Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te, joiden "vauva ei olisi jäänyt henkiin jos olisin synnyttänyt kotona"...
23.01.2012 |
Asia ei läheskään aina ole näin. On nimittäin ihan kiistatta tutkimuksissa osoitettu, että toimenpiteet lisäävät toimenpiteiden tarvetta. Eli kun tehdään yksikin synnytyksen kulkuun vaikuttava toimenpide (vaikkapa kalvojen puhkaisu), se lisää todennäköisyyttä että päädytään lopulta sektioon.
Osa tästä tietysti selittyy sillä, että toimenpiteitä tarvitaan alunalkaenkin juuri niissä synnytyksissä joissa on vaikeuksia, ei niissä jossa kaikki sujuu hyvin luonnostaan.
Mutta on selvää myös, että sairaalaympäristö harvoin tukee synnytyksen luonnollista edistymistä, jolloin vauvan ja äidin tilanne edistyy omaa tahtiaan sopivaa vauhtia. Sairaala on myös ympäristönä monille sellainen, ja kun ympräillä on vieraita ihmisiä, että elimistö laittaa stressihälytyksen päälle ja synnytys alkaa hidastua (kuinka tavallista onkaan, että supistukset lähes lakkaavat siinä vaiheessa kun lopulta päästään sairaalaan).
Kotisynnytyksessä edetään hissukseen ja kehoa kuunnellen ja pyrkien helpottamaan oloa muilla kuin kovan lääketieteen keinoilla (epiduraali on yksi niistä toimenpiteistä jotka lisäävät riskiä toimenpiteiden tarpeeseen). Lopputulos on - jälleen tutkimusten tukema tosiasia - yhtä turvallinen synnytys kuin sairaalassa, vaikka toisilla keinoilla, paljon miellyttävämmin.
En tarkoita tällä sanoa että kenenkään joka ei tunne olevansa siihen oikeasti halukas ja valmis täytyisi synnyttää kotona. Mutta siitä, millä lailla kotisynnytykset tai maailmalla ns. birthing centereiden kätilövetoiset synnytykset sujuvat, voisi vetää johtopäätöksiä ja pyrkiä siihen, että sama kiireettömyys, turvallinen ilmapiiri, luonnollisuus ja miellyttävyys voitaisiin tuoda myös sairaaloihin. Ja parin oven takana olisi sitten se OIKEASTI hätätilanteissa tarvittava kova koneisto.
Tuli vain mieleen, kun joku on nostanut vuoden vanhan ketjun jossa äiti oli kuollut kotona synnyttäessään (sehän ei siis ollut kotisynnytys varsinaisesti, tuli vain siitä nyt mieleen kun siellä taas joku "ei olisi selvinnyt").
Kommentit (62)
Tai oli jo juuttunut, eli en usko että siitä olis selvitty. Ei mua sairaala stressaa, en ainakaan usko. Turvallisemmalta siellä tuntui:-).
Kälyni äiti kuoli vielä 1950-luvun lopussa, pienessä sairaalassa, synnytykseen. Isoäitini äiti kuoli synnytykseen myös. Isoäitini ensimmäinen lapsi kuoli synnytykseen kotona. Tätini lapsi syntyi kotiin, ja oli hilkulla mennä henki kummaltakin, ennenkuin saatiin sairaalaan.
Toinen isoäitini synnytti kaikki lapsensa kotona, ja viisi kuudesta yksin. "Sinne ei tartte tulla kylän ämmien nauramaan". Et kai se onnistuu, jos on tarpeeksi hyvässä kunnossa ja tiukka tahtotila.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päivää ennen synnytyksen käynnistymistä (= lapsiveden menoa) olin käynyt neuvolassa, jossa kaiken todettiin olevan kunnossa. Vauva syntyi kuitenkin viikkoihin nähden huomattavan pienikokoisena, aneemisena ja huonokuntoisena. Siinä ei mikään kehon kuuntelu tai stressin lievitys auttanut, kun lapsi oli puoltoista viikkoa teholla.
Vauva syntyi täysin luomusti. Kotona meni vedet ja sairaalassa ehdittiin olla 20 min kun vauva syntyi. Kohtu ei kuitenkaan jaksanutkaan supistua moisen " rytäkän " jälkeen ja kova vuotohan siitä seurasi. Aikasta kovat lääkkeet sain, jotta kohtu saatiin supistumaan. 4 veripussin jälkeenkin Hb oli 51. Eli se olisi ollut minun tarinani loppu. Äitiä olisi jäänyt kaipaamaan kolme lasta.
Nykyään yliaikaiset käynnistetään (yliaikaisuus lisää vastasyntyneiden kuolleisuutta), isot vauvat käynnistetään aiemmin jne. Lisäksi raskausdiabetesta on ollut aina, nyt sitä vaan osataan hoitaa. Mun mummuni synnytti 5-kiloisen pojan 1950-luvulla. Ei jäänyt henkiin tuo poika.
1920-luvulla syntyi myös enemmän yli 4-kiloisia kuin nykyisin. Olen tutkinut tilastoja.
Yhteiskunnan kannalta yksi niistä tärkemmistä on se, että tässä yhteiskunnassa, jossa talous on etusijalla, ei suosittaisi sairaalasynnytyksiä, jos niiden turvallisuudesta ja äiti- sekä lapsikuolleisuuden vähentämisestä ei olisi näyttöä. Yksi alatiesynnytys (ilman sairaalapäiviä) maksaa yhteiskunnalle usemamman tuhatta euroa, se säästettäisiin kyllä ja kehotettaisiin synnyttämään kotona ja hakeutumaan tarvittaessa hoitoon jos "useimmat selviäisivät hyvin kotisynnytyksissä" kuten ap väittää. Totuus on, että monet nykyajan vauvat syntyvät niin isokokoisina (4-5kg) että äitien synnytyskanavat eivät siihen sopeudu, ennen vanhaan kun "kunnolla ja oikein" synnytettiin kotona niin vauvat painoivat 2-3 kg, kun äitien ravinto raskausaikana oli niukempaa. Nykyään synnytyksen riskitkin tiedostetaan paremmin kuin ennen, tiedetään että on kyse nopeista muutoksista: kaikki voi mennä hyvin, kunnes loppusuoralla havaitaan jotain olevan vialla -ja silloin on myöhäistä lähteä sairaalaan, kyse on minuuteista. Näin käy perusterveiden ei-riski-ryhmiin kuuluvien alle 35 äitien kohdalla sen verran usein että sitä pidetään riittävänä riskinä yleisellä tasolla. Veikkaanpa että jos ammoisina aikoina olisi sama vaihtoehto ollut sairaalasynnytyksistä, niin sitä olisi riemuiten käytetty... kaikki kehitys ei siis ole pahasta.
tuo alkuperäinen lainaus kertoo nimenomaan että nykisin yhä pienemmät lapset jäävät henkiin.
Olisin minäkin synnyttänyt kuopukseni vaikkapa saunan lauteilla, ei siinä mitään. Vauvaa vain ei enää olisi, se on fakta.
Lapsi syntyi helpon synnytyksen tuloksena kaikkien yllätykseksi pahoin infektoituneena ja kiidätettiin saman tien viereiselle teho-osastolle. Ilman välittömästi aloitettua, osaavaa hoitoa ja nykyaikaisia antibiootteja hän ei olisi säilynyt hengissä. Synnytyksessä ei käytetty mitään synnytyksen kulkuun vaikuttavia toimenpiteitä, vaan ihan luomuna mentiin. Asun lisäksi sairaalan vieressä, joten pystyin olemaan kotona mahdollisimman pitkään. Millään ap:n esittämillä seikoilla ei ollut vaikutusta tapahtuneeseen.
Kuten joku totesikin, miellyttävästi, kiireettömästi ja luonnollisesti voi synnyttää sairaalassa, ilman kotisynnytyksen riskejä. Muut saavat hörhöillä puolestani ihan niin paljon kuin haluavat (kunhan se ei tapahdu yhteisillä verovaroilla), mutta itse luotan suomalaiseen lääketieteelliseen osaaamiseen ja olen syvästi kiitollinen siitä, että sen johdosta meillä on maailman alhaisin vastasyntyneiden kuolleisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en olisi syntynyt ilman että äitini leikattiin, sama tapahtui itsellenikin synnytyksessä: lapsi ei ollut laskeutunut, pää vinossa ei olisi päässyt tulemaan eikä lääkärin mukaan edes varmaankaan olisi jaksanut. 3 päivää lapsivesi valui, käynnistettiin kolmesti ilman ainuttakaan supistusta. Oikeastiko se vauva olisi tullut sieltä ulos paremmin, jos en olisi ollut sairaalassa?? Minut leikattiin lopulta.
vain siksi että siitä useimmiten selvitään. Huh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska piru oli merrassa. 2 synnytyslääkäriä, anestesian erikoislääkäri ja 2 lastenlääkäriä. Mieluummin niin, kuin 1 kätilö. Kaikille oli ihan tarpeeksi puuhaa ihan näinkin, kiitos kysymästä.
Sydämen käynnistämiseen (eli luultavimmin tarkoitat deffan käyttöä) ei vaadita lääkäritason osaamista. Elvytys tulisi olla tuttu juttu JOKAISELLE terveydenhuollon ammattilaiselle. JOKAISEN maallikonkin tulisi osata maallikkoelvytys (=painelu-puhalluselvytys ilman adrenaliinin tai deffan käyttöä). Valitettavasti näin ei kuitenkaan ole.
Kaikki sydämen pysähdyksen aiheuttamat rytmit eivät kuitenkaan ole defibrilloitavia rytmejä. Silti joillekin sydänsairaille hommataan kotiinkin defibrillattori ja läheiset opetetaan käyttämään sitä.
Verratkaapa huviksi mielessänne kummalla on paremmat elvytystaidot: silmälääkärillä vai ensihoitajalla?
Pointti jäi ymmärtämättä jotakuinkin kaikilta. Tarkoitan juuri tällaisia:
ihan sama sairaalassa vai kotona, mutta ilman lääkäriä ei olisi lapsi hengissä. Imukupilla vedettiin aika kiireellä ulos siinä vaiheessa kun käppyrät alkoivat näyttää tasaista viivaa.
On aivan varma, että käppyrät alkavat harvemmin vetää suoraa viivaa kun synnytys etenee itseensä luottavan synnyttäjän omin voimin ilman minkäänlaista "pitäisiköhän nyt jo xx tai yy" -painetta.
Osa näistä hätätilanteista on sellaisia joissa tosiaan lopputulokseen vaikuttaa miten nopeasti pystytään tekemään jotain mitä voi tehdä vain sairaalassa. Mutta osa on sellaisia, että joko koko tilanteeseen ei olisi päädytty, tai se olisi itse asiassa hoitunut ilmankin lääkärin apua. Jos ei esimerkiksi ole jatkuvaa sydänäänten seurantaa, ei osata huolestuakaan niistä laskuista joita lähes aina synnytyksessä tapahtuu - ja joista ei ole mitään haittaa.
Mutta tietysti kun sairaalassa ollaan, täytyy toimenpiteisiin ja sektioon mennä tietyin kriteerein (ja joskus jopa myöhästytään). On pakko mennä varmemman päälle. Jää tietämättä miten olisi käynyt toisissa oloissa. Osalle olisi käynyt ihan hyvin, isolle osalle luultavasti, kertovat tilastot.
Mutta jos jo uskoo että oma synnytys on ollut hengenvaarallinen tilanne, niin on luultavasti vaikea ajatella että ehkä niin ei olisi ollenkaan tarvinnut käydä. Traumaattinen kokemushan sellainen on varmasti, käydä lähellä kuolemaa tai lapsen kuolemaa tai uskoa että kävi.
Toistan vielä, etten tarkoita tässä argumentoida sen puolesta että kaikkien tai edes useampien kuin nykyään pitäisi synnyttää kotona. Mutta "minä tai vauvani olisi varmasti kuollut jos oltaisiin synnytetty kotona" ei kerta kaikkiaan pidä aina paikkansa. Varmasti joskus pitää. Tietysti.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun olen hankkkinut vakuutuksia. En ole juuri tavinnut, esim matkavakuutustakaan koskaan. Mutta se on kiva olla, jos joskus kaikki ei menekkään hyvin.
Pointti jäi ymmärtämättä jotakuinkin kaikilta. Tarkoitan juuri tällaisia:
ihan sama sairaalassa vai kotona, mutta ilman lääkäriä ei olisi lapsi hengissä. Imukupilla vedettiin aika kiireellä ulos siinä vaiheessa kun käppyrät alkoivat näyttää tasaista viivaa.
On aivan varma, että käppyrät alkavat harvemmin vetää suoraa viivaa kun synnytys etenee itseensä luottavan synnyttäjän omin voimin ilman minkäänlaista "pitäisiköhän nyt jo xx tai yy" -painetta.
Osa näistä hätätilanteista on sellaisia joissa tosiaan lopputulokseen vaikuttaa miten nopeasti pystytään tekemään jotain mitä voi tehdä vain sairaalassa. Mutta osa on sellaisia, että joko koko tilanteeseen ei olisi päädytty, tai se olisi itse asiassa hoitunut ilmankin lääkärin apua. Jos ei esimerkiksi ole jatkuvaa sydänäänten seurantaa, ei osata huolestuakaan niistä laskuista joita lähes aina synnytyksessä tapahtuu - ja joista ei ole mitään haittaa.
Mutta tietysti kun sairaalassa ollaan, täytyy toimenpiteisiin ja sektioon mennä tietyin kriteerein (ja joskus jopa myöhästytään). On pakko mennä varmemman päälle. Jää tietämättä miten olisi käynyt toisissa oloissa. Osalle olisi käynyt ihan hyvin, isolle osalle luultavasti, kertovat tilastot.
Mutta jos jo uskoo että oma synnytys on ollut hengenvaarallinen tilanne, niin on luultavasti vaikea ajatella että ehkä niin ei olisi ollenkaan tarvinnut käydä. Traumaattinen kokemushan sellainen on varmasti, käydä lähellä kuolemaa tai lapsen kuolemaa tai uskoa että kävi.
Toistan vielä, etten tarkoita tässä argumentoida sen puolesta että kaikkien tai edes useampien kuin nykyään pitäisi synnyttää kotona. Mutta "minä tai vauvani olisi varmasti kuollut jos oltaisiin synnytetty kotona" ei kerta kaikkiaan pidä aina paikkansa. Varmasti joskus pitää. Tietysti.
ap
ja mä kun luulin tätä provoksi. Ei käynyt edes mielessä että olet oikeasti noin idiootti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli ihan normaali synnytys, mutta istukka ei irronnut. Vauvan ulos tulon jälkeen ei tullut enää supistuksia ja kun istukkaa yritettiin irrottaa, niin napanuora jäi kätilön käteen. Sen seurauksena meinasin vuotaa kuiviin, arvioitu määrä oli 5.5.l. Sanoivat, ettei tien toiselta puolelta olisi enää ehtinyt sairaalaan.
Ketjun aloittajalle: Toivottavasti sun ei tarvitse kokea sellaista, että oma lapsi on vaarassa kuolla, mutta vois noita sunkin mielipiteitä ehkä sellainen tilanne muuttaa.. nimimerkki kokemusta on
Kohtu ei tehnyt työtänsä ja työntänyt lasta ulos. sitten kun sain monen tunnin ponnistuksella lasta alaspäin niin jäi kiinni lantioon. Imukupilla lapsi sitten revittiin sentti sentiltä pois. Joku verisuoni katkesi ja saatiin sit parsittua kasaan. Sain pari litraa verta ja vietin 5 pv sairaalassa huonossa kunnossa. Luojan kiitos, että synnytin sairaalassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
synnytys sujui kotona luomuna ja olin 9cm auki saapuessamme sairaalaan. Heti sai alkaa ponnistaa. Vaan yhtäkkiä oli sali täynnä porukkaa ja vauva napattiin imukupilla ulos kun sykkeet oli olleet liian pitkään alhaalla. Iso repämä tuli. Myöhemmin kätilön kanssa keskustellessani hän totesi napaverinäytteen olleen normaali, eli huoli vauvan heikosta hapensaannista ja siten imukupin käyttö oli turhaa.
Mutta mutta...ongelma ei suinkaan ollut se, että seurasivat vauvan sykettä sairaalassa vaan se, että tulimme sairaalaan liian myöhään, että olisivat ehtineet seurata synnytyksen kulkua ja vauvan sykkeiden vaihtelua riittävästi huomatakseen että vaihtelua on juuri kuten pitääkin.
Ikävästä repeämästä huolimatta olen tyytyväinen, että lapseni terveyttä ei riskeerattu.
Toinen lapsi syntyi niinikään luomusti, synnytys oli tuskaisempi, koska makasin sairaalassa piuhoissa, mutta en murehtinut vauvani voinnista
Yhteiskunnan kannalta yksi niistä tärkemmistä on se, että tässä yhteiskunnassa, jossa talous on etusijalla, ei suosittaisi sairaalasynnytyksiä, jos niiden turvallisuudesta ja äiti- sekä lapsikuolleisuuden vähentämisestä ei olisi näyttöä. Yksi alatiesynnytys (ilman sairaalapäiviä) maksaa yhteiskunnalle usemamman tuhatta euroa, se säästettäisiin kyllä ja kehotettaisiin synnyttämään kotona ja hakeutumaan tarvittaessa hoitoon jos "useimmat selviäisivät hyvin kotisynnytyksissä" kuten ap väittää. Totuus on, että monet nykyajan vauvat syntyvät niin isokokoisina (4-5kg) että äitien synnytyskanavat eivät siihen sopeudu, ennen vanhaan kun "kunnolla ja oikein" synnytettiin kotona niin vauvat painoivat 2-3 kg, kun äitien ravinto raskausaikana oli niukempaa.
Nykyään synnytyksen riskitkin tiedostetaan paremmin kuin ennen, tiedetään että on kyse nopeista muutoksista: kaikki voi mennä hyvin, kunnes loppusuoralla havaitaan jotain olevan vialla -ja silloin on myöhäistä lähteä sairaalaan, kyse on minuuteista. Näin käy perusterveiden ei-riski-ryhmiin kuuluvien alle 35 äitien kohdalla sen verran usein että sitä pidetään riittävänä riskinä yleisellä tasolla.
Veikkaanpa että jos ammoisina aikoina olisi sama vaihtoehto ollut sairaalasynnytyksistä, niin sitä olisi riemuiten käytetty... kaikki kehitys ei siis ole pahasta.
Tarvitsi mm. lisähappea ja monta muuta pikkujuttua viikkoja syntymänsä jälkeen. Kotona olisi ollut hieman vaikea järjestää tarvittavaa keskoskaappia ja asiantuntevaa henkilökuntaa paikalle.
olis molemmat lapset kuolleet, jos olisin synnyttänyt kotona.
perätila, sangen lyhyt napanuora kaksi kertaa kaulan ympäri. Kyllä kai se tullut olis, mutta kuinkahan olis hapetuksen laita ollut? Nyt leikattiin, vatsallekin pystyi nostamaan vasta kun napanuora oli ensin leikattu, niin lyhyeltä siinä oli varaa.
Synnytin luomuna. En ottanut edes ilokaasua. Minulla ei ollut tippaa, ei puhkaistu kalvoja, ainoastaan tutkittiin avautuminen.
Vauva syntyi velttona, eikä saanut kunnolla happea.
Kotioloissa vauvan elvyttäminen ei olisi onnistunut.
Enkä edes synnyttänyt selälläni. Kätilöt eivät ravanneet edestakaisin, ja vaikka laitoksessa oltiin, oli siellä rauhallista. Jopa silloinkin kun kätilö ilmoitti että vauva täytyy viedä välittömästi teho-osastolle.
Käytännössä sinun propagandasi on turhaa. Suurin osa synnytyksistä menee hienosti, siitä vain ei puhuta, kun miksipä sitä puhumaan hyvästä kokemuksesta.
Itse tuon kirjoittamani kokeneena voin sanoa että minulla on ollut muissakin synnytyksissä turvallinen olo sairaalassa. Tottakai koti on koti. Mutta tuon kokeneena, voin kertoa sen, että olen mieluumin paikassa missä apu on heti samassa huoneessa.
Alue: Aihe vapaa
ihan sama sairaalassa vai kotona, mutta ilman lääkäriä ei olisi lapsi hengissä. Imukupilla vedettiin aika kiireellä ulos siinä vaiheessa kun käppyrät alkoivat näyttää tasaista viivaa.