Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te, joiden "vauva ei olisi jäänyt henkiin jos olisin synnyttänyt kotona"...
23.01.2012 |
Asia ei läheskään aina ole näin. On nimittäin ihan kiistatta tutkimuksissa osoitettu, että toimenpiteet lisäävät toimenpiteiden tarvetta. Eli kun tehdään yksikin synnytyksen kulkuun vaikuttava toimenpide (vaikkapa kalvojen puhkaisu), se lisää todennäköisyyttä että päädytään lopulta sektioon.
Osa tästä tietysti selittyy sillä, että toimenpiteitä tarvitaan alunalkaenkin juuri niissä synnytyksissä joissa on vaikeuksia, ei niissä jossa kaikki sujuu hyvin luonnostaan.
Mutta on selvää myös, että sairaalaympäristö harvoin tukee synnytyksen luonnollista edistymistä, jolloin vauvan ja äidin tilanne edistyy omaa tahtiaan sopivaa vauhtia. Sairaala on myös ympäristönä monille sellainen, ja kun ympräillä on vieraita ihmisiä, että elimistö laittaa stressihälytyksen päälle ja synnytys alkaa hidastua (kuinka tavallista onkaan, että supistukset lähes lakkaavat siinä vaiheessa kun lopulta päästään sairaalaan).
Kotisynnytyksessä edetään hissukseen ja kehoa kuunnellen ja pyrkien helpottamaan oloa muilla kuin kovan lääketieteen keinoilla (epiduraali on yksi niistä toimenpiteistä jotka lisäävät riskiä toimenpiteiden tarpeeseen). Lopputulos on - jälleen tutkimusten tukema tosiasia - yhtä turvallinen synnytys kuin sairaalassa, vaikka toisilla keinoilla, paljon miellyttävämmin.
En tarkoita tällä sanoa että kenenkään joka ei tunne olevansa siihen oikeasti halukas ja valmis täytyisi synnyttää kotona. Mutta siitä, millä lailla kotisynnytykset tai maailmalla ns. birthing centereiden kätilövetoiset synnytykset sujuvat, voisi vetää johtopäätöksiä ja pyrkiä siihen, että sama kiireettömyys, turvallinen ilmapiiri, luonnollisuus ja miellyttävyys voitaisiin tuoda myös sairaaloihin. Ja parin oven takana olisi sitten se OIKEASTI hätätilanteissa tarvittava kova koneisto.
Tuli vain mieleen, kun joku on nostanut vuoden vanhan ketjun jossa äiti oli kuollut kotona synnyttäessään (sehän ei siis ollut kotisynnytys varsinaisesti, tuli vain siitä nyt mieleen kun siellä taas joku "ei olisi selvinnyt").
Kommentit (62)
Syntyi yllättäen rv 33, ja tarvitsi intubointia välittömästi (hengitystiet tukossa kokonaan- ja tätä ei tiedetty etukäteen). Vasta kolmas seniorilääkäri sai intubointituubin menemään, silloin oli jo vaikeaa hapenpuutetta ollut yli 7min.
Ja lapsi kiikutettiin teholle välittömästi, henkitorviavannekin tehtiin saman päivän aikana vielä ja vauva hengityskoneessa 2kk.
Itse olisin selvinnyt hengissä todennäköisesti kyllä.
Ymmärrän ap tavallaan pointtisi, mutta kun itse tietää että yllätyksiä voi aina tulla muodossa jos toisessa, niin en tajua millään miksi lähdetään tieten tahtoen vaarantamaan vauvan tai äidin terveyttä..kiva jos kaikki sujuu mukavasti ja luomuna kotona, mutta -entä jos- ei sujukaan? Eikö mieltä painaisi himpun verran jos tajuaisi että oma lapsi olisi elossa jos olisi ollut sairaalassa synnyttämässä? Miten sellaisesta selviää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka elvytykseen päätyikin sairaalassa, mutta äiti olisi varmuudella kuollut. Istukka ei irronnut ja vuosi oikein reippaasti ja vauhdilla. Mitään merkkejä asiasta ei ennakkoon sitten ole, joten kauhulla ajattelen kotisynnyttäjiä tai niitä, keillä lapsi yllättäen syntyy muualla kuin sairaalassa. Kertokaapa joku kotisynnyttäjä, mainitaanko teille ikinä, että näin voi sitten käydä, siis ettei istukka irtoa? Ja miten sitten toimitaan? Itse pääsin 6 minuutissa irrotukseen (nukutuksessa tehtävä).
Kunnioitukseni ja syvä kiitokseni Jorvin sairaalan elvytysryhmälle. Täällä sitä ollaan 8-vuotiaan terveen ja reippaan lapsen kanssa. Menin korkeiden verenpaineiden vuoksi tarkastukseen, jouduinkin hätäsektioon, koska vauva oli kuolemaisillaan. Elvytysryhmä pelasti lapseni. Joka vuosi lapsen syntymäpäivien aikaan muistan olla kiitollinen heille.
koska suurin osa synnyttää sairaalassa ja syntyy harha, että synnytys on aivan turvallinen asia.
Jos kotisynnytykset yleistyisivät radikaalisti, yleistyväisivät myös äitien tai vauvojen komplikaatiot tai jopa kuolemat. Äkkiä se ei nykyäideistä olisikaan niin houkuttelevaa.
Ei tarvitse olla kummoinenkaan historian tuntija tietääkseen synnytyksen riskeistä äidille tai vauvalle. Luonnon kannalta kun yhden menetys ei ole niin iso juttu, mutta nykyihmisten maailmassa kuolema on valtava tragedia!
t. eräs joka ei ikinä riskeeraisi vauvan tai omaa henkeä jäämällä kotiin synnyttämään
Mutta silti lapseni olisi kuollut kotona. Tosin olisi kotona kätilön kanssa synnyttäessä yksinkertaisesti kipin kapin kohti sairaalaa siinä kohtaa, kun lapsen asento tuli selväksi.
Tai sitten kätilö olisi huomannut lapsen asennon jo ensimetreillä :).
Minun elimistöni ei tehnyt mitään, eikä kyseessä ollut sairaalaympäristön vaikutus synnytyksen kulkuun, vaan vauva oli vaihtanut asentoaan poikkitilaan juuri ennen syntymäänsä. Eli sairalaan (sieltä tutusta ja turvalisesta) kotiympäristöstä mentäessä, synnytyksen ollessa jo reippaasti käynnissä tarjolla olivat lapsen kantapäät. Poikkitilassa olevaa vauvaa ei kokenut synnyttäjäkään saa alateitse synnyttää, vaan sektioon mennään. Tämä vauva ei meinannut päästä kunnolla ulos sektiossakaan, vaan juuttui paikoilleen ulosautettaessa (napanuora kaksi kertaa kaulansa ympäri, mitä ei jostain syystä ultrattaessa ennen sektiota huomattu).
Muuten olen kanssasi ihan samaa mieltä kätilövetoisista, kiireettömistä synnytyksistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vauvan sydänäänet heikkenivät ja hän kakkasi lapseveteen. Tuli kiire vetää hänet imukupilla maailmaan. Ponnistusvaihe kesti tunnin. Vauvalla onneksi kaikki hyvin, koska olimme sairaalassa ja läsnä niin synnytys- kuin lastenlääkärikin.
Afganistaniin katsomaan, kuinka ne luonnolliset kotisynnytykset sujuvat ja sitten tulla tänne uudestaan kirjoittamaan. Olen ollut siellä ja tiedän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1920-luvulla syntyi myös enemmän yli 4-kiloisia kuin nykyisin. Olen tutkinut tilastoja.
Yhteiskunnan kannalta yksi niistä tärkemmistä on se, että tässä yhteiskunnassa, jossa talous on etusijalla, ei suosittaisi sairaalasynnytyksiä, jos niiden turvallisuudesta ja äiti- sekä lapsikuolleisuuden vähentämisestä ei olisi näyttöä. Yksi alatiesynnytys (ilman sairaalapäiviä) maksaa yhteiskunnalle usemamman tuhatta euroa, se säästettäisiin kyllä ja kehotettaisiin synnyttämään kotona ja hakeutumaan tarvittaessa hoitoon jos "useimmat selviäisivät hyvin kotisynnytyksissä" kuten ap väittää. Totuus on, että monet nykyajan vauvat syntyvät niin isokokoisina (4-5kg) että äitien synnytyskanavat eivät siihen sopeudu, ennen vanhaan kun "kunnolla ja oikein" synnytettiin kotona niin vauvat painoivat 2-3 kg, kun äitien ravinto raskausaikana oli niukempaa.
Nykyään synnytyksen riskitkin tiedostetaan paremmin kuin ennen, tiedetään että on kyse nopeista muutoksista: kaikki voi mennä hyvin, kunnes loppusuoralla havaitaan jotain olevan vialla -ja silloin on myöhäistä lähteä sairaalaan, kyse on minuuteista. Näin käy perusterveiden ei-riski-ryhmiin kuuluvien alle 35 äitien kohdalla sen verran usein että sitä pidetään riittävänä riskinä yleisellä tasolla.
Veikkaanpa että jos ammoisina aikoina olisi sama vaihtoehto ollut sairaalasynnytyksistä, niin sitä olisi riemuiten käytetty... kaikki kehitys ei siis ole pahasta.
Uunin päällä on moni keskonen maannut ja erilaisia sokeriliuoksia saanut. Esimerkiksi Dionnen viitoset syntyivät kotona ja heitä myös hoidettiin kotona vaikka painoivat hiukan yli kilon.
Tarvitsi mm. lisähappea ja monta muuta pikkujuttua viikkoja syntymänsä jälkeen. Kotona olisi ollut hieman vaikea järjestää tarvittavaa keskoskaappia ja asiantuntevaa henkilökuntaa paikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
omalla mukavuudenhalullaan, "elämyksellisyydellään" haluavat aiheuttaa lapsilleen vammoja, jotka ovat nykyhoidolla sairaalassa täsyin estettäviä pienilä toimenpiteillä. Käykää ihmiset katsomassa elokuva "Varasto", niin näette milaisia olette.
Heti, jos kotisynnytykset yleityisivät, näitä vammautuneita lapsia tulisi. Kuinkahan monen elämysmatkailijan psyyke kestäisi sitä syyllisyyttä?
Mä en käsitä, mikä vaikeus siinä on tuntea 1-2 vrk pinetä epämukavuutta, jos vastalahjana on terve lapsi. Kyllähän te kärsitte krapulaakin, sheivausta ja ties mitä kärsimyksiä. OIKEASTI siellä sairaalassa ei todellakaan ole niin kauheata. Hormonithan n esaa meidät naiset poraamaan, vaikka joku sanoi vaan päivää.
hengissä. Molemmat synnytykset menneet hyvin, ei minkäänlaisia komplikaatioita. Puudutukset olen saanut, mutta tuskin niihin kipuihin olisin kuollut kotona. MUTTA en silti ikinä suostuisi vapaaehtoisesti kotona synnyttämään. Sairaalassa huomattavasti turvallisempi ja siitä syystä "rennompi" olo...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisi tullut. Sekä minä että kaksoset olisimme kuolleet, minä istukan repeämisen aiheuttamaan verenvuotoon ja kaksoset nopean elvytyksen ja tehohoidon puutteeseen. Erittäin hyvällä tuurilla isompi vauvoista olisi voinut säilyä hengissä vammautuneena.
Karu fakta on se, että jos kotisynnytykset yleistyy, niin myös lapsi- ja äitikuolleisuus kasvaa. Mutta onhan se ihana kuolla luomusti.
kohdala varmaan pitää osittain paikkansa se, mitä ap kirjoitti. Mulle annettiin epiduraai, jota en itse siinä tilanteessa kokenut tarvitsevani. Toisaalta, vauva oli myösväärässä tarjonnassa, joten se varmaan hidasti synnytyksen kulkua myös.
Oli epiduraalissa varmaan hyviäkin puolia, mutta jos vielä synnytän, sanon heti, että mulle ei sitten saa antaa epiduraalia kysymättä. Yleensä kai ihmisillä on avautumisvaihe se ikävämpi, mulla taas oli KAAMEA ponnisyusvaihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eka lapsi syntyi keskosena, lapsi olisi kuollut jos oliis syntynyt kotona. Vaikka viikkoja oli jo sen verran ,että keuhkojen olsi pitänyt olla valmiit, eivät olleetkaan. Tehohoito pakollinen.
Toinen lapsi syntyi ihan oikeaan aikaan ja kaikki meni hyvin. Seuraavana päivänä minä kuitenkin itse olin hengen vaarassa kun sisään oli jäänyt jotain istukasta? Tulehdusarvot nousivat nopeasti ja jouduin antibiootti tiputukseen välittömästi. Olin sairaalassa kaksi viikkoa. Jos olisin kotona synnyttänyt, olisin kuollut jo seuraavana päivänä.
Kolmannen todellakin synnytän sairaalassa, haluan, että lapselleni on kaikki mahdollinen apu lähellä (ja minulle myös) jos jotain käy. enkä muutenkan koe kauhean houkuttelevana synnyttää kotona omassa sängyssäni,missä mieheni kanssa seksiä harrastamme. Se on mukavemoi eriyttää noista synnytys jutuista :D
on olleet verensokerit matalalla (kolmannella oli 1.8). ja maito nousi mulla vasta 3-4. päivänä.. ilman lisämaitoa olis ollut aika huonossa kunnossa vauvat!
Aamulehdessä vastasyntyneen kuolinilmoituksen, jossa kiitetään Vammalan aluesairaalaa j asitten TAYS:n vastasyntyneiden tehoa, että onkohan siinä taas pillit päällä viety oikeaan hoitoon vauvaa, joka olisi selvinnyt, jos olisi syntynyt oikeassa paikassa.
Tuohon elvytysasiaan sanon sen verran ,että aikuiset ja siksipä myös elvytetyt vauvat tarvitsevat heti tehohoitoa. Vai onko se kivempi viedä vauva ensin ambulanssiin ja sitten hissillä teholle ja siirrellä monta kertaa.
Heti, kun kotisynnytykset yleistyisivät, meillä alkaisi oleen enemmän näitä "pikkuisen yksinkertaisia", joilla on vaan "vähän" ollu hapen puutetta. Mutta onneksi äiti on nauttinut kotisynnytyksestä!
Työssäni isossa sairaalassa tapaan usein vastasyntyneen, joka ei jäisi henkiin tai vammautuisi ilman terveydenhuoltohenkilökunnan apua. Henkilökohtaisen mielipiteeni mukaan kaikissa synnytyssairaaloissa tulisi olla ympärivuorokautinen lasten- ja anestesialääkäripäivystys.
vai että käppyrä ei näyttäisi viivaa, jos sais rauhassa edetä.
Noh mitäs kun mun vauvan käyrä näytti lähestulkoot viivaa, ennenkuin tuli ainuttakaan supistusta. Kiireellisellä sektiolla saatettiin viimehetkillä maailmaan. Oli jo sininen, veltto eikä olisi selvinnyt ilman välittömiä hoitotoimenpiteitä.
Minun lapseni olisi 100% varmasti kuollut kotisynnytyksessä.
Nykyään yliaikaiset käynnistetään (yliaikaisuus lisää vastasyntyneiden kuolleisuutta), isot vauvat käynnistetään aiemmin jne.
Lisäksi raskausdiabetesta on ollut aina, nyt sitä vaan osataan hoitaa.
Mun mummuni synnytti 5-kiloisen pojan 1950-luvulla. Ei jäänyt henkiin tuo poika.
1920-luvulla syntyi myös enemmän yli 4-kiloisia kuin nykyisin. Olen tutkinut tilastoja.
Yhteiskunnan kannalta yksi niistä tärkemmistä on se, että tässä yhteiskunnassa, jossa talous on etusijalla, ei suosittaisi sairaalasynnytyksiä, jos niiden turvallisuudesta ja äiti- sekä lapsikuolleisuuden vähentämisestä ei olisi näyttöä. Yksi alatiesynnytys (ilman sairaalapäiviä) maksaa yhteiskunnalle usemamman tuhatta euroa, se säästettäisiin kyllä ja kehotettaisiin synnyttämään kotona ja hakeutumaan tarvittaessa hoitoon jos "useimmat selviäisivät hyvin kotisynnytyksissä" kuten ap väittää. Totuus on, että monet nykyajan vauvat syntyvät niin isokokoisina (4-5kg) että äitien synnytyskanavat eivät siihen sopeudu, ennen vanhaan kun "kunnolla ja oikein" synnytettiin kotona niin vauvat painoivat 2-3 kg, kun äitien ravinto raskausaikana oli niukempaa.
Nykyään synnytyksen riskitkin tiedostetaan paremmin kuin ennen, tiedetään että on kyse nopeista muutoksista: kaikki voi mennä hyvin, kunnes loppusuoralla havaitaan jotain olevan vialla -ja silloin on myöhäistä lähteä sairaalaan, kyse on minuuteista. Näin käy perusterveiden ei-riski-ryhmiin kuuluvien alle 35 äitien kohdalla sen verran usein että sitä pidetään riittävänä riskinä yleisellä tasolla.
Veikkaanpa että jos ammoisina aikoina olisi sama vaihtoehto ollut sairaalasynnytyksistä, niin sitä olisi riemuiten käytetty... kaikki kehitys ei siis ole pahasta.
Siis se kun ihmiset joilla ei ole omia vastoinkäymisiä luulee että kaikilla muillakin sujuu yhtä hyvin, jos vaan HALUAA ilman mitään apua synnyttää! Mun vauva vietiin suoraan synnytyksestä elvytyspöydän kautta teholle, ja vasta kuukauden päästä hän osasi hengittää ja imeä omin voimin sen verran että olisi ilman sairaalahoitoa selvinnyt hengissä. Ai että olen kateellinen äideille, joiden suurin murhe on kotisynnytys, myönnän!
Myös itse olisin loppujen lopuksi kuollut kohdun infektioon, johon auttoi vain tietty antibiootti. Nyt kuitenkin jäimme henkiin kaunistamaan lapsivuodekuolleisuuden tilastoja, jotta nämä mammat täällä voi hehkuttaa kuinka turvallista on synnyttää kotona kun lapsikuolleisuuskin on nykyisin niin pientä.
Alue: Aihe vapaa
Työssäni isossa sairaalassa tapaan usein vastasyntyneen, joka ei jäisi henkiin tai vammautuisi ilman terveydenhuoltohenkilökunnan apua. Henkilökohtaisen mielipiteeni mukaan kaikissa synnytyssairaaloissa tulisi olla ympärivuorokautinen lasten- ja anestesialääkäripäivystys.