Lue keskustelun säännöt.
Kuinka sopia tyttären kanssa?
08.09.2026 |
Tyttäreni on miltei 30-vuotias ihan normaali, fiksu omillaan asuva ja pärjäävä. Hän työskentelee somen parissa ja hänellä on käsittääkseni niin paljon seuraajia, että pystyy tällä työllään maksamaan laskunsa ja rahoittamaan asumisensa yms.
Lähinnä kuvaa asujaan, syömisiään, matkojaan yms.
Tytär tuli käymään luonamme ja olimme siitä oikein iloisia, isänsä ja minä olemme ns normitöissä, sh ja insinööri.
Tytär on nyt koko tämän viikon selittänyt suu vaahdossa miten armoton väsymys painaa ja on miltei burnis taas tulossa, kun niin moni deadline lähestyy jne. Tietokonettaan näpyttää ja kun kysyn voisinko jotenkin auttaa, pyörittelee silmiään, kuin olisi taas 5-vuotias. Nukkuu kuitenkin puoleenpäivään ja sen jälkeen hyvin hitaasti heräilee, aloittaa sen ruokakuvien maanisen naputtelun vihaisena ehkä kolmelta. Naputtaa pari tuntia ja lisää someensa jonkun tekstin siitä miten kaikkien pitäisi tehdä elämässään juuri sitä mitä haluavat ja siihen kylkeen kuva omenista ja teekupista?
Kun tyttäreni sitten raivoissaan tiuski, että hänen on otettava kone mukaan kampaamoon ja tehtävä sieltä töitä menin sanomaan, että ei sinun varmaan ole pakko sitä sinne ottaa? Että mitä jos vaan teet hommasi kotona ja nautit kampaamoreissustasi ilman stressiä? Tytär kilahti ihan täysin, eikä ole puhunut minulle sen jälkeen! En vain tajua miksi hänen pitäisi muka tehdä jotain töitä sielläkin? Enkö vain tajua, kun olen elämäni tehnyt sellaisia töitä keskisuuren sairaalan lasten teholla, missä sitten kai on pienempi stressi. Meilläkin kyllä on todella kova paine, varsinkin nyt kun kaikesta säästetään ja henkilökunta on erittäin kovilla. Yhteiskunnan tilanne on alkanut myös näkyä potilastapauksissa. Olin kuvitellut, että tiedän mitä on työstressi, mutta en olekaan koskaan kuvannut ruoka annoksia ja asuja someen työkseni.
Kommentit (18)
Voi sille kullannupulle sanoa, että laittaa perskule rajat siihen työhön, eikä tule teille kitisemään. Tuossa on ovi ja heippa!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha totuus on ettei raha tule helposti, sama pätee vaikka keinot muuttuvat.
Vierailija kirjoitti:
Ok boomer.
Sinulla ei taida olla sanavarastossa kuin tuo yksi ainoa sana. Kuule, tuo on jo ihan loppuun kulunut jäänne.
Sen kyllä tiedän ja tajuan, että olen boomer, mutta eikö siihenkin ole jo joku uudempi sanonta? Eikö boomer sana ole jo vähän menneen talven lumia?
No oli miten oli? Miten saan tyttären taas puhumaan minulle tai jos ei puhumaan niin miten saan hänet lähtemään kotiinsa niin, että olemme väleissä? Nyt hän on majaillut täällä täyshoitolassa kiukutellen koko viikon ja pitää tällä hetkellä mykkäkoulua, kun en ymmärtänyt miten kauhean raskasta hänen elämänsä on. Meillä olisi hänen isänsä kanssa tässä mökin laitto talviteloille, pihan haravointi ja marjojen/omenoiden hillous, töissä on yt:t menossa ja kauhea paine, työpaikalla hirveä tunnelma ja joka päivä joutuu antamaan itsestään 200 %, tuntuu että jokin flunssa olisi jatkuvasti tulossa päälle, selkää särkee niin että on aivan pakko varmaan hakeutua lääkäriin ja pelottaa mikä tuo märkä läikkä katossa on, jos se on kosteutta en tiedä mitä teemme, rahaa sen korjaukseen ei ainakaan ole?
Niin ja sitten pitää yrittää ymmärtää miten rankkaa on, kun oikeanlainen valo ei onnistu valokuvassa? En vaan taida ymmärtää nykysukupolvea? Tarvitaan tosiaan joku toinen kertomaan sinulle, että pysähdy hetkeen ja nauti elämästä? Kyllä minä osaan nauttia rauhallisesta aamukahvistani ja hiljaisesta iltateestäni ilman kehoitustakin? Ja ei minun tarvitse jakaa kuvaa kenellekään kun teen oikein hyvää ruokaa mieheni kanssa? Miksi minä niin tekisin ja kuka sen edes haluaisi nähdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykynuoret eivät pärjää tavallisessa työelämässä. Siitä oli juuri eilen uutisissa. Eivät osaa olla, eivätkä pärjää tavallisissa paineissa. Pitää siis suhteuttaa.
Sun tyttärellä on burn out, uupumus. Kuulostaa samalta millaista mullakin oli kun olin uupunut. Olin just äreä, stressaantunut, väsynyt, nukuin puoleenpäivään ja aloin tekemään asioita vasta kun huvitti. Nyt pyydä tyttäresi keskustelemaan ja sano että olet hänestä huolissasi. Et tarkoittanut mitään pahaa kun ehdotit läppärin ottamista kampaamoon, vaan näit että hän tarvitsee rentoutumista. Kysy miten hän erottaa työn ja vapaa-ajan, koska se on tärkeää (myös some työntekijälle). Kannusta, ymmärrä ja tue häntä. Hänen kannattaisi nyt miettiä arkeaan uusiksi, jotta uupumus alkaisi hellittää. Sen kanssa eläminen on rankkaa.
N39
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli siis pitäisi vähentää työntekoa? Vai selkeyttää, eli tehdä esim 4 tuntia töitä kahvitauolla vaikkei välillä huvittaisikaan ja sitten ruokatauko ja sitten vielä toiset 4 tuntia ja sitten läppäri pois? Eli pakottaisi itsensä tekemään 'normaali' työpäivän?
Kun vähän vaikuttaa ettei hän nykyään tee hirveästi niitä töitä ja joo voitte sanoa etten tiedä mistään mitään, mutta ei hän ihan oikeasti juurikaan tee muuta kuin selailee puhelintaan, jotain somevideoita(ok, voi etsiä ideoita yms) ja viestittelee ystävien kanssa. Oman somen päivitykseen yms menee ehkä max tunti päivässä, jos sitäkään.
Minusta tuntuu, että tyttäreni kärsii siitä, että tajuaa työnsä olevan merkityksetöntä ja yrittää saada itsensä vaikuttamaan todella kiireiseltä. Selittää kaikenmaailman tapahtumista, jotka edistävät maailmanrauhaa, kehopositiivisuutta ja pysäyttävät ilmastonmuutoksen, mutta todellisuudessa siellä vaan joukko samanlaisia itseään täynnä olevia someihmisiä ottavat toisistaan kuvia someen muitten töllisteltäväksi. Ihan älytöntä minun mielestäni. En ihmettele, että ihminen ahdistuu, kun leikkii tuon olevan työtä.
Aika paha paikka taitaa tytär elää jossain normin ulkopuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tuollainen mitään työtä olekaan. Nykyaika on erikoista. Laitat kuvan pasta annoksestasi ja jonkun tekotaiteellisen lausahduksen siihen viereen niin jopas on kovaa hommaa. Nämä nuoret vois laittaa vähäksi aikaa oikeesti töihin, loppuisi jauhaminen burnoutista.
Miten tuo työn leikkiminen eroaa sairaanhoitajien tuntikausia kestävästä potilaista ja omaisista juoruilusta? Et sinäkään paljon töitä ole tehnyt teho-osastolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin elää varmasti normin ulkopuolella. Miku nähdäkseni tekee hyvin vähän ja hankkii käsittääkseni erittäin hyvin siihen nähden. On ostanut oman asunnonkin Helsingistä ja ilmeisesti lainanlyhennykset sujuvat ongelmitta. Ihmettelen suuresti, miten nykyään moisella hommalla voi elättää itsensä. Tietysti olen tyytyväinen, kun tytär hoitaa itsensä, mutta jokin näyttää nyt olevan pielessä?
Ei me nykyään enää ehditä niin paljon jos ollenkaan juoruilla omaisista ja potilaista. Ja kun nyt työskentelen lasten osastolla, niin tietystikään lapsista ei ole ikinä mitään juoruttavaa. Puhutaan työasioita ja itketään salaa kahvihuoneessa, kun omaisten edessä o pysyttävä kasassa. Omaisista juorutaan toki joskus. Nykyään harvoin ehtii istuskelemaan kollegoiden kanssa ja kollegoita ei oikein edes tunne, surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän miten sovin asiat naapurin tyttären kanssa. T Teppo 55v.
Merkityksettömyys on varmasti kauhea tunne. Ja tuollaista hommaa tehdessä sellainen tulee syystäkin.
Luin joskus, että burn out johtuu usein liian vähästä työn määrästä eikä liian paljosta. Eli ihminen kestää merkityksettömyyttä huonommin kuin isoa työkuormaa. Tuollainen kiukuttelu ja mykkäkoulu täysihoidossa on kuitenkin todella lapsellista. Ottaisin vakavan keskustelun yhdessä pöydän ääressä. Vanhempana ymmärrettävästi haluaa kuitenkin olla lapsensa tukena vaikeissa tilanteissa, eikä vain heittää ulos selviämään omillaan.
Huh huh