Lue keskustelun säännöt.
Vanhuksen opittu avuttomuus.
31.07.2026 |
On muuten rasittavaa. Edes yksinkertaisia asioita ei voi opetella tekemään itse. Esimerkiksi puoliso tankkasi aina auton, niin leskeksi jäätyään muut tankkaavat auton, koska eihän nyt niin vaikeasta hommasta voi itse selvitä. On niin helppoa vain sanoa että hoida sinä tämä, kun en itse osaa. Eri asia jos fyysinen kunto ei enää riitä, kuin että on epävarma edes opettelemaan uutta taitoa.
Kommentit (150)
Vierailija kirjoitti:
Anoppi oli tottunut komentamaan appea ja jäätyään leskeksi siirsi toimintansa poikaansa. Teki listoja, joissa tekemättömiä töitä, joita mieheni piti tehdä. Monet näistä hommista olivat olleet jopa vuosikymmeniä tekemättä, mutta nyt ne piti hoitaa välittömästi.
Tästä tuli kinaa meidän välille ja kun mies kieltätyi joistakin töistä aloitti anoppi syyllistämisen. Oli kerran naapurimiehellekin sanonut, että poika ei yhtään auta. Naapuri sitten soitti miehelle ja syyllisti lisää.
Miehellä on myös veli, jota samat työt ja syyllistäminen ei koske.
Voi luoja. Listat! Anoppi tuo jopa lasten syntymäpäiväjuhliin pojalleen listan tehtävistä, jotka pitäisi suorittaa mieluusti eilen. Seuraavilla synttäreillä sitten valittaa mun äidille suureen ääneen, kun "Eetu" ei ole annettuja tehtäviä tehnyt kuin kyseessä olisi rikos ihmisyyttä vastaan.
Olen avustanut tässä heittämällä listan roskikseen siivotessa servettejä ja muuta roskaa. (Mieheni ei ole näiden perään kysellyt) Siis oikeasti tukee lista, jossa tehtäviä lueteltu ranskalaisin viivoin.
Eikä siis ikinä ole mitään oikeasti kiireellistä, vaan tyyliin kellarin ovi narisee, pitää öljytä. Anoppi olisi täysin kykenevä tähän toimenpiteeseen itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi oli tottunut komentamaan appea ja jäätyään leskeksi siirsi toimintansa poikaansa. Teki listoja, joissa tekemättömiä töitä, joita mieheni piti tehdä. Monet näistä hommista olivat olleet jopa vuosikymmeniä tekemättä, mutta nyt ne piti hoitaa välittömästi.
Tästä tuli kinaa meidän välille ja kun mies kieltätyi joistakin töistä aloitti anoppi syyllistämisen. Oli kerran naapurimiehellekin sanonut, että poika ei yhtään auta. Naapuri sitten soitti miehelle ja syyllisti lisää.
Miehellä on myös veli, jota samat työt ja syyllistäminen ei koske.
Voi luoja. Listat! Anoppi tuo jopa lasten syntymäpäiväjuhliin pojalleen listan tehtävistä, jotka pitäisi suorittaa mieluusti eilen. Seuraavilla synttäreillä sitten valittaa mun äidille suureen ääneen, kun "Eetu" ei ole annettuja tehtäviä tehnyt kuin kyseessä olisi rikos ihmisyyttä vastaan.
Olen avustanut tässä heittämällä listan roskikseen siivotessa servettejä ja muuta roskaa. (Mieheni ei ole näiden perään kysellyt) Siis oikeasti tukee lista, jossa tehtäviä lueteltu ranskalaisin viivoin.
Eikä siis ikinä ole mitään oikeasti kiireellistä, vaan tyyliin kellarin ovi narisee, pitää öljytä. Anoppi olisi täysin kykenevä tähän toimenpiteeseen itsekin.
Poikasi, koska anoppi on leski, ilmeisesti omistaa talosta osan. Anoppi varmaan maksaa kulut mutta pitäiskö vähän kiinnostaa omaisuutensa hoito ettei joskus täällä tarvitse kirjoitella että "laskinpa talon, josta omustin puolet huonoon kuntoon."
Vierailija kirjoitti:
Kun jäin leskeksi isoveljeni tuhahti, että nyt hän opettaa minut katsomaan auton moottoriin ja tarkistamaan tietyt asiat omatoimisesti. Kaikki tiesivät, millainen puuhapete mieheni oli ,.Onneksi kukaan sukulaisista ei lähtenyt avustamaa minuan joka asiassa. Itse piti opetella ja yrittää.Nyt olen siitä kiitollinen eläkeläinen ja nautin itsenäisyydestäni.
Omaisten vastuulla on myös kannustaa, Moni täällä kirjoittelee, miten omia vanhempiaan pitää auttaa ja silti he tekevät juuri karhunpalveluksen tekemällä sitten kaiken. Vanhuus vaatii myös omatoimisuutta niin pitkään kuin mahdollista.
Hyvä pointti. Apua varmasti vaaditaan ja jos se vanhus ei heti suostu oppiin niin ei sitä hommaa pidä tehdä myöskään valmiiksi. Siis arjen perusasioiden osalta. Auto on sitten tankkaamatta jos vanus ei suostu kerran mukaan oppiin ja jatkossa hoitaa itse.
Kumma ettei perinnön odottajia yhtään kiinnosta perimänsä osuus leskirouvien taloista. Sen kunnossapito.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on aika ymmärrettävää että esimerkiksi kasikymppisellä on jo vaikeuksia, mutta kun minunkin anoppini rupesi vanhaksi jo alle viisikymppisenä. Koko lailla heti sen jälkeen, kun kolme lasta oli muuttanut pois kotoa. Kukaan ei jaksa tuollaista hyysätä 40 vuotta!
Yh-äiti alle 50, aikuiset lapset ja täysin avuton?
Ei hän ole ollut koskaan yh. Mennyt vaan naimisiin vasta parikymppisenä suoraan lapsuudenkodista.
No minne se mies hävisi? Kuoli vai erosivat ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun jäin leskeksi isoveljeni tuhahti, että nyt hän opettaa minut katsomaan auton moottoriin ja tarkistamaan tietyt asiat omatoimisesti. Kaikki tiesivät, millainen puuhapete mieheni oli ,.Onneksi kukaan sukulaisista ei lähtenyt avustamaa minuan joka asiassa. Itse piti opetella ja yrittää.Nyt olen siitä kiitollinen eläkeläinen ja nautin itsenäisyydestäni.
Omaisten vastuulla on myös kannustaa, Moni täällä kirjoittelee, miten omia vanhempiaan pitää auttaa ja silti he tekevät juuri karhunpalveluksen tekemällä sitten kaiken. Vanhuus vaatii myös omatoimisuutta niin pitkään kuin mahdollista.Kasvatukseen kannattaa kiinnittää sitä huomiota ettei kasva niitä kädettömiä aikuisia. Työkaverini lapsi esim soittaa nyt kotoaan pois muutettua pitääkö koko makaronipussi keittää kerralla, yms ja äiti naureskellee oman lapsensa hölmöydelle.
Kun muutetaan sitten yhteiseen huusholliin ne tavat on jo olemassa.Tuossahan äiti saa kokea olevansa niin korvaamaton, ettei ilman hänen apuaan pärjätä. Näköjään lapset on häädetty keittiöstä superäidin touhutessa, etteivät ole onnistuneet näkemään edes makaronin keittoa.
Mun anoppi aikoinaan ihmetteli, kun leivoin pipareita mun pienten lasten kanssa. Hän siinä ylväästi sanoi, ettei aikoinaan ottanut lapsiaan mukaan kotitöihin, kun lapset vaan sotkee.
Mieheni on edelleen hieman toistaitoinen kotitöissä, joutunut opettelemaan kokkaamisen jaloa taitoa aikuisena alkeista lähtien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset voi rauhallisesti opettaa häntä tankkaamaan?
Siinäkin on varmaan joku ”en minä tätä opi” - vaikertaminen?
Sitten täytyy vaan todeta, että parasta panna auto myyntiin.
Opitun avuttoman taustalla on aina liuta mahdollistajia. Jokainen voi kohdallaan päättää, ettei mahdollista.
Itse toteaisin, että jos ei osaa itse tankata, on niin tyhmä ettei kyllä ajaakaan pidä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut koko ikäni sellainen, että opettelen jonkun asian vasta sitten, kun on pakko. Ei varmaankaan mikään ihailtava piirre ihmisessä. Vaikka olen jo eläkkeellä, onneksi vielä(kin) ymmärrän, milloin on otettava lusikka kauniiseen käteen.
Vierailija kirjoitti:
Mikset voi rauhallisesti opettaa häntä tankkaamaan?
Nämä ihmiset ovat usein sellaisia, että kieltäytyvät opettelemastakaan vedoten siihen, että on liian vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asumisen juoksevat menot ja asumiskulut kuuluvat hallintaoikeudella asuvalle leskelle.
Mutta kyllä korjaukset ja remontit kuuluvat myös muille omistajille
Suuren ikäluokan naiset ainakin ovat antaneet suuressa määrin miestensä hoitaa perheen ja pariskunnan käytännön- ja raha-asiat ja ovat sitten leskiksi jäätyään ihan avuttomia vähän joka asian suhteen ja odottavat muiden jatkossakin hoitavan puolestaan kaikki asiat vaikka voisivat kyllä hyvinkin opetella ja oppia itsekin niitä hoitamaan. Kuinka ihminen voikin heittäytyä niin avuttomaksi ettei saa edes itselleen lääkäriaikaa varattua vaan tarvitsee siihenkin jonkun apua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on just ongelma kun on läheisriippuvaisten parisuhde. Tiedän tapauksen, missä naisen kuoltua mies ei osannut käynnistää pyykkikonetta 🙄 Ei ymmärtänyt astianpesukoneen käyttöä jne. Miksi pitää jättäytyä niin avuttomaksi? Ihme teatteria.
En usko että se on teatteria. Vanhana on vaikea oppia uusia asioita. Jos noita juttuja ei ole tehnyt vuosikymmeniin, niin voi kyllä olla oikeasti vaikeaa.
Lisään, etten minäkään ymmärrä mitään astianpesukoneista. Meillä oli sellainen käytössä joskus 20 vuotta sitten kunnes se meni rikki eikä uutta hankittu. Tuntuu, että jokainen laite on vähän erilainen, merkistä riippuen.
Mutta onhan niissä käyttöohjeet...
Vierailija kirjoitti:
Tuo on just ongelma kun on läheisriippuvaisten parisuhde. Tiedän tapauksen, missä naisen kuoltua mies ei osannut käynnistää pyykkikonetta 🙄 Ei ymmärtänyt astianpesukoneen käyttöä jne. Miksi pitää jättäytyä niin avuttomaksi? Ihme teatteria.
Onko sulla tullut mieleen, että parisuhteessa tietyt asiat ovat voineet olla sellaisia, että jos mies onkin yrittänyt niihin tarttua niin hätistellään pois? Vanhemmat sukupolvet ovat myös aika automaatiolla tehneet ns. naisten ja miesten hommat mikä ei tänä päivänä päde enää niin yleisesti. Sinä varmasti osaat myös kaikki "miesten hommat" tuosta noin vaan? Ja sulle kaikki elektroniikan käyttö on myös sisäsyntyisesti helppoa ja päivänselvää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Odottakaas vaan, kun tulette vanhaksi. Se aika on kaikilla edessä, ja lopulta ihan jokainen tarvitsee apua, ellei sitten kuole ihan saappaat jalassa.
Tämä on ihan eri asia kuin tuollainen opittu avuttomuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on aika ymmärrettävää että esimerkiksi kasikymppisellä on jo vaikeuksia, mutta kun minunkin anoppini rupesi vanhaksi jo alle viisikymppisenä. Koko lailla heti sen jälkeen, kun kolme lasta oli muuttanut pois kotoa. Kukaan ei jaksa tuollaista hyysätä 40 vuotta!
Yh-äiti alle 50, aikuiset lapset ja täysin avuton?
Ei hän ole ollut koskaan yh. Mennyt vaan naimisiin vasta parikymppisenä suoraan lapsuudenkodista.
No minne se mies hävisi? Kuoli vai erosivat ?
Oli passaamassa ja sen jälkeen kuoli. Anoppi vaan roikkuu lapsissaan edelleen. Täysin passiivisena. Sitten kun tekee jotain, aiheuttaa aina jonkin sotkun, jota sitten hälyttää setvimään.
Vierailija kirjoitti:
Suuren ikäluokan naiset ainakin ovat antaneet suuressa määrin miestensä hoitaa perheen ja pariskunnan käytännön- ja raha-asiat ja ovat sitten leskiksi jäätyään ihan avuttomia vähän joka asian suhteen ja odottavat muiden jatkossakin hoitavan puolestaan kaikki asiat vaikka voisivat kyllä hyvinkin opetella ja oppia itsekin niitä hoitamaan. Kuinka ihminen voikin heittäytyä niin avuttomaksi ettei saa edes itselleen lääkäriaikaa varattua vaan tarvitsee siihenkin jonkun apua?
Suurten ikäluokien naiset kävivät töissä ja tunsivat perheensä asiat.
Mikäli emme puhu vauvapalstalaisten eliitti-kotirouvaäideistä joilla silti 6000 euron eläke.
Olen 81, tietotekniikassa olen alusta asti ollut sen kulloisissakin vaiheissa kuten monet muutkin ikäiseni työelämässä. Nythän me toimistolaiset ja pankkivirkailijat olemme eläkeläisiä.
Miksi tyh.yyden esikuvana pidetään ikäluokkiamme?
Vierailija kirjoitti:
Anoppini. Hänet piti apen kuljettaa jopa töihin alle viiskymppisenä. Ajokorttia ei tietenkään ollut. Nyt roikkuu sitten pojassaan kuin hukkuva.
Tuosta ajokortittomuudesta sen verran, että usein on kyllä ihan kaikkien muiden etu, että joku ihminen ei aja.
Minulla esimerkiksi on jonkinlainen hahmotushäiriö. Aivoni kieltäytyvät ymmärtämästä muusta liikenteestä mitään, koska mikään yli 25km/h liikkuva objekti ei niiden mielestä liity millään tavalla minuun. Kaikenlaiset hyväätarkoittavat ihmiset ovat koko elämäni yrittäneet kannustaa minua ajamaan, eivätkä meinaa millään uskoa, että olen vähällä päästä hengestäni ihan pyöräillessäkin, autolla pääsisi hengestään joku muukin.
Ärsyttäväähän tämä on, mutta minkäs teet? Jos se opettelusta olisi kiinni, osaisin varmaan tähän mennessä esim. ylittää suojatien vähän paremmin... Nykyään aina odotan kaikki autot kolmen kilometrin päästä, koska en kerta kaikkiaan osaa arvioida paljonko siihen menee aikaa.
Traktoria voin kyllä pyöritellä pellolla vaikka miten, koska siellä ei ole muita, ja olen hyvä kaikenlaisissa "jos ratas B pyörii vastapäivään, mihin suuntan pyörii akseli X" -testeissä.
Itse kannustaisin jokaista vähänkään epävarmaa nimenomaan olemaan ajamatta -ja miettimään vaihtoehtoisia tapoja olla itsenäinen. Ihan yleisen turvallisuuden vuoksi.
TL;DNR: Jos ihminen "ei osaa" jotain yleisesti helppona pidettyä asiaa, ei aina ole kyse opitusta avuttomuudesta, vaan ihan totisesta, synnynnäisestä kyvyttömyydestä. Tämän toki erottaa helposti siitä, onko ihminen avuton kautta linjan, vai pelkästään tietyissä asioissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun jäin leskeksi isoveljeni tuhahti, että nyt hän opettaa minut katsomaan auton moottoriin ja tarkistamaan tietyt asiat omatoimisesti. Kaikki tiesivät, millainen puuhapete mieheni oli ,.Onneksi kukaan sukulaisista ei lähtenyt avustamaa minuan joka asiassa. Itse piti opetella ja yrittää.Nyt olen siitä kiitollinen eläkeläinen ja nautin itsenäisyydestäni.
Omaisten vastuulla on myös kannustaa, Moni täällä kirjoittelee, miten omia vanhempiaan pitää auttaa ja silti he tekevät juuri karhunpalveluksen tekemällä sitten kaiken. Vanhuus vaatii myös omatoimisuutta niin pitkään kuin mahdollista.Kasvatukseen kannattaa kiinnittää sitä huomiota ettei kasva niitä kädettömiä aikuisia. Työkaverini lapsi esim soittaa nyt kotoaan pois muutettua pitääkö koko makaronipussi keittää kerralla, yms ja äiti naureskellee oman lapsensa hölmöydelle.
Kun muutetaan sitten yhteiseen huusholliin ne tavat on jo olemassa.
Eikö koulujen köksässä enää opeteta mitään? Itse opin lähes kaiken kodinhoidosta ja ruokajutuista ja ruokaostoksista yms, mutta se oli tietty 60-lukua, jolloin uus-avuttomuus ei vielä ollut valloillaan.😅
Tuosta ajokortittomuudesta sen verran, että usein on kyllä ihan kaikkien muiden etu, että joku ihminen ei aja.
Anopin työmatka oli alle 2 kilometriä. Myös bussilla olisi päässyt. Mutta hän ei liiku mitenkään muutenkaan edelleenkään.
Ei hän ole ollut koskaan yh. Mennyt vaan naimisiin vasta parikymppisenä suoraan lapsuudenkodista.