevalle lääkärille, eikä tarvinnut niin usein heräillä. Vieläkin harmittaa, miten paljon vatsakipuja isompi ehti kärsiä ja miten kiukkuinen olin hänelle kun en kuukausiin saanut nukkua kunnolla.

meillä just sama juttu, ensimmäinen lapsi oli allerginen maidolle, ja sitä ei neuvolassa uskoneet, toisen lapsen kanssa vaadin lähetteen altistukseen, ja selvisi vaikea maitoallergia. Esikoinen huusi käytännössä koko ensimmäisen vuoden, ku oli maha kipeä, nyt onneks jo rauhottunu, täyttää 2v. Ja vauva voi hyvin, ku hänellä on nyt sellanen ravinto, mitä vatsa kestää ; )

Meidän 8kk keskosina syntyneet kaksoset olivat jo alkaneet nukkua oikein hyvin alkuvaikeuksien jälkeen, mutta syksyllä on jouduttu pahaan sairastelukierteeseen, jonka myötä ovat huudelleet vuorotellen pahimmillaan 30 min välein. Oma uni on häiriintynyt tosi pahasti, vaikea sekä saada unta illalla että nukahtaa hyssyttelyjen välissä. Eivät syö kuin kerran yössä (toinen ei välttämättä kertaakaan), mutta vaativat rauhoittelua, tuttia ym. Nyt viimeiset pari yötä "vain" 4-5 herätystä, mutta tuntuvat olevan sen verran infektioherkkiä, etä eiköhän tätä piinaa jatku ensi kesään. Hein myös lääkäriltä nukahtamislääkkeet, jotta saisi nukuttua edes silloin, kun mies hoitaa vauvoja viikonloppuna, mutta niiden käyttö vähän hirvittää, en ole vielä uskaltanut ottaa.

Joskus aikoja sitten tyttäreni huusi yökaudet ruokailun jälkeen kaksi ensimmäistä kuukautta. Silloin neuvolassa vanha kätilö sanoi, että kokeile mustikkaa. Annostus oli 2-3 mustikkaa puserrettuna lusikkaan ilman kuoria. Ette usko, miten hämmästynyt olin tuloksesta. Huutaja rauhottui muutamassa päivässä ja unenpuutteessa hoippuroiva äitikin sai nukkua. Mustikan lisäksi tyttö sai pelkkää äidinmaitoa. Toinen lapsi sai mustikkakuurin heti alkuvaiheessa ja hänellekin se tepsi.

esim. nyt kun tulee hampaita, yöt ovat levottomampia. Yleensä kuitenkin nukkuu hyvin, herää pari kertaa yössä ja syö kerran tissiä. Nukahdan yleensä heti uudelleen kanniskeltuani/syötettyäni.



Nyt 9kk.

Ensimmäinen oli moniallerginen tapaus joka nukkui hyvinä öinä jopa parin tunnin pätkän ilan hyssyttämistä, mutta yleensä mentiin max tunnin unipätkällä joka saatiin kävelemällä ympäri asuntoa. Päivällä nukkui kannettuna tai liikkuvissa vaunuissa. Univaje oli krooninen ja ilman heräämisiä nukuttiin vasta lähempänä 2½ vuoden ikää vaikka ensimmäinen unikoulu pidettiin jo n. 8kk iässä.

Toinen nukkui tosi hyvin, eli söi noin 2-3h välein, kunnes iski flunssa ja unta haettiin tissillä tunnin välein. Nyt sitten ikää 8kk ja opetellaan nukkumaan edes 4h putkeen. Hienosti menee, eikä pienen ole tarvinnut vielä itsekseen sängyssä itkeä.

Eli ensimmäisen kanssa jaksettiin pätkäunta ja valvomista huomattavasti paremmin kuin tämän toisen kanssa.

Me löysimme ratkaisun vauvan yövalvomisiin 6 viikon iässä. Se ratkaisu oli yksinkertaisesti perhepeti. Parisänky seinään kiinni ja vauva äidin ja seinän väliin köllöttelemään. Ei putoamisvaaraa.



Yöheräämiset sujuivat ilman itkuja ja tissin ehti lykätä nopeasti suuhun. Vauva söi 1-4 h välein 1-vuotiaaksi ja lopetti yösyömiset oma-aloitteisesti. En olisi jaksanut ilman vierellä nukkumista. Kaikille taattiin 12 h makaamista sängyssä ilman ylösnousuja kertaakaan ja mikä parasta - ilman yhtään itkuja.



Nyt 1v 6 kk ja vielä nukkuu vieressä. Sänkyyn olemme nikkaroineet omat laidat, joten voi jättää illalla nukkumaan, kun vanhemmat ovat olohuoneessa. Nukkumaanmeno sujuu myös ilman protestointeja ja itkuja, koska minä menen makaamaan lapsen viereen ja käyn muka nukkumaan. Hän ei koe tilannetta ahdistavaksi ja nukahtaa helposti. Hän ei edes keksi, että voisi lähteä sängystä pois. Mikäs siinä, kun äiti makaa vieressä. Olemme molemmat yksimielisiä siitä, että nukkumaanmenon tulee aina olla positiivinen ja että lapsemme luona ollaan, kunnes hän nukahtaa. Emme halua koskaan huudattaa vauvaa/lasta ja meidän mielestä vauvan ja lapsen paikka öisin on vanhempien huoneessa (voi olla oma sänky), kunnes lapsi on henkisesti niin kypsä, että uskaltaa nukkua omassa huoneessa.



Sitten nukahtamisen jälkeen vain nousen ylös ja vietämme aikaa olohuoneessa, kunnes menemme lapsen viereen. Tämä järjestely toimii ihan älyttömän hyvin. Jos yöllä lapsi sattuu heräämään, hän ei itke eikä huuda, kokeilee vain, että olemme vieressä ja jatkaa unia.



Suosittelen tämän linkin avaamista ja lukemista kaikille: http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml



Ja mikä parasta, lastenpsykiatrien mukaan alkuvuodet lähellä nukkunut vauva/lapsi sopeutuukin hyvin sitten aikanaan omaan huoneeseen ;)

Puolivuotias poikani on nukkunut jo reilu kuukauden kokonaisia öitä. Aiemmin heräilyjä oli vähän ja vauva useinmiten yöllä rauhoittui nukkumaan syönnin jälkeen helposti. Tietenkin valvomisia on tuonut hampaiden puhkeamiset sun muut. Tietenkin tekis joskus mieli nukkua puolille päivin sunnuntaisin niin kuin joskus ennen, mutta kunnon väsymystä harvemmin on ollut.

Millaista unikoulu menetelmää käytitte?

Ilmeisesti puolen vuoden iässä unikoulujuttu on ok?

Vauva on valvonut syntymänsä jälkeen vain kaksi yötä, jonka jälkeen alkoi nukkua pitkiä pätkiä, 5-8 tuntia yhteen menoon. 1,5 kk ikäisenä alkoi nukkua sen 8 tuntia yhteen menoon... 6 kk ikäisenä oli yöunet katkonaisempia, mutta sitä ei kestänyt kuin pari kuukautta, oli lähinnä yöitkeskelyjä niin ettei ollut edes kunnolla hereillä ja rauhoittui yleensä viereen.



Eli toisin sanoen olen valvonut vain kaksi yötä vauvan kanssa, muuten meillä on nukuttu aina hyvin :) Tämän perusteella uskallan väittää etten tiedä mitään vauvaperheen "todellisesta" arjesta, mitä se pahimmillaan olla...