Vanhuksen opittu avuttomuus.

Mikset voi rauhallisesti opettaa häntä tankkaamaan? 

Tuo on just ongelma kun on läheisriippuvaisten parisuhde. Tiedän tapauksen, missä naisen kuoltua mies ei osannut käynnistää pyykkikonetta 🙄 Ei ymmärtänyt astianpesukoneen käyttöä jne. Miksi pitää jättäytyä niin avuttomaksi? Ihme teatteria. 

Vierailija kirjoitti:

Mikset voi rauhallisesti opettaa häntä tankkaamaan? 

Siinäkin on varmaan joku ”en minä tätä opi” - vaikertaminen? 

Vierailija kirjoitti:

Mikset voi rauhallisesti opettaa häntä tankkaamaan? 

Kyllä varmasti oltaisiin opetettu jos toinen olisi siihen ollut halukas. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mikset voi rauhallisesti opettaa häntä tankkaamaan? 

Huomaan, että tämä opitun avuttomuuden ilmiö on sinulle täysin vieras.

Kysymys ei ole oppimisesta tai osaamisesta. Kysymys on huomiosta, hoivasta, kontrolloinnista, marttyyriasenteesta, rajojen ovelasta venyttämisestä ja manipuloinnista.

Anoppini. Hänet piti apen kuljettaa jopa töihin alle viiskymppisenä. Ajokorttia ei tietenkään ollut. Nyt roikkuu sitten pojassaan kuin hukkuva.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on just ongelma kun on läheisriippuvaisten parisuhde. Tiedän tapauksen, missä naisen kuoltua mies ei osannut käynnistää pyykkikonetta 🙄 Ei ymmärtänyt astianpesukoneen käyttöä jne. Miksi pitää jättäytyä niin avuttomaksi? Ihme teatteria. 

Tuo auton tankkaaminen on vielä pieni ongelma, kun eihän sitä tarvitse niin usein tehdä, mutta se, että moni vanhempi mies ei osaa edes kahvia keittää, ruuan tekemisestä puhumattakaan, eikä pyykinpesu onnistu, vessaa ei ymmärretä pestä eikä petivaatteita vaihtaa tai käsipyyhettä siellä vessassa niin kyllä on arki vaikeata, kun nainen kuolee. ja näitä miehiä on ainakin vanhemmassa sukupolvessa todella paljon. 

Tiedän miehen joka pakotti vaimonsa vaihtamaan itse autonrenkaat ja huotamaan auton, että vaimo sitten osaa, jos mies kuolee ensin. No mies ei itse osannut tehdä ensimmäistäkään kotityötä. Olisi pitänyt vaimon sitten laittaa mies tekemään ruoka ja hoitamaan pyykit ja siivouksen, että mies olisi selvinnyt jokapäiväisestä elämästä naisen kuoltua. Auton voi aina viedä liikkeeseen renkaanvaihtoon ja huoltoon. Eikä noita asioista tarvitse tehdä joka päivä. 

Äitini oli todella avuton isäni kuoleman jälkeen, ei osannut käyttää verkkopankkia, ei leikata nurmikkoa, eikä lämmittää saunaa (ja asui vanhassa talossa, jossa se sauna oli ainoa peseytymispaikka). Näin siitä huolimatta, että oikeastaan oli leikannut nurmikoita ja lämmittänyt saunaa jo varsin kauan - pankki taisi olla oikeasti uusi asia. 

Sitä kesti noin vuoden. Sitten hän oppi, kun muutaman kerran näytin ja laitoin hänet kokeilemaan. Mutta homman oppi on ehkä, ettei kyse ei siis ollut avuttomuudesta sinänsä, vaan surusta ja masennuksesta, jotka oireilivat avuttomuutena ja saamattomuutena.

Antakaan nyt läheisillenne vähän armoa.

Kun jäin leskeksi isoveljeni tuhahti, että nyt hän opettaa minut katsomaan auton moottoriin ja tarkistamaan tietyt asiat omatoimisesti. Kaikki tiesivät, millainen puuhapete mieheni oli ,.Onneksi kukaan sukulaisista ei lähtenyt avustamaa minuan joka asiassa. Itse piti opetella ja yrittää.Nyt olen siitä kiitollinen eläkeläinen ja nautin itsenäisyydestäni. 
Omaisten vastuulla on myös kannustaa, Moni täällä kirjoittelee, miten omia vanhempiaan pitää auttaa ja silti he tekevät juuri karhunpalveluksen tekemällä sitten kaiken. Vanhuus vaatii myös omatoimisuutta niin pitkään kuin mahdollista. 

Muut voisivat yksinkertaisesti sanoa etteiväh autoa enää tankkaa  Miten hän hoitaa huolto ja katsastukset ja muut oikeasti hankalat asiat? Jotenkin noloa tuollainen toisten armoille heittaytyminen. Vaatimukset vielä kasvavat, kun kynnys pyytää alenee. 

Vierailija kirjoitti:

Anoppini. Hänet piti apen kuljettaa jopa töihin alle viiskymppisenä. Ajokorttia ei tietenkään ollut. Nyt roikkuu sitten pojassaan kuin hukkuva.

No tuo autokortin omistaminen ei ole välttämättömyys. Eikä kaikki miehet edes anna naisen ajaa autoa, vaikka naisella kortti olisikin.  Nainen saa alkaa ajamaan autoa sitten, kun mieheltä on 80v otettu kortti pois. Nainen on sitä ennen ajanut autoa viimeksi joskus 50v sitten, kun mies ei ole antanut naisen käyttää autoa.  Miehet haluaa aina ajaa autoa. On kai noloa, jos nainen on ratissa ja mies istuu vieressä. 

Nuoremmista en tiedä, mutta vanhemmissa miehissä näin. 

Naapurin rouva pääsi auton rattiin yli 70v , kun mies sairastui ja menetti korttinsa. Mies oli sanonut, että on ihan munaton olo ja häpesi kulkea vaimon kyydissä. 

Perinteisiin sukupuolirooleihin totuttautuneita avuttomia on nuoremmissakin. Tiedän viisikymppisen akateemisen pariskunnan jossa vaimo ei osaa tankata autoa eikä tiedä perheen raha-asioista, esim. vakuutuksista, mies ei osaa/saa laittaa ruokaa eikä pestä pyykkiä. He jopa ylpeilevät omalla avuttomuudellaan. Oma mahdollinen leskeytyminen häämöttää vasta jossain kaukana tulevaisuudessa, ja kun kysyin että entäs jos tulee avioero, seurasi hiljaisuus. Sitä optiota ei ollut ajateltu.

Vierailija kirjoitti:

Muut voisivat yksinkertaisesti sanoa etteiväh autoa enää tankkaa  Miten hän hoitaa huolto ja katsastukset ja muut oikeasti hankalat asiat? Jotenkin noloa tuollainen toisten armoille heittaytyminen. Vaatimukset vielä kasvavat, kun kynnys pyytää alenee. 

Hoidetaan katsastukset ja huollot hänen puolestaan. Katsastusasema toisella paikkakunnalla minne vanhus ei suostu itse ajamaan, kun pitäisi ajaa 80km/h, eikä halua ajaa niin kovaa vauhtia. Tämä toki jo ymmärrettävää nyt, kun ikää on enemmän. Mutta kymmenen vuotta sitten ei silloinkaan uskaltanut. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kun jäin leskeksi isoveljeni tuhahti, että nyt hän opettaa minut katsomaan auton moottoriin ja tarkistamaan tietyt asiat omatoimisesti. Kaikki tiesivät, millainen puuhapete mieheni oli ,.Onneksi kukaan sukulaisista ei lähtenyt avustamaa minuan joka asiassa. Itse piti opetella ja yrittää.Nyt olen siitä kiitollinen eläkeläinen ja nautin itsenäisyydestäni. 
Omaisten vastuulla on myös kannustaa, Moni täällä kirjoittelee, miten omia vanhempiaan pitää auttaa ja silti he tekevät juuri karhunpalveluksen tekemällä sitten kaiken. Vanhuus vaatii myös omatoimisuutta niin pitkään kuin mahdollista. 

Kasvatukseen kannattaa kiinnittää sitä huomiota ettei kasva niitä kädettömiä aikuisia. Työkaverini lapsi esim soittaa nyt kotoaan pois muutettua pitääkö koko makaronipussi keittää kerralla, yms ja äiti naureskellee oman lapsensa hölmöydelle. 
Kun muutetaan sitten yhteiseen huusholliin ne tavat on jo olemassa. 

On se kumma, että tällaisena nelikymppisenä sinkkumiehenä joudun itse tekemään kaiken, vs. vanhat ihmiset, jotka osaavat yleensä vain asiat, jotka osattiin 80-luvulla ja sen jälkeen kaikki oppiminen ja opettelu on unohdettu! Itse opettelin nuorena videonauhurin ajastimen käytön ja siitä sit tietokone, DOS:n autoexec.bat yms. Ja sitten auton huoltoa, no eka mopo ja kaasarin säädöt yms. Sen jälkeen eka auto ja ruiskutekniikka, ainahan se elektronin ruisku toimii aika pitkälti samalla tavalla ja silti jotkut eivät tajua siitäkään mitään, vaan kaikki autot jotka ovat tulleet 80-luvun jälkeen, on heille liian vaikeita. No tietokoneet on opittu 90-luvulla ja kaikki uusi mitä tullut, on pitänyt ihan itse opetella. Bitcoin kun tuli niin opettelin ihan itse ja etsin tietoa foorumeilta yms. Eli kaikki pitänyt itse opetella. Ja sit noi parikymppiset on samanlaisia kuin vanhukset, sillä he käyttävät vain "appejä", elikä mitään eivät ole itse opetelleet oikein tekemään ja tietokoneen kansiorakennettakaan eivät ymmärrä, elleivät oikeasti satu tietokonetta omistamaan (joku muu kuin Apple) ja käyttämään ja opettelemaan sitä.

Vierailija kirjoitti:

Muut voisivat yksinkertaisesti sanoa etteiväh autoa enää tankkaa  Miten hän hoitaa huolto ja katsastukset ja muut oikeasti hankalat asiat? Jotenkin noloa tuollainen toisten armoille heittaytyminen. Vaatimukset vielä kasvavat, kun kynnys pyytää alenee. 

Mitä vaikeaa on katsastukseen viemisessä? Ajat auton katsastuskonttorin pihaan. Se on siinä.  Huoltoon tilaat ajan ja ajat auton sinne.   Nuo on helppoja, koska sun ei tarvii osata tai tietää niistä mitään. Ammatti ihminen hoitaa katsastuksen ja huollon. Mutta jos et osaa jokapäiväisiä elämisen kannalta välttämättömiä asioita arki vaikeutuu huomattavasti. ettet sitten pysty ulkoistamaan tavallista arkea.  Joku kokkaa sulle tai käyt ulkona syömässä. Viet vaatteet pesulaan ja tilaan siivouksen kotiin. Jos on rahaa tuokin onnistuu. 

Uusi auto ei katsastusta tarvii ja muutenkin tuo katsastaminen on yhden kerran vuodessa. Huollossa auto käytetään kerran vuodessa tai tietyn kilometrimäärän jälkeen.  Ei nuo ole ongelma, kun niitä tehdään noin harvoin ja ne on helppo ulkoistaa. Voi viedä auton huoltoon ja pyytää, että se katsastetaan korjaamosta/huollosta käsin. 

Ja kuinka usein se auto pitää tankata? 

Opeteltu avuttomuus koskee sekä miehiä että naisia. Miesten työt ja naisten työt on pitkissä avioliitoissa eriytetty tehokkaasti kummankin osapuolen siunauksella. Keittiö on ollut vaimoväen domainia, auto ja pihahommat miesten.

Vierailija kirjoitti:

Perinteisiin sukupuolirooleihin totuttautuneita avuttomia on nuoremmissakin. Tiedän viisikymppisen akateemisen pariskunnan jossa vaimo ei osaa tankata autoa eikä tiedä perheen raha-asioista, esim. vakuutuksista, mies ei osaa/saa laittaa ruokaa eikä pestä pyykkiä. He jopa ylpeilevät omalla avuttomuudellaan. Oma mahdollinen leskeytyminen häämöttää vasta jossain kaukana tulevaisuudessa, ja kun kysyin että entäs jos tulee avioero, seurasi hiljaisuus. Sitä optiota ei ollut ajateltu.

Eiväthän he voi erota, koska kumpikaan ei pärjää arjessa omin neuvoin.

Ei tajuta että jokainen avioliitto päättyy joskus, viimeistään puolison kuolemaan.

Ex anoppi oli näitä. Kun miehensä kuoli, hän vaikersi " miten nyt saan saunaakaan päälle"? Siis sähkösaunaa. Jonkun lapsista piti käydä laittamassa.