Nuori jätetään porukoista, tuskaa vanhempana seurata.

Mä olin nuorena tuollainen ulos jätetty. Tosiaan kiusattiin koko kouluaika, ja sitten oli tuollaisia jäyniä. Esim. pyydettiin mua tulemaan johonkin ja minä olin ihan että jes, nyt ne alkaa hyväksyä mut porukkaan, että onpa kiva lähteä yhdessä johonkin. Mutta siellä mihin mut pyydettiin ei ollutkaan ketään, ne vaan juoksutti mua turhaan. Tai sitten kiusaajatytöt pistivät jonkun pojan teeskentelemään minuun ihastunutta. Sitten kun aloin vähän lämmetä, niin huutonaurua päälle, että siis toi oikeasti uskoi että Mikko voisi olla ihastunut 🤣 Siis tuo suohirviö!

Mutta näin jälkeenpäin mietin, että se teki minusta vahvemman vaan, vaikka kirpaisikin. Opin pakosta seisomaan omilla jaloillani ja olemaan itsenäinen. Viihtymään ja pärjäämään yksin. Eipä ole tarvinnut riippua sitten aikuisenakaan ihmisissä ja heidän hyväksynnässään.

Ainakin äitinä sinun tehtäväsi on muistuttaa tytärtäsi että hänessä ei ole vikaa. Nuo häntä kiusaavat ja nöyryyttävät nuoret eivät ole normaaleja, tervepäisiä nuoria. Huono kotikasvatus, jotain pahasti pielessä kotona joka heijastuu noiden nuorten käytökseen.

Kuulostaa kauhealta. Samantyyppistä tosiaan täällä. Ihmeellistä juonittelua ja tahallaan suunnitellaan toisen loukkaamista. Olen itse yli-empaattinen kai, ja olin nuorena itsekin ns aina sellainen ulkopuolinen. On niiiin vaikea käsittää miten joku voi nauttia toisen ihmisen kiusaamisesta. Hyvä kuulla, että olet pärjännyt nyt elämässä ja voinut kääntää tuon kaiken vahvuudeksi. Antaa toivoa omankin tyttäreni kohdalla. 

Vierailija kirjoitti:

Ainakin äitinä sinun tehtäväsi on muistuttaa tytärtäsi että hänessä ei ole vikaa. Nuo häntä kiusaavat ja nöyryyttävät nuoret eivät ole normaaleja, tervepäisiä nuoria. Huono kotikasvatus, jotain pahasti pielessä kotona joka heijastuu noiden nuorten käytökseen.

Ei se välttämättä liity kotiin ja kasvatukseen mitenkään.

Osoita rakkautta tyttärellesi.

Pystytkö juttelemaan noiden tyttöjen äidille heidän käytöksestään. Tuo on tosi ikävää. Toivottavasti tyttösi löytää uusia ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin äitinä sinun tehtäväsi on muistuttaa tytärtäsi että hänessä ei ole vikaa. Nuo häntä kiusaavat ja nöyryyttävät nuoret eivät ole normaaleja, tervepäisiä nuoria. Huono kotikasvatus, jotain pahasti pielessä kotona joka heijastuu noiden nuorten käytökseen.

Kiitos tsempeistä, näin teen. Koitan saada hänet oikeasti uskomaan tämän ja että elämässä tulee sitten hyviäkin ystäviä. 

Yläasteella mustasaaressa eräs tyttö sanoi että kaikki ovat tervetulleita hänen bileisiin paitsi tuo ja sitten sanoi homovastaisen sanan. Hän tarkoitti sillä minua. 

Ei nuo ole hänen kavereita. Mieluummin yksin kuin kiusattavana. Toivottavasti löytää uusia kavereita tai jos ei niin ei koulut kestä ikuisesti. Tsemppiä. 

Minulle tehtiin nuorena tuollaista. Tyttöporukka suunnitteli ilkeyksiä ja nöyryytyksiä. Onneksi koulu loppui ja pääsin heistä eroon. Onneksi oli myös muutama muu ystävä, jotka olivat hiljaisia kuten minäkin. Heihin olen edelleen pitänyt yhteyttä. Tyttöjen kiusaamisen taustalla on usein kateus jostain. 

Vierailija kirjoitti:

Pystytkö juttelemaan noiden tyttöjen äidille heidän käytöksestään. Tuo on tosi ikävää. Toivottavasti tyttösi löytää uusia ystäviä.

Voi olla, että tulee mahdollisuus siihen. Sen ”pääkiusaajan” äiti on todella mukava, ollaan oltu ystäviä lasten kautta jo ihan päiväkoti-ajoista asti. Ja tunnen muidenkin vanhemmat melko hyvin. Otan kyllä puheeksi. Tilanne on nyt kesän aikana pahentunut merkittävästi, oli aiemminkin pienempiä juttuja mutta nyt jotenkin raaistuneet nämä kuviot. 

Voisit olla niiden toisten koteihin yhteydessä, voivat olla toisenlaisia kotona ja itse ainakin toivoisin kuulevani jos lapseni osallistuisi tuollaiseen kiusaamiseen jotta voisin siihen puuttua.

Vierailija kirjoitti:

Yläasteella mustasaaressa eräs tyttö sanoi että kaikki ovat tervetulleita hänen bileisiin paitsi tuo ja sitten sanoi homovastaisen sanan. Hän tarkoitti sillä minua. 

Ei nuo ole hänen kavereita. Mieluummin yksin kuin kiusattavana. Toivottavasti löytää uusia kavereita tai jos ei niin ei koulut kestä ikuisesti. Tsemppiä. 

Kamalaa kohtelua, olen pahoillani puolestasi :( Olet oikeassa, ei nuo ole kavereita. Nyt kannustan häntä uudessa koulussa (aloitti lukion toisella paikkakunnalla) luottamaan siihen, että hän kelpaa ja saa ja pitääkin mennä mukaan porukkoihin. 

Älä vaan näytä lapsellesi sitä, että sinua sattuu äläkä myöskään neuvo olemaan reipas tai yrittämään enemmän, olemaan vähemmän sellainen tai enemmän tuollainen.

Hyvällä varmasti kaiken tuon vanhempi tarkoittaa, mutta ainakin omalla kohdalla kävi sitten niin etten enää halunnut vanhempieni tietävän kuinka yksin ja ulkopuolinen olin koska näin, että heillä oli siitä sekä huoli että paha mieli.

Vierailija kirjoitti:

Minulle tehtiin nuorena tuollaista. Tyttöporukka suunnitteli ilkeyksiä ja nöyryytyksiä. Onneksi koulu loppui ja pääsin heistä eroon. Onneksi oli myös muutama muu ystävä, jotka olivat hiljaisia kuten minäkin. Heihin olen edelleen pitänyt yhteyttä. Tyttöjen kiusaamisen taustalla on usein kateus jostain. 

Surullista kuulla, niin ilkeää. Uskon itsekin, että kateus ja epävarmuus ja ehkä joku oma pahoinvointi saa toimimaan noin toista kohtaan. Vaikka sitä ei millään lailla voikaan oikeuttaa. Hyvä kuulla, että löysit ystäviä. Uskon ja toivon, että tyttärenikin löytää kivaa seuraa eikä ala nyt uskoa, ettei kelpaa kellekään. 546

Vierailija kirjoitti:

Mä olin nuorena tuollainen ulos jätetty. Tosiaan kiusattiin koko kouluaika, ja sitten oli tuollaisia jäyniä. Esim. pyydettiin mua tulemaan johonkin ja minä olin ihan että jes, nyt ne alkaa hyväksyä mut porukkaan, että onpa kiva lähteä yhdessä johonkin. Mutta siellä mihin mut pyydettiin ei ollutkaan ketään, ne vaan juoksutti mua turhaan. Tai sitten kiusaajatytöt pistivät jonkun pojan teeskentelemään minuun ihastunutta. Sitten kun aloin vähän lämmetä, niin huutonaurua päälle, että siis toi oikeasti uskoi että Mikko voisi olla ihastunut 🤣 Siis tuo suohirviö!

Mutta näin jälkeenpäin mietin, että se teki minusta vahvemman vaan, vaikka kirpaisikin. Opin pakosta seisomaan omilla jaloillani ja olemaan itsenäinen. Viihtymään ja pärjäämään yksin. Eipä ole tarvinnut riippua sitten aikuisenakaan ihmisissä ja heidän hyväksynnässään.

Hyvä jos se vahvisti sinua. Kaikkia se ei kuitenkaan vahvista. Osa alkaa karttaa tuon takia kaikkia uusia tuttavuuksia, muuttuvat pelokkaiksi ja välttelevät ihmisten tapaamista.

Minun on ollut vaikea luottaa kehenkään paitsi omiin vanhempiini. Muihin olen suhtautunut epäilevästi. Sitä on ikään kuin varautunut koko siihen, että mitä tahansa p-aa voi tulla.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin äitinä sinun tehtäväsi on muistuttaa tytärtäsi että hänessä ei ole vikaa. Nuo häntä kiusaavat ja nöyryyttävät nuoret eivät ole normaaleja, tervepäisiä nuoria. Huono kotikasvatus, jotain pahasti pielessä kotona joka heijastuu noiden nuorten käytökseen.

Kotona voi olla kaikki hyvin, jotkut ovat vain kieroutuneita riippumatta vanhemmista.

Jos ei äänekkäimpien ja kovista esittävimpien kanssa pääse juttuun, niin menettääkö siinä paljonkaan. Ei ole kyseessä mikään paikkakunnan sisäpiiri, tai sitten kunnassa on jotain pahemmin pielessä. Osaapa erottaa paremmin, mikä on kunnon kaveruutta.

Vierailija kirjoitti:

Älä vaan näytä lapsellesi sitä, että sinua sattuu äläkä myöskään neuvo olemaan reipas tai yrittämään enemmän, olemaan vähemmän sellainen tai enemmän tuollainen.

Hyvällä varmasti kaiken tuon vanhempi tarkoittaa, mutta ainakin omalla kohdalla kävi sitten niin etten enää halunnut vanhempieni tietävän kuinka yksin ja ulkopuolinen olin koska näin, että heillä oli siitä sekä huoli että paha mieli.

Juu, tämäpä. On ihan hyvä neuvo. Kuuntelen ja lohdutan, sopivan paljon (jos sellaista määritelmää on :) Ja pysyn itse rauhallisena ja toiveikkaana. Sen takia kirjoitinkin tänne, parempi käsitellä tätä kammottavaa oloa näin ja saada jotain kosketusta todellisuuteen kuulemalla muiden kokemuksia. Sen sijaan, että itkisin tyttäreni edessä suruani. Kyllä minä pystyn pysymään kasassa :) 

Oudot ja typerät vanhemmat kasvattaa outoja, typeriä lapsia, jotka ei osaa vuorovaikutusta. 

Rinnakkaisluokalla lukiossa oli bileet, joihin 2 luokkalaista jätettiin kutsumatta. Tämä oli tiukkojen luokkarajojen aikana.

Ilmeisesti kaikki saivat sen tietää, kun se tieto minullekin kantautui. 

Syynä oli jokin älytön, että ovat tylsiä tai outoja. Toisesta en tiedä juuri mitään, mutta toinen pukeutui jo oppikouluaikaan aikuisten vaatteisiin. Eli ei nuorison suosimiin vaatteisiin. Ja ne aikuisten vaatteetkin olivat vanhanaikaisia. Oli usein yksin välitunnilla. Sitten aloin harrastaa yhtä juttua, jossa tuo rinnakkaisluokkalainenkin kävi. Tutustuin häneen vähän paremmin. Lopulta yliopistossa graduvaiheessa hän sai jonkin mielisairauden. Ilmeisesti skitsofrenian. Joutui sairaseläkkeelle. Ei halua pitää yhteyttä.