Kuinka sopia tyttären kanssa?
Tyttäreni on miltei 30-vuotias ihan normaali, fiksu omillaan asuva ja pärjäävä. Hän työskentelee somen parissa ja hänellä on käsittääkseni niin paljon seuraajia, että pystyy tällä työllään maksamaan laskunsa ja rahoittamaan asumisensa yms.
Lähinnä kuvaa asujaan, syömisiään, matkojaan yms.
Tytär tuli käymään luonamme ja olimme siitä oikein iloisia, isänsä ja minä olemme ns normitöissä, sh ja insinööri.
Tytär on nyt koko tämän viikon selittänyt suu vaahdossa miten armoton väsymys painaa ja on miltei burnis taas tulossa, kun niin moni deadline lähestyy jne. Tietokonettaan näpyttää ja kun kysyn voisinko jotenkin auttaa, pyörittelee silmiään, kuin olisi taas 5-vuotias. Nukkuu kuitenkin puoleenpäivään ja sen jälkeen hyvin hitaasti heräilee, aloittaa sen ruokakuvien maanisen naputtelun vihaisena ehkä kolmelta. Naputtaa pari tuntia ja lisää someensa jonkun tekstin siitä miten kaikkien pitäisi tehdä elämässään juuri sitä mitä haluavat ja siihen kylkeen kuva omenista ja teekupista?
Kun tyttäreni sitten raivoissaan tiuski, että hänen on otettava kone mukaan kampaamoon ja tehtävä sieltä töitä menin sanomaan, että ei sinun varmaan ole pakko sitä sinne ottaa? Että mitä jos vaan teet hommasi kotona ja nautit kampaamoreissustasi ilman stressiä? Tytär kilahti ihan täysin, eikä ole puhunut minulle sen jälkeen! En vain tajua miksi hänen pitäisi muka tehdä jotain töitä sielläkin? Enkö vain tajua, kun olen elämäni tehnyt sellaisia töitä keskisuuren sairaalan lasten teholla, missä sitten kai on pienempi stressi. Meilläkin kyllä on todella kova paine, varsinkin nyt kun kaikesta säästetään ja henkilökunta on erittäin kovilla. Yhteiskunnan tilanne on alkanut myös näkyä potilastapauksissa. Olin kuvitellut, että tiedän mitä on työstressi, mutta en olekaan koskaan kuvannut ruoka annoksia ja asuja someen työkseni.
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Saisiko siitä haravoinnista ja mökin talviteloille laittamisesta sitä some sisältöä? Kaikki hyötyisi.
Tuo on oikeastaan tosi kiva idea, vastapainoa sille mitä tavallisesti kuvaa someen. Syysvaatteita voi kuvata siinä samalla ja nehän voivatkin tänä vuonna olla ne vähän kulahtaneet farkut ja äidin kaapin perältä löytynyt villapaita. Mutta niissä on aitoa tunnelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Some työympäristönä on hankala, jos ei osaa laittaa rajoja.
Tulee otettua liikaa yhteistöitä ja koko ajan suunnittelee tulevaa. Aivot koko ajan myllerryksessä. Jos vielä itse edaa, niin huhhuh.
Lastenteholta pääsee pois, somesta et välttämättä, jos vielä haluaa seurata aikaansa ja kilpailijoiden sisältöä.
Nimenomaan pitäisi osata pitää taukoja. Edes kampaamossa käydä ilman töitä. Otaa itselle sitä omaa aikaa ilman töiden raksitusta ja naksutusta.
Voin kertoa, että lasten teho on niin rankka työ, että sieltä on vaikea päästä pois. Kyllä se työ pyörii väkisinkin ajatuksissa ja sekin vaatii jo tietoista harjoittelua, ettei vapaalla ajattele työtään.
Vierailija kirjoitti:
Lapsuuden ystävän tytär käy aina kotonaan ja majailee siihen asti kun äitinsä alkaa suoraan sanomaan, että eiköhän olisi aika kotiinkin lähteä? Kuulemma syö kaapit tyhjiksi, sotkee ja herättelee pitkin yötä juoksuillaan. Ja kuulemma sotkee ystäväni ja hänen uuden puolisonsa päivärytmin ihan täysin. Sitten kun 'ulos lentää' siirtyy jonnekin toisaalle loisimaan. Mummolaan, kavereilleen, siskolleen. En ole itse asiassa varma onko tytöllä edes omaa asuntoa enää. En tiedä mikä tässä on taustalla. Eikö tyttö vaan halua asua yksin vai käyttääkö hyväkseen ihmisten hyväntahtoisuutta.
Ilmeisesti tytön isän uusi puoliso on jo laittanut stopin tämän lähemmäs 30 v naisen loisimiselle heidän luonaan ja tämän takia tyttö haukkuu isän uutta puolisoa kaikkialle ja kaikille minkä ehtii. Joskin aika kuuroille korville tytön jutut nykyään kaikuu, kun kaikki alkaa jo tietää minkälainen persoona hän itse on.
Kuinka iso kämppä heillä on jos siellä pystyy juoksemaan?
Hyvä fiktiivinen tarina.