Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te, joiden "vauva ei olisi jäänyt henkiin jos olisin synnyttänyt kotona"...
23.01.2012 |
Asia ei läheskään aina ole näin. On nimittäin ihan kiistatta tutkimuksissa osoitettu, että toimenpiteet lisäävät toimenpiteiden tarvetta. Eli kun tehdään yksikin synnytyksen kulkuun vaikuttava toimenpide (vaikkapa kalvojen puhkaisu), se lisää todennäköisyyttä että päädytään lopulta sektioon.
Osa tästä tietysti selittyy sillä, että toimenpiteitä tarvitaan alunalkaenkin juuri niissä synnytyksissä joissa on vaikeuksia, ei niissä jossa kaikki sujuu hyvin luonnostaan.
Mutta on selvää myös, että sairaalaympäristö harvoin tukee synnytyksen luonnollista edistymistä, jolloin vauvan ja äidin tilanne edistyy omaa tahtiaan sopivaa vauhtia. Sairaala on myös ympäristönä monille sellainen, ja kun ympräillä on vieraita ihmisiä, että elimistö laittaa stressihälytyksen päälle ja synnytys alkaa hidastua (kuinka tavallista onkaan, että supistukset lähes lakkaavat siinä vaiheessa kun lopulta päästään sairaalaan).
Kotisynnytyksessä edetään hissukseen ja kehoa kuunnellen ja pyrkien helpottamaan oloa muilla kuin kovan lääketieteen keinoilla (epiduraali on yksi niistä toimenpiteistä jotka lisäävät riskiä toimenpiteiden tarpeeseen). Lopputulos on - jälleen tutkimusten tukema tosiasia - yhtä turvallinen synnytys kuin sairaalassa, vaikka toisilla keinoilla, paljon miellyttävämmin.
En tarkoita tällä sanoa että kenenkään joka ei tunne olevansa siihen oikeasti halukas ja valmis täytyisi synnyttää kotona. Mutta siitä, millä lailla kotisynnytykset tai maailmalla ns. birthing centereiden kätilövetoiset synnytykset sujuvat, voisi vetää johtopäätöksiä ja pyrkiä siihen, että sama kiireettömyys, turvallinen ilmapiiri, luonnollisuus ja miellyttävyys voitaisiin tuoda myös sairaaloihin. Ja parin oven takana olisi sitten se OIKEASTI hätätilanteissa tarvittava kova koneisto.
Tuli vain mieleen, kun joku on nostanut vuoden vanhan ketjun jossa äiti oli kuollut kotona synnyttäessään (sehän ei siis ollut kotisynnytys varsinaisesti, tuli vain siitä nyt mieleen kun siellä taas joku "ei olisi selvinnyt").
Kommentit (62)
Kannatan myös kaikkea kiireetöntä, naista kunnioittavaa synnytysapua. Synnytyssalien tulisi olla kauniita, rauhallisia paikkoja. Lapsivuodeosastolla ja synnytyssalissa tulisi passata synnyttäjää ja lasta kuin kuninkaallisia. Olen kokenut neljä hyvää synnytystä, joissa sain aivan ihanaa lääketieteellistä kivunlievitystä. Sain myös kokea aivan riittävästi kipua ja ponnistin upeasti ihanat vauvani. Kaksi heistä niin, ettei spinaalipuudutuksen takia ollut kipua ponnistusvaiheessa eikä pitkään avautumisvaiheessakaan. Pidän itseäni loistavana synnyttäjänä ja rakastan spinaalipuudutuksen keksijää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että vauvalta jos kotona olisin synnyttänyt. Oli lähteä sairaalassakin, ja oli ihan herran ihme, että lapsi ei saanut mitään pysyvää vammaa.
enemmän äitejä ja vauvoja niihin kotisynnytyksiin kuin nykyäään sairaalassa?
Visainen kysymys. Ehkäpä onkin sairaalahenkilökunnan valhettelua ja propagandaa!
on maailman yleisin tapa synnyttää ja synnytys on naisten yleisin kuolinsyy maailmassa. Näetkö yhteyden, vai väännetäänkö rautalangasta? Arvaapa, miksi Suomessa on maailman pienin vastasyntyneiden ja synnyttävien naisten kuolleisuus? Väännänkö tämänkin rautalangasta?
mulle ei tehty sairaalassa mitään toimenpiteitä enkä ottanut mitään puudutuksia. Ponnistusvaiheessa vauva jäi jumiin kun pää oli jo ulkona nytkin odoteltiin niin kauan että syntyis luonnollisesti että vauva oli ihan sininen ja veltto kun ne vihdoin päätti toimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli hapenpuute joka ilmeni vasta ponnistusvaiheen alussa ja nähtiin ihan niillä sairaalan mittareilla
nopea ponnistus, kätilö työnsi mahan päältä, repesin railakkaasti mutta pääasia että lapsi saatiin ulos äkkiä ja happi kulkemaan
muuten mulla voisi olla nyt kehitysvammainen lapsi, ja vuonna 1959 mun äitini synnytti samalla tavalla mutta ilman nykyajan mittareita, ja mulla on kehitysvammainen sisko
eli suuria lapsia syntyy meidän sukuun, välillä ikävin seurauksin, mutta meille kävi hyvin
poika olisi ainakin kuollut, koska tarvitsi heti synnyttyään lisähappea useamman päivän. Mä jaksoin 8tuntia supistuksia jotka tulivat 4min välein, tänä aikana olin auennut vain 3cm. Näistä 48tunnista vietin välissä 20 tuntia kotona kun ei sairaalassa homma edenny tarpeeksi. Lopulta puhkastiin kalvot, lapsi vesi oli vihreää puuroa. Poika syntyi 53tunnin helvetin jälkeen imukupilla, ensimmäinen imukuppi irtosi, toisella tuli. Napanuora oli puolta lyhyempi ku normaalisti ja sekin vielä kerran kaulan ympärillä. Luojalle kiitos epiduraalista.
Mä siis sanon että meistä toinen olisi ainakin kuollut kotisynnytykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen synnyttänyt kuusikertaa sairaalassa luomusti.
Ensimmäinen kerta olisi ollut myös viimeinen,
ellen olisi ollut sairaalassa jo valmiiksi, kun pari tuntia onnistuneen terveen lapsen synnytyksen jälkeen huomattiin, että äitihän valuu kuiviin.
sitten käynnistänyt? Kätilökö? Ja kukas sen keskosen aivoverenvuodon olisi leikannut samoilta jaloilta? Kätilö senkin vai?
Höpsis. Vietettyäni kaksi kuukautta Naistenklinikan prenataaliosastolla, en kikkailisi ikinä yhtään. On 416876541 syytä miksi tarvitaan lääkäriä synnytyksen jälkeen tai sen aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle ei tehty sairaalassa mitään ylimääräisiä toimenpiteitä, vaan synnytys eteni omalla painollaan, omasta toiveestani näin.
Kunnes n. 12 tuntia kärvisteltyäni synnytys pysähtyi, kohdunsuu 8,5 cm auki ja vauva virhetarjonnassa sekä napanuora kiertyneenä kaulan ympäri. Vauvan sykkeet romahtivat ja meidät kärrättiin viivana leikkaussaliin.
Luojan kiitos, terve tyttö saatiin leikkaamalla ulos.
Se siitä mun luomusynnytyshaaveestani, kaikki ei vaan aina mene niinkuin on etukäteen ajatellut.
Mä en ainakaan uskaltaisi ottaa riskiä enää, siis että synnyttäisin kotona, mistä käsin on apu sitten kauempana jos jotain hälyttävää ilmenee.
itse olen aina suhtautunut positiivisesti kotisynnytyksiin ja muutenkin mahdollisimman luomuun synnytykseen, mutta mielipide muuttui radikaalisti esikoisen syntymän jälkeen enkä mistään hinnasta suostuisi synnyttämään kotona.
Jos olisin synnyttänyt esikoisen kotona, olisi hän menettänyt äitinsä heti syntymänsä jälkeen. Sain normaalissa alatiesynntyksessä (luomu, ei mitään avituksia tai lääkkeitä) niin massiivisen sisäisen verenvuoden (iso suoni repesi), että jos en olisi ollut leikkaussalin vieressä niin olisin kuollut. Nytkin oli todella hilkulla että selvisin vaikka mimut kiidätettiin vauhdilla heti synnytyksen jälkeen leikkaussaliin synnytyssalista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä synnytin kiireettömästi, luonnollisesti ja miellyttävästi ihan sairaalassa. Kaikki meni hyvin, kunnes synnytyksen jälkeen jäin vuotamaan ja vauvalla infektio, jonka takia ei saanut alkuun happea.
Olen kai sitten outo mutta minusta sairaalassa oli ihan luonnollista synnyttää. Se tuntui myös turvalliselta. Kotona en synnyttäisi kuin pakosta. Enkä muista että olisi ollut kiire, paitsi sen hetken kun yrittävät keksiä miten saada verenpaineeni laskemaan.
Toki ko. synnytys sisälsi paljon toimenpiteitä (verenpainelääkitys, rauhoittava lääkitys, epiduraali, kalvojen puhkaisu, oksitosiinitippa, tikkien ompelu) mutta eivät ne sektioon johtaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos erhdyn ajattelemaan anopin kauan sitten kertomaa; kotikylällään asui mummo jonka sisään oli jouduttu paloittelemaan viisi vauvaa kun eivät mahtuneet syntymään. Yhden muistaakseni oli kuitenkin elävänä saanut.
huomattiin vasta synnytyssalissa. terveisin 4 sektiolla syntyneen lapsen äiti
ulos. Vauva kun kiskaistiin ulos imukupin avulla.
Ja tosiasia on, että mulla olisi kaksi enkelilasta, jos en olisi ollut sairaalassa.
Periaatteessa kannatan luonnonmukaista synnytystä. En ole omissa synntyksissäni halunnut lääketieteen väliintuloa, ja kaikki toimenpiteet muutenkin minimissään, kiitos. Kolme synnytystä (1., 2. ja 4.) olisi hyvin voinut sujua kotonakin. Ilokaasua sain/ otin kahdessa kivunlievitykseen, muuten mentiin luomuna ja hyvin meni.
3. synnytys käynnistyi spontaanisti vesien menolla rv 36. Hyvin sujui luomuna ja vauva pääsi vierihoitoon. 2h synnytyksestä huomattiin että vauva ei hapetunut, hän oli sinertävä ja veltto. Aika vauhdilla mentiin teholle, tippaan ja kaappiin. Kiitos tämän minulla on tänäpäivänä 13- vuotias terve tyttö, sarjan ainoa tyttö.
5. synnytys jouduttiin käynnistämään raskaushepatoosin vuoksi viikolla 37. Tiesit ap varmaan että hepatoosi on sikiölle pahimmillaan kuolemaksi? äidille vaiva on lähinnä kiusallinen. AIka pienellä synnytys käynnistyi (1 cytotec kohdun suulle) ja muuten sujuikin luomusti. Kalvot puhkaistiin ponnistusvaiheessa, ja lapsivedet oli vihreät. Onneksi ponnistusvaihe ei kestänyt kuin pari minuttia, vauva oli veltto, 7p vauva. Onneksi hän ei olut vesiä vetänyt henkeensä. Ja virvoittelun jälkeen hän siitä reipastuikin. Mutta jos olisimme olleet kotona? Olisin saanut synyttää enkelvauvan.
Serkkuni puolsetaan synnytti kiireellisellä sektiolla.. synnytys käynnistettiin kun supistukset eivät alkaneet vesien menon jälkeen. Ponnistusvaiheessa huomattiin ettei lapsi laskeudu kunnolla, syynä avotarjonta ja synnytys siis päätyi sektioon. Mitenkähän tu oolisi kotona hoidettu?
Sinänsä mielestäni synnytyksissä tehdään toisinaan ehkä turhiakin toimenpiteitä, mennään ojasta allikkoon. Kivun tunteminen ja synnyttäjän vointi/ kyky esim liikkua synnytyksen aikana on kuitenkin varsin yksilöllisiä asioita. Aika vaikea sinun tai minun on sivullisena mennä lyttäämään niitä yksilöllisiä kokemuksia mitä kelläkin on.
Sydämen käynnistämiseen (eli luultavimmin tarkoitat deffan käyttöä) ei vaadita lääkäritason osaamista. Elvytys tulisi olla tuttu juttu JOKAISELLE terveydenhuollon ammattilaiselle. JOKAISEN maallikonkin tulisi osata maallikkoelvytys (=painelu-puhalluselvytys ilman adrenaliinin tai deffan käyttöä). Valitettavasti näin ei kuitenkaan ole.
Kaikki sydämen pysähdyksen aiheuttamat rytmit eivät kuitenkaan ole defibrilloitavia rytmejä. Silti joillekin sydänsairaille hommataan kotiinkin defibrillattori ja läheiset opetetaan käyttämään sitä.
Verratkaapa huviksi mielessänne kummalla on paremmat elvytystaidot: silmälääkärillä vai ensihoitajalla?
kummatkaan jääneet eloon, jollen olisi synnyttänyt sairaalassa. Toinen oli vähällä siltikin menehtyä vaikka kiidätettiin heti teholle. Kaikki synnyttäjät eivät voi vaan valita miten ja missä synnyttävät ajatellen sitä missä olisi mahdollisimman kiireetöntä ja kotoisaa. Kyllä mä olen äärest kiitollinen että tehokkaat laitteet ja ammattimainen hoitohenkilökunta oli lähellä kun lapseni sain!
Alue: Aihe vapaa
mulla oli toksemia ja vauva kääntyi perätilaan. olen siis pikkuinen 150cm äiti joten en olisi selvinnyt. sektio tehtiin suunnitellusti.
toinen syntyi alakautta sairaalassa ainoanan toivomuksena että alakautta tulee. kivun lievityksiä tuli otettua kyllä paljon.
Haavailen toki kotisynnytyksistä ja olisi se seuraavan kerraan aivan ihan kokea omassa ammeessa mutta luulen ettei mitenkään mahdollista.