Lue keskustelun säännöt.
Vanhuksen opittu avuttomuus.
31.07.2026 |
On muuten rasittavaa. Edes yksinkertaisia asioita ei voi opetella tekemään itse. Esimerkiksi puoliso tankkasi aina auton, niin leskeksi jäätyään muut tankkaavat auton, koska eihän nyt niin vaikeasta hommasta voi itse selvitä. On niin helppoa vain sanoa että hoida sinä tämä, kun en itse osaa. Eri asia jos fyysinen kunto ei enää riitä, kuin että on epävarma edes opettelemaan uutta taitoa.
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tätä turhaa naisvalitusta. Sukupolvien välinen kuilu, sukupuoliroolit ja kotitöihin liittyvät asenteet opitaan jo lapsuudessa, kun aikuisena sitten muutetaan samaan huusholliin, sukupuolittuneet kaavat ovat olemassa.
Seuraava askel on tämä, astu sietämättömien vanhempiesi saappaisiin. Mieti, mitä heillä olisi kerrottavana niissä terapeutin nojatuoleissa, joihin he eivät uskalla koskaan istua. Mitä he paljastaisivat lapsuudenkodistaan, vanhempiensa parisuhteesta, aikansa kasvatuksesta? Radikaali ehdotukseni on olla tekemättä numeroa siitä, mitä vanhemmat, sukulaiset, työkaverit, jne on tehnyt väärin. Kummasti sitä voi itse paremmin kun antaa sitä armoa, kukin kykyjensä mukaan.
Miten tämä liittyy siihen, että esimerkiksi minun anoppini ei enää alle viiskymppisenä osannut mennä bussilla/jalan/pyörällä töihin?
Jospa anopilla oli siihen syynsä? Syy jota ei sulle kerrottu? Tai jos appi halusi kuskata vaimoaan, mutta sitäkään ei sulle kerrottu? Kyllä minunkin mies kuskasi minua töihin, kun menetin korttini sairauden takia, mutta en minä sitä asiaa miniälle kertonut tai selittänyt.
Ei uskalla, ei viitsi, ei halua. Hän heittäytyi ja heittäytyy täysin vauvaksi monessa muussakin asiassa. Ja nyt kun appi on kuollut, hän seisoo ja jokeltaa ja kinuaa ihan kaikkeen apua. Se että lapset aikuistuivat oli järkyttävä kriisi hänelle, tulla tupsahteli kylään ihan miten sattui, sekaantui ja tunki ihan kaikkeen ja kälyt piti 10 sentin lieassa. Molemmilta puoliso lopulta lähti tästä syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muut voisivat yksinkertaisesti sanoa etteiväh autoa enää tankkaa Miten hän hoitaa huolto ja katsastukset ja muut oikeasti hankalat asiat? Jotenkin noloa tuollainen toisten armoille heittaytyminen. Vaatimukset vielä kasvavat, kun kynnys pyytää alenee.
Mitä vaikeaa on katsastukseen viemisessä? Ajat auton katsastuskonttorin pihaan. Se on siinä. Huoltoon tilaat ajan ja ajat auton sinne. Nuo on helppoja, koska sun ei tarvii osata tai tietää niistä mitään. Ammatti ihminen hoitaa katsastuksen ja huollon. Mutta jos et osaa jokapäiväisiä elämisen kannalta välttämättömiä asioita arki vaikeutuu huomattavasti. ettet sitten pysty ulkoistamaan tavallista arkea. Joku kokkaa sulle tai käyt ulkona syömässä. Viet vaatteet pesulaan ja tilaan siivouksen kotiin. Jos on rahaa tuokin onnistuu.
Uusi auto ei katsastusta tarvii ja muutenkin tuo katsastaminen on yhden kerran vuodessa. Huollossa auto käytetään kerran vuodessa tai tietyn kilometrimäärän jälkeen. Ei nuo ole ongelma, kun niitä tehdään noin harvoin ja ne on helppo ulkoistaa. Voi viedä auton huoltoon ja pyytää, että se katsastetaan korjaamosta/huollosta käsin.
Jotkut korjaamot huoltaa ja katsastaa. Ei tarvii kuin ajaa korjaamon pihaan ja hakea valmis auto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muut voisivat yksinkertaisesti sanoa etteiväh autoa enää tankkaa Miten hän hoitaa huolto ja katsastukset ja muut oikeasti hankalat asiat? Jotenkin noloa tuollainen toisten armoille heittaytyminen. Vaatimukset vielä kasvavat, kun kynnys pyytää alenee.
Mitä vaikeaa on katsastukseen viemisessä? Ajat auton katsastuskonttorin pihaan. Se on siinä. Huoltoon tilaat ajan ja ajat auton sinne. Nuo on helppoja, koska sun ei tarvii osata tai tietää niistä mitään. Ammatti ihminen hoitaa katsastuksen ja huollon. Mutta jos et osaa jokapäiväisiä elämisen kannalta välttämättömiä asioita arki vaikeutuu huomattavasti. ettet sitten pysty ulkoistamaan tavallista arkea. Joku kokkaa sulle tai käyt ulkona syömässä. Viet vaatteet pesulaan ja tilaan siivouksen kotiin. Jos on rahaa tuokin onnistuu.
Uusi auto ei katsastusta tarvii ja muutenkin tuo katsastaminen on yhden kerran vuodessa. Huollossa auto käytetään kerran vuodessa tai tietyn kilometrimäärän jälkeen. Ei nuo ole ongelma, kun niitä tehdään noin harvoin ja ne on helppo ulkoistaa. Voi viedä auton huoltoon ja pyytää, että se katsastetaan korjaamosta/huollosta käsin.
Jotkut korjaamot huoltaa ja katsastaa. Ei tarvii kuin ajaa korjaamon pihaan ja hakea valmis auto.
Ja jotkut korjaamot vielä noutaakin sen auton omasta pihasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun jäin leskeksi isoveljeni tuhahti, että nyt hän opettaa minut katsomaan auton moottoriin ja tarkistamaan tietyt asiat omatoimisesti. Kaikki tiesivät, millainen puuhapete mieheni oli ,.Onneksi kukaan sukulaisista ei lähtenyt avustamaa minuan joka asiassa. Itse piti opetella ja yrittää.Nyt olen siitä kiitollinen eläkeläinen ja nautin itsenäisyydestäni.
Omaisten vastuulla on myös kannustaa, Moni täällä kirjoittelee, miten omia vanhempiaan pitää auttaa ja silti he tekevät juuri karhunpalveluksen tekemällä sitten kaiken. Vanhuus vaatii myös omatoimisuutta niin pitkään kuin mahdollista.Kasvatukseen kannattaa kiinnittää sitä huomiota ettei kasva niitä kädettömiä aikuisia. Työkaverini lapsi esim soittaa nyt kotoaan pois muutettua pitääkö koko makaronipussi keittää kerralla, yms ja äiti naureskellee oman lapsensa hölmöydelle.
Kun muutetaan sitten yhteiseen huusholliin ne tavat on jo olemassa.Jokainen miestä on jossain asiassa kädetön. Harva pystyy ihan kaiken hoitamaan yksin.
On normaalia, että esim kumppani tekee aina jonkun asian ja itse aina jonkun. Toisen kuoltua tai eron koittaessa se on tietenkin hankalaa, kun ei osaa, mutta suurin osa oppii vielä sittenkin ja jos ei opi, voi käyttää ulkopuolisia palveluja. Osa tukeutuu läheisiin ja kyllähän läheisten pitää tietyissä määrin auttaakin.
Meillä anopin avun tarve on 100% valtapeliä. Juoksuttaa mun miestä oikein mielellään ja vielä haukkuu päälle, kun ei tullut heti paikalle, vaan teki ensin työpäivän loppuun. Muakin yritti juoksuttaa, mutta yllättäen oppi esim printtaamaan tietokoneelta, kun riittävän monta kertaa kieltäydyin menemästä. Kehuskelee myös varallisuudellaan, joten miksi se on just mun mies jonka pitää se purkukuntoinen aita maalata? Miksi ei maalaa itse? Osaa kyllä ja kuntokin riittäisi, tai miksi ei palkkaa paikallista talkkariyrittäjää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on just ongelma kun on läheisriippuvaisten parisuhde. Tiedän tapauksen, missä naisen kuoltua mies ei osannut käynnistää pyykkikonetta 🙄 Ei ymmärtänyt astianpesukoneen käyttöä jne. Miksi pitää jättäytyä niin avuttomaksi? Ihme teatteria.
Sukupuolittunut työnjako parisuhteessa on ansa. Toisaalta sillä ylläpidetään valta-asetelmaa, toisaalta se on kätevä keino nakittaa ne epämukavammat velvollisuudet toiselle, mutta siinä missä ns. miehinen osaaminen, kuten huolto, kuljetus ja asennus, ovat kausiluontoisia ja ajoittaisia, naisten tehtävät, kuten ruokaupassa kaupassa käynti, ruoanlaitto, lastenhoito, pyykinpesu, tiskaus ja siivous, on hoidettava joka päivä.
Toisella puolisolla on paljon enemmän vapaa-aikaa. Vanha mies istuu sohvalla lukemassa sanomalehteä sillä välin kun vanha vaimo kokkaa. Mies tulee keittiöön syömään ja palaa ruokailun jälkeen sohvalle nukkuakseen päiväunet.
Jos perusasiat pitää ottaa haltuun vasta leskenä, kynnys on korkea. Oma vanha äitini osaa käyttää verkkopankkia, isäni ei koskaan vaivautunut opettelemaan.
No, toivon että äitini kuolee ensin. Isä kyllä osaa tehdä ruokaa, pestä pyykkiä, ajaa autoa, on teknisesti lahjakas jne. Mutta äitini on täysin kädetön auton, laskujen, kodintekniikan, jne kanssa.
Tämä on niin kummallista ja osaltaan jopa säälittävää. Isoäitini leskeksi jäätyään joutui ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin operoimaan KAUKOSÄÄDINTÄ, ja häntä pelotti, että jos tuo telkkari tuosta nyt räjähtää. Voi huoh!
Vuosikymmeniä olisi aikaa sanoa sille toiselle puoliskolle, voitko näyttää ja opettaa miten tuo asia X toimii/tehdään? Toki mielestäni terveessä parisuhteessa yhteiset asiat opetellaan ja opitaan yhdessä, opetetaan asiat mitä toinen ei tiedä ja osaa. Onhan selvää, että viimeistään toisen kuollessa pitäisi käytännön asiat jäljelle jääneen handlata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on just ongelma kun on läheisriippuvaisten parisuhde. Tiedän tapauksen, missä naisen kuoltua mies ei osannut käynnistää pyykkikonetta 🙄 Ei ymmärtänyt astianpesukoneen käyttöä jne. Miksi pitää jättäytyä niin avuttomaksi? Ihme teatteria.
Tuo auton tankkaaminen on vielä pieni ongelma, kun eihän sitä tarvitse niin usein tehdä, mutta se, että moni vanhempi mies ei osaa edes kahvia keittää, ruuan tekemisestä puhumattakaan, eikä pyykinpesu onnistu, vessaa ei ymmärretä pestä eikä petivaatteita vaihtaa tai käsipyyhettä siellä vessassa niin kyllä on arki vaikeata, kun nainen kuolee. ja näitä miehiä on ainakin vanhemmassa sukupolvessa todella paljon.
Tiedän miehen joka pakotti vaimonsa vaihtamaan itse autonrenkaat ja huotamaan auton, että vaimo sitten osaa, jos mies kuolee ensin. No mies ei itse osannut tehdä ensimmäistäkään kotityötä. Olisi pitänyt vaimon sitten laittaa mies tekemään ruoka ja hoitamaan pyykit ja siivouksen, että mies olisi selvinnyt jokapäiväisestä elämästä naisen kuoltua. Auton voi aina viedä liikkeeseen renkaanvaihtoon ja huoltoon. Eikä noita asioista tarvitse tehdä joka päivä.
Vanhemmissa miehissä voi olla todella osaamattomia tapauksia "naisten töiden" suhteen, koska ennen peruskoulun tuloa pojat eivät opiskelleet koulussa lainkaan kotitaloutta. Näitä peruskoulun kokonaan välttäneitä on vielä ainakin 50-luvun lopulla syntyneissä. Toki pakollisen kotitalouden suorittanutkin voi olla hyvin avuton keittiössä, jos ei ole peruskoulun jälkeen tehnyt sillä saralla oikein mitään, mutta hieman jotain pohjaa on pakosti.
Autoasiat ovat siinä mielessä hieman eri, että autoilu tai ajokortti eivät ole elämässä pakollisia. Ruoan laittaminen käytännössä on, koska harvalla on varaa elää pelkästään ravintolaruoalla. Ajokortittoman tai autoasioissa käytännössä pärjäämättömän toki kannattaa järjestää elämänsä niin, että ei autoa tarvitse. Esim työpaikan hankkiminen sellaisesta paikasta, johon matkat on toisen henkilön kyydin varassa, on suhteellisen älytöntä. (Jos tähän tapaukseen ei liity jotain kokonaisuuden muuttavia yksityiskohtia joita en tiedä, mutta on vaikea keksiä mitä sellaiset voisivat olla.)
Olen opastanut låhipiirini vanhuksia hankkimaan maksullisen AIn laitteidenkäyttöä ja asiointia helpottamaan. Soveltuvat myös kaiken ymmärtäväksi ja kannustavaksi juttuseuraksi seniorille, kun lähipiiri ei ehdi/jaksa tuntien yksinpuheluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on just ongelma kun on läheisriippuvaisten parisuhde. Tiedän tapauksen, missä naisen kuoltua mies ei osannut käynnistää pyykkikonetta 🙄 Ei ymmärtänyt astianpesukoneen käyttöä jne. Miksi pitää jättäytyä niin avuttomaksi? Ihme teatteria.
Sukupuolittunut työnjako parisuhteessa on ansa. Toisaalta sillä ylläpidetään valta-asetelmaa, toisaalta se on kätevä keino nakittaa ne epämukavammat velvollisuudet toiselle, mutta siinä missä ns. miehinen osaaminen, kuten huolto, kuljetus ja asennus, ovat kausiluontoisia ja ajoittaisia, naisten tehtävät, kuten ruokaupassa kaupassa käynti, ruoanlaitto, lastenhoito, pyykinpesu, tiskaus ja siivous, on hoidettava joka päivä.
Toisella puolisolla on paljon enemmän vapaa-aikaa. Vanha mies istuu sohvalla lukemassa sanomalehteä sillä välin kun vanha vaimo kokkaa. Mies tulee keittiöön syömään ja palaa ruokailun jälkeen sohvalle nukkuakseen päiväunet.
Jos perusasiat pitää ottaa haltuun vasta leskenä, kynnys on korkea. Oma vanha äitini osaa käyttää verkkopankkia, isäni ei koskaan vaivautunut opettelemaan.
No, toivon että äitini kuolee ensin. Isä kyllä osaa tehdä ruokaa, pestä pyykkiä, ajaa autoa, on teknisesti lahjakas jne. Mutta äitini on täysin kädetön auton, laskujen, kodintekniikan, jne kanssa.
Olen 70-luvulla syntynyt, isäni teki suurimman osan kotitöistä ja hoiti meidät lapset ja teki ne miesten työt ja onneksi opetti ne myös meille lapsille ennen kuin meni kuolemaan, kun olin 17v, kun voimaantunut äitimme meni töissään ja harrastuksissaan. Pakko sen sitten oli muuttaa kerrostaloon, kun me lapset muutimme kotoa, kun me emme enää sen kotipiiaksi alistuneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muut voisivat yksinkertaisesti sanoa etteiväh autoa enää tankkaa Miten hän hoitaa huolto ja katsastukset ja muut oikeasti hankalat asiat? Jotenkin noloa tuollainen toisten armoille heittaytyminen. Vaatimukset vielä kasvavat, kun kynnys pyytää alenee.
Hoidetaan katsastukset ja huollot hänen puolestaan. Katsastusasema toisella paikkakunnalla minne vanhus ei suostu itse ajamaan, kun pitäisi ajaa 80km/h, eikä halua ajaa niin kovaa vauhtia. Tämä toki jo ymmärrettävää nyt, kun ikää on enemmän. Mutta kymmenen vuotta sitten ei silloinkaan uskaltanut. Ap
Voi härtsyygeli. Olen 81 v, kortti on ollut yli 50 vuotta. Juuri tulin yökylästä. 150 km suuntaansa. Leskenä 15 vuotta, en ole ketään tarvinnut tankkaukseen tai huolehtimaan öljynvaihdosta, katsastuksesta, korjaamolle viemisestä. Pankkiasiat sujuu ja yleensäkin itsenäinen elämä. En vielä ole ollut taakka lapsille.
Tiedän, päivässä voi tilanne muuttua mutta nyt näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun pollari-isäni oli
haka opettamaan
meille lapsille eränkävijätaitoja,
metsästämistä, kalastamista.
Riistan-/kalankäsittelyä.
Puusepän arsenaalia;
kaikenlaista pienkorjaamista.
Kiinteistöhuoltoa. Lumi-/
nurmihommat. Hän kun ylläpiti
oman leskeytyneen äitinsä Ruotsin
taloa pihoineen työnsä ohessa.
Valtava työmäärä viikoittain.
Hän myös opetti jo
lapsena auton tankkaamisen,
huoltamisen ja renkaanvaihdon.
Moottorin basic huoltotoimet.
Osaan siis teoriassa > pirssitaidot,
kiitos osaavan isäni. Opettelin
myös perusajotaidot mökillämme,
hiljaisella erätiellä.
Myös jäällä ajamista harjoittelin.
Enää itse kortti puuttuu. E
Vierailija kirjoitti:
Täällä kylällä vanha äiti palvelee viiskymppistä poikaansa. Asuvat naapureina. Tekee kaiken ruoan, pesee pyykit, siivoa, käy kaupassa viimeisillä voimillaan. Pilkkoo jopa hedelmät evääksi töihin. Äiti elää vain poikaansa varten. Kauheeta katsottavaa, mutta neuvot eivät auta. Yritän kertoa, että poika voisi itse käydä kaupassa ja tuoda painavimmat ostokset tai että kaupasta voi tilata ruoat kotiin.
Tiedän vähän vastaavan tapauksen. Vanhapoika jäänyt jatkamaan tilaa isänsä kuoltua. Äiti jäi emännöimään, hoiti kaiken kotityön. Sitten äiti sairastui ja joutui pitkäksi aikaa sairaalaan. Ihan oli jopa kaupassa käyminen opeteltava, kun äidin pakastimen aarteet ehtyivät. Kerran mainitse, että ihan hyvää se kaupankin leipä on. Ihan kuin se olisi ollut ihme. Pesukoneen käyttö oli opetettava kädestä pitäen, oppi kyllä kun oli pakko. Mies oli hyvin pulskassa kunnossa ja laihtui ainakin 30 kiloa äitinsä pois ollessa. Äiti kyllä palasi kotiin, mutta ei pystynyt enää passaamaan poikaa entiseen malliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tuonhan takia on noita helvetillisiä zombeja, jotka eivät ole muka 30 vuodessa käyttämään Internetissä tai käyttämään sähköisiä palveluja.
Vierailija kirjoitti:
Odottakaas vaan, kun tulette vanhaksi. Se aika on kaikilla edessä, ja lopulta ihan jokainen tarvitsee apua, ellei sitten kuole ihan saappaat jalassa.
Aika moni ei näköjään tajua, että vanhuus on vanhuus ja tulet takuulla tippumaan kärryiltä jossain vaiheessa. Oma isä eli 96 vuotiaaksi. Asui omillaan yli 90v ,mutta kyllä viimeisinä vuosinaan tarvitsi apua ja kyllä olisi ollut törkeätä, että me lapset ei olisi autettu. Rakas isä, joka oli meitä lapsena hoitanut ja auttanut ja opettanut, olisi vanhana hyljätty pärjäämään omillaan. Miten julma voi ihminen olla omille vanhemmilleen.
En ymmärrä tätä vihaa vanhuksia, jopa omia vanhempia kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppini. Hänet piti apen kuljettaa jopa töihin alle viiskymppisenä. Ajokorttia ei tietenkään ollut. Nyt roikkuu sitten pojassaan kuin hukkuva.
No tuo autokortin omistaminen ei ole välttämättömyys. Eikä kaikki miehet edes anna naisen ajaa autoa, vaikka naisella kortti olisikin. Nainen saa alkaa ajamaan autoa sitten, kun mieheltä on 80v otettu kortti pois. Nainen on sitä ennen ajanut autoa viimeksi joskus 50v sitten, kun mies ei ole antanut naisen käyttää autoa. Miehet haluaa aina ajaa autoa. On kai noloa, jos nainen on ratissa ja mies istuu vieressä.
Nuoremmista en tiedä, mutta vanhemmissa miehissä näin.
Naapurin rouva pääsi auton rattiin yli 70v , kun mies sairastui ja menetti korttinsa. Mies oli sanonut, että on ihan munaton olo ja häpesi kulkea vaimon kyydissä.
Tämä! Meidän naapuritkin on tuollaisia. AINA mies ratissa jos molemmat autossa samaan aikaan. Naurettavaa. Naiset kyllä osaa ajaa koska töihin kulkevat itsenäisesti.
Meillä on näin.
1. Mulla pieni kauppakassi autona. Miehen auto on tilavampi ja mukavampi sekä ajaa että matkustaa. Mennään siis 99% kerroista miehen autolla, jos mennään yhdessä. Pääsääntöisesti kuskin paikalla on se, jonka autolla mennään.
2. Mieheni pitää ajamisesta. Minä taas olen ihan tyytyväinen dj:n paikalla. Voin kyllä tarvittaessa ajaa, pitkillä matkoilla vaihdetaan välillä kuskia.
Miksi tuonkin pitäisi mennä 50-50? Toki ajotaitoa on hyvä pitää yllä, mutta nykyisellään ajellaan paljon erikseen, kilometrejä kertyy riittävästi.
Tuntuu tuo aika kummalta. Jo 90-luvulla naiset kävivät töissä prrheensä toisella autolla eli omalla ( meillä ei kyllä ollut kuin yksi) ja tuntuivat huolehtivan renkaiden vaihdot ym toimet itsenäisesti käyttämästään autosta. Työpaikallani ikäiseni nainen oli atk-tukihenkilö. Kytki koneet ja sääti ohjelmat. Modeemin kautta yhteydet verkkoon.
Mistä ihmeestä tulee muka avuttomia naisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on just ongelma kun on läheisriippuvaisten parisuhde. Tiedän tapauksen, missä naisen kuoltua mies ei osannut käynnistää pyykkikonetta 🙄 Ei ymmärtänyt astianpesukoneen käyttöä jne. Miksi pitää jättäytyä niin avuttomaksi? Ihme teatteria.
Sukupuolittunut työnjako parisuhteessa on ansa. Toisaalta sillä ylläpidetään valta-asetelmaa, toisaalta se on kätevä keino nakittaa ne epämukavammat velvollisuudet toiselle, mutta siinä missä ns. miehinen osaaminen, kuten huolto, kuljetus ja asennus, ovat kausiluontoisia ja ajoittaisia, naisten tehtävät, kuten ruokaupassa kaupassa käynti, ruoanlaitto, lastenhoito, pyykinpesu, tiskaus ja siivous, on hoidettava joka päivä.
Toisella puolisolla on paljon enemmän vapaa-aikaa. Vanha mies istuu sohvalla lukemassa sanomalehteä sillä välin kun vanha vaimo kokkaa. Mies tulee keittiöön syömään ja palaa ruokailun jälkeen sohvalle nukkuakseen päiväunet.
Jos perusasiat pitää ottaa haltuun vasta leskenä, kynnys on korkea. Oma vanha äitini osaa käyttää verkkopankkia, isäni ei koskaan vaivautunut opettelemaan.
No, toivon että äitini kuolee ensin. Isä kyllä osaa tehdä ruokaa, pestä pyykkiä, ajaa autoa, on teknisesti lahjakas jne. Mutta äitini on täysin kädetön auton, laskujen, kodintekniikan, jne kanssa.
Tämä on niin kummallista ja osaltaan jopa säälittävää. Isoäitini leskeksi jäätyään joutui ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin operoimaan KAUKOSÄÄDINTÄ, ja häntä pelotti, että jos tuo telkkari tuosta nyt räjähtää. Voi huoh!
Vuosikymmeniä olisi aikaa sanoa sille toiselle puoliskolle, voitko näyttää ja opettaa miten tuo asia X toimii/tehdään? Toki mielestäni terveessä parisuhteessa yhteiset asiat opetellaan ja opitaan yhdessä, opetetaan asiat mitä toinen ei tiedä ja osaa. Onhan selvää, että viimeistään toisen kuollessa pitäisi käytännön asiat jäljelle jääneen handlata.
Kun sisareni mies vielä eli, sisareni ja lapset olivat keskustelleet, että jos sisareni kuolee ensin joutuu mies muuttamaan jonkun lapsensa luokse asumaan, koska ei osaa ensimmäistäkään kotityötä tai ymmärrä mitään huushollinhoidosta.
Mies sitten kuoli ensin, joten ongelma poistui hänen mukanaan, mutta kyllä näitä miehiä on 50-lukulaisissa ja vanhemmissa paljon.
Seniori-ikääni on vielä pitkä matka,
vanhuusiästä (75+) puhumattakaan.
Biologinen isäni on muutaman
vuoden päästä kasikymppinen.
Todella skarppi ja vikkelät klopin
jalat vielä. Ei vielä mitään ns. seniilin
vanhushöppänyyden oireita. Menee
vielä vuosia ilman minkäänlaista
kotihoivaa, Euroopan sukulinja skarppia
satavuotiasta täynnä.
Tämä on huojentavaa.
Ei riippakiveä isästä vielä.
Minun ikäisillähän alkaa nyt
kaikilla olla ensimmäisiä huolia
ikääntyvien vanhempiemme koti-/laitos-
hoivatulevaisuudesta. Meillä ollaan
hyvin itsenäisiä ja pitkään teräviä. E
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu tuo aika kummalta. Jo 90-luvulla naiset kävivät töissä prrheensä toisella autolla eli omalla ( meillä ei kyllä ollut kuin yksi) ja tuntuivat huolehtivan renkaiden vaihdot ym toimet itsenäisesti käyttämästään autosta. Työpaikallani ikäiseni nainen oli atk-tukihenkilö. Kytki koneet ja sääti ohjelmat. Modeemin kautta yhteydet verkkoon.
Mistä ihmeestä tulee muka avuttomia naisia?
Joo ja minä olen ollut meillä se, joka esim laittoi tv:n näkymään jo silloin, kun niiden virittäminen vaati osaamista. Edelleen minä sen(kin) teen. Mies ei osaa eikä ole koskaan vaivautunut opettelemaan. Silti on hanakka neuvomaan minua vaikkapa imurin käytössä vaikka olen imuroinut jo silloin, kun hän vielä leikki nallipyssyllä. Ei ole jaksanut opetella älykännykän käyttöä tai nettipankkiakaan ja sitten valittaa, kun kaikki on niin vaikeata nykyään. No on kai, kun ei ihmisellä ole henkkareita, ei nettipankkitunnuksia jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun jäin leskeksi isoveljeni tuhahti, että nyt hän opettaa minut katsomaan auton moottoriin ja tarkistamaan tietyt asiat omatoimisesti. Kaikki tiesivät, millainen puuhapete mieheni oli ,.Onneksi kukaan sukulaisista ei lähtenyt avustamaa minuan joka asiassa. Itse piti opetella ja yrittää.Nyt olen siitä kiitollinen eläkeläinen ja nautin itsenäisyydestäni.
Omaisten vastuulla on myös kannustaa, Moni täällä kirjoittelee, miten omia vanhempiaan pitää auttaa ja silti he tekevät juuri karhunpalveluksen tekemällä sitten kaiken. Vanhuus vaatii myös omatoimisuutta niin pitkään kuin mahdollista.Kasvatukseen kannattaa kiinnittää sitä huomiota ettei kasva niitä kädettömiä aikuisia. Työkaverini lapsi esim soittaa nyt kotoaan pois muutettua pitääkö koko makaronipussi keittää kerralla, yms ja äiti naureskellee oman lapsensa hölmöydelle.
Kun muutetaan sitten yhteiseen huusholliin ne tavat on jo olemassa.
Jos mun kotoa pois muuttanut lapsi soittais tuollaista asiaa, niin mä en naureskelisi. Mä häpeäisin.
Tuossahan äiti saa kokea olevansa niin korvaamaton, ettei ilman hänen apuaan pärjätä. Näköjään lapset on häädetty keittiöstä superäidin touhutessa, etteivät ole onnistuneet näkemään edes makaronin keittoa.