Lue keskustelun säännöt.
Vanhuksen opittu avuttomuus.
31.07.2026 |
On muuten rasittavaa. Edes yksinkertaisia asioita ei voi opetella tekemään itse. Esimerkiksi puoliso tankkasi aina auton, niin leskeksi jäätyään muut tankkaavat auton, koska eihän nyt niin vaikeasta hommasta voi itse selvitä. On niin helppoa vain sanoa että hoida sinä tämä, kun en itse osaa. Eri asia jos fyysinen kunto ei enää riitä, kuin että on epävarma edes opettelemaan uutta taitoa.
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun jäin leskeksi isoveljeni tuhahti, että nyt hän opettaa minut katsomaan auton moottoriin ja tarkistamaan tietyt asiat omatoimisesti. Kaikki tiesivät, millainen puuhapete mieheni oli ,.Onneksi kukaan sukulaisista ei lähtenyt avustamaa minuan joka asiassa. Itse piti opetella ja yrittää.Nyt olen siitä kiitollinen eläkeläinen ja nautin itsenäisyydestäni.
Omaisten vastuulla on myös kannustaa, Moni täällä kirjoittelee, miten omia vanhempiaan pitää auttaa ja silti he tekevät juuri karhunpalveluksen tekemällä sitten kaiken. Vanhuus vaatii myös omatoimisuutta niin pitkään kuin mahdollista.Kasvatukseen kannattaa kiinnittää sitä huomiota ettei kasva niitä kädettömiä aikuisia. Työkaverini lapsi esim soittaa nyt kotoaan pois muutettua pitääkö koko makaronipussi keittää kerralla, yms ja äiti naureskellee oman lapsensa hölmöydelle.
Kun muutetaan sitten yhteiseen huusholliin ne tavat on jo olemassa.
Jokainen miestä on jossain asiassa kädetön. Harva pystyy ihan kaiken hoitamaan yksin.
On normaalia, että esim kumppani tekee aina jonkun asian ja itse aina jonkun. Toisen kuoltua tai eron koittaessa se on tietenkin hankalaa, kun ei osaa, mutta suurin osa oppii vielä sittenkin ja jos ei opi, voi käyttää ulkopuolisia palveluja. Osa tukeutuu läheisiin ja kyllähän läheisten pitää tietyissä määrin auttaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ex anoppi oli näitä. Kun miehensä kuoli, hän vaikersi " miten nyt saan saunaakaan päälle"? Siis sähkösaunaa. Jonkun lapsista piti käydä laittamassa.
No, tuo oli muiden hölmöyttä mahdollistaa ko käytös.
Täällä kylällä vanha äiti palvelee viiskymppistä poikaansa. Asuvat naapureina. Tekee kaiken ruoan, pesee pyykit, siivoa, käy kaupassa viimeisillä voimillaan. Pilkkoo jopa hedelmät evääksi töihin. Äiti elää vain poikaansa varten. Kauheeta katsottavaa, mutta neuvot eivät auta. Yritän kertoa, että poika voisi itse käydä kaupassa ja tuoda painavimmat ostokset tai että kaupasta voi tilata ruoat kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Muut voisivat yksinkertaisesti sanoa etteiväh autoa enää tankkaa Miten hän hoitaa huolto ja katsastukset ja muut oikeasti hankalat asiat? Jotenkin noloa tuollainen toisten armoille heittaytyminen. Vaatimukset vielä kasvavat, kun kynnys pyytää alenee.
Kerran vuodessa hoidettavia asioita. Ja tuskin mummo niin paljon suhaa, että sitä autoa pitää joka viikko tankata.
Odottakaas vaan, kun tulette vanhaksi. Se aika on kaikilla edessä, ja lopulta ihan jokainen tarvitsee apua, ellei sitten kuole ihan saappaat jalassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä kylällä vanha äiti palvelee viiskymppistä poikaansa. Asuvat naapureina. Tekee kaiken ruoan, pesee pyykit, siivoa, käy kaupassa viimeisillä voimillaan. Pilkkoo jopa hedelmät evääksi töihin. Äiti elää vain poikaansa varten. Kauheeta katsottavaa, mutta neuvot eivät auta. Yritän kertoa, että poika voisi itse käydä kaupassa ja tuoda painavimmat ostokset tai että kaupasta voi tilata ruoat kotiin.
Ja täällä ystävätär valittaa kun joutuu hoitamaan lapsenlapsiaan vaikka ei oikein jaksaisi.
Vierailija kirjoitti:
Taas tätä turhaa naisvalitusta. Sukupolvien välinen kuilu, sukupuoliroolit ja kotitöihin liittyvät asenteet opitaan jo lapsuudessa, kun aikuisena sitten muutetaan samaan huusholliin, sukupuolittuneet kaavat ovat olemassa.
Seuraava askel on tämä, astu sietämättömien vanhempiesi saappaisiin. Mieti, mitä heillä olisi kerrottavana niissä terapeutin nojatuoleissa, joihin he eivät uskalla koskaan istua. Mitä he paljastaisivat lapsuudenkodistaan, vanhempiensa parisuhteesta, aikansa kasvatuksesta? Radikaali ehdotukseni on olla tekemättä numeroa siitä, mitä vanhemmat, sukulaiset, työkaverit, jne on tehnyt väärin. Kummasti sitä voi itse paremmin kun antaa sitä armoa, kukin kykyjensä mukaan.
Miten tämä liittyy siihen, että esimerkiksi minun anoppini ei enää alle viiskymppisenä osannut mennä bussilla/jalan/pyörällä töihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taas tätä turhaa naisvalitusta. Sukupolvien välinen kuilu, sukupuoliroolit ja kotitöihin liittyvät asenteet opitaan jo lapsuudessa, kun aikuisena sitten muutetaan samaan huusholliin, sukupuolittuneet kaavat ovat olemassa.
Seuraava askel on tämä, astu sietämättömien vanhempiesi saappaisiin. Mieti, mitä heillä olisi kerrottavana niissä terapeutin nojatuoleissa, joihin he eivät uskalla koskaan istua. Mitä he paljastaisivat lapsuudenkodistaan, vanhempiensa parisuhteesta, aikansa kasvatuksesta? Radikaali ehdotukseni on olla tekemättä numeroa siitä, mitä vanhemmat, sukulaiset, työkaverit, jne on tehnyt väärin. Kummasti sitä voi itse paremmin kun antaa sitä armoa, kukin kykyjensä mukaan.
Muuten hyvä, mutta mitä ihme "naisvalitusta". Miehet valittaa ihan samalla lailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun jäin leskeksi isoveljeni tuhahti, että nyt hän opettaa minut katsomaan auton moottoriin ja tarkistamaan tietyt asiat omatoimisesti. Kaikki tiesivät, millainen puuhapete mieheni oli ,.Onneksi kukaan sukulaisista ei lähtenyt avustamaa minuan joka asiassa. Itse piti opetella ja yrittää.Nyt olen siitä kiitollinen eläkeläinen ja nautin itsenäisyydestäni.
Omaisten vastuulla on myös kannustaa, Moni täällä kirjoittelee, miten omia vanhempiaan pitää auttaa ja silti he tekevät juuri karhunpalveluksen tekemällä sitten kaiken. Vanhuus vaatii myös omatoimisuutta niin pitkään kuin mahdollista.Kasvatukseen kannattaa kiinnittää sitä huomiota ettei kasva niitä kädettömiä aikuisia. Työkaverini lapsi esim soittaa nyt kotoaan pois muutettua pitääkö koko makaronipussi keittää kerralla, yms ja äiti naureskellee oman lapsensa hölmöydelle.
Kun muutetaan sitten yhteiseen huusholliin ne tavat on jo olemassa.Jokainen miestä on jossain asiassa kädetön. Harva pystyy ihan kaiken hoitamaan yksin.
On normaalia, että esim kumppani tekee aina jonkun asian ja itse aina jonkun. Toisen kuoltua tai eron koittaessa se on tietenkin hankalaa, kun ei osaa, mutta suurin osa oppii vielä sittenkin ja jos ei opi, voi käyttää ulkopuolisia palveluja. Osa tukeutuu läheisiin ja kyllähän läheisten pitää tietyissä määrin auttaakin.
Aikuisuus on vastuuta, eikä paikka johon ihmiset tulevat esittämään joululahjalista toiveita miten muut käyttyy. Me ollaan luotu sille auttamiselle raamit, osassa autetaan ja osassa ollaan ulkoistettu.
Esim tuo auton huolto ja katsastus. Huolto noutaa auton pihasta, huoltaa, katsastaa ja palauttaa auton takaisin pihaa. (itse käytän tätä palvelua)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tätä turhaa naisvalitusta. Sukupolvien välinen kuilu, sukupuoliroolit ja kotitöihin liittyvät asenteet opitaan jo lapsuudessa, kun aikuisena sitten muutetaan samaan huusholliin, sukupuolittuneet kaavat ovat olemassa.
Seuraava askel on tämä, astu sietämättömien vanhempiesi saappaisiin. Mieti, mitä heillä olisi kerrottavana niissä terapeutin nojatuoleissa, joihin he eivät uskalla koskaan istua. Mitä he paljastaisivat lapsuudenkodistaan, vanhempiensa parisuhteesta, aikansa kasvatuksesta? Radikaali ehdotukseni on olla tekemättä numeroa siitä, mitä vanhemmat, sukulaiset, työkaverit, jne on tehnyt väärin. Kummasti sitä voi itse paremmin kun antaa sitä armoa, kukin kykyjensä mukaan.
Muuten hyvä, mutta mitä ihme "naisvalitusta". Miehet valittaa ihan samalla lailla.
Aloituksen luultavasti teki nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun jäin leskeksi isoveljeni tuhahti, että nyt hän opettaa minut katsomaan auton moottoriin ja tarkistamaan tietyt asiat omatoimisesti. Kaikki tiesivät, millainen puuhapete mieheni oli ,.Onneksi kukaan sukulaisista ei lähtenyt avustamaa minuan joka asiassa. Itse piti opetella ja yrittää.Nyt olen siitä kiitollinen eläkeläinen ja nautin itsenäisyydestäni.
Omaisten vastuulla on myös kannustaa, Moni täällä kirjoittelee, miten omia vanhempiaan pitää auttaa ja silti he tekevät juuri karhunpalveluksen tekemällä sitten kaiken. Vanhuus vaatii myös omatoimisuutta niin pitkään kuin mahdollista.Kasvatukseen kannattaa kiinnittää sitä huomiota ettei kasva niitä kädettömiä aikuisia. Työkaverini lapsi esim soittaa nyt kotoaan pois muutettua pitääkö koko makaronipussi keittää kerralla, yms ja äiti naureskellee oman lapsensa hölmöydelle.
Kun muutetaan sitten yhteiseen huusholliin ne tavat on jo olemassa.
Tämä on mun pahin pelko, että mun lapset olisivat kotona muuttaessaan uusavuttomia. Toisaalta saan tutuilta kritiikkiä, kun mun lapset tekee niin paljon kotitöitä. Toisaalta, kun kritiikki tulee äidiltä, joka tekee aamuisin voileivät valmiiksi 12-vuotiaalle, niin enpä hirveästi välitä. Enkä mielestäni vaadi ihmeitä, vaan oma huone pidettävä siistinä, omat sotkut siivotaan, huolehditaan pyykit pyykkikoriin jne. Saavat tehdä kotona ruokaa, hoitavat aamupalan itse jne. Ei nuo opit taivaasta putoa kenellekään. Eikä noista opeista ainakaan kenellekään haittaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on just ongelma kun on läheisriippuvaisten parisuhde. Tiedän tapauksen, missä naisen kuoltua mies ei osannut käynnistää pyykkikonetta 🙄 Ei ymmärtänyt astianpesukoneen käyttöä jne. Miksi pitää jättäytyä niin avuttomaksi? Ihme teatteria.
Sukupuolittunut työnjako parisuhteessa on ansa. Toisaalta sillä ylläpidetään valta-asetelmaa, toisaalta se on kätevä keino nakittaa ne epämukavammat velvollisuudet toiselle, mutta siinä missä ns. miehinen osaaminen, kuten huolto, kuljetus ja asennus, ovat kausiluontoisia ja ajoittaisia, naisten tehtävät, kuten ruokaupassa kaupassa käynti, ruoanlaitto, lastenhoito, pyykinpesu, tiskaus ja siivous, on hoidettava joka päivä.
Toisella puolisolla on paljon enemmän vapaa-aikaa. Vanha mies istuu sohvalla lukemassa sanomalehteä sillä välin kun vanha vaimo kokkaa. Mies tulee keittiöön syömään ja palaa ruokailun jälkeen sohvalle nukkuakseen päiväunet.
Jos perusasiat pitää ottaa haltuun vasta leskenä, kynnys on korkea. Oma vanha äitini osaa käyttää verkkopankkia, isäni ei koskaan vaivautunut opettelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Mikset voi rauhallisesti opettaa häntä tankkaamaan?
eikös se äitis opettanut sut aikanaan kävelemään ja käymään potallakin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kauhiaa, myy se auto ja tuuppaa se johonkin palvelutaloon ja viet kerran vuodessa sen nuupahtaneen pirkkaruusun alelaarista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun jäin leskeksi isoveljeni tuhahti, että nyt hän opettaa minut katsomaan auton moottoriin ja tarkistamaan tietyt asiat omatoimisesti. Kaikki tiesivät, millainen puuhapete mieheni oli ,.Onneksi kukaan sukulaisista ei lähtenyt avustamaa minuan joka asiassa. Itse piti opetella ja yrittää.Nyt olen siitä kiitollinen eläkeläinen ja nautin itsenäisyydestäni.
Omaisten vastuulla on myös kannustaa, Moni täällä kirjoittelee, miten omia vanhempiaan pitää auttaa ja silti he tekevät juuri karhunpalveluksen tekemällä sitten kaiken. Vanhuus vaatii myös omatoimisuutta niin pitkään kuin mahdollista.Kasvatukseen kannattaa kiinnittää sitä huomiota ettei kasva niitä kädettömiä aikuisia. Työkaverini lapsi esim soittaa nyt kotoaan pois muutettua pitääkö koko makaronipussi keittää kerralla, yms ja äiti naureskellee oman lapsensa hölmöydelle.
Kun muutetaan sitten yhteiseen huusholliin ne tavat on jo olemassa.Tämä on mun pahin pelko, että mun lapset olisivat kotona muuttaessaan uusavuttomia. Toisaalta saan tutuilta kritiikkiä, kun mun lapset tekee niin paljon kotitöitä. Toisaalta, kun kritiikki tulee äidiltä, joka tekee aamuisin voileivät valmiiksi 12-vuotiaalle, niin enpä hirveästi välitä. Enkä mielestäni vaadi ihmeitä, vaan oma huone pidettävä siistinä, omat sotkut siivotaan, huolehditaan pyykit pyykkikoriin jne. Saavat tehdä kotona ruokaa, hoitavat aamupalan itse jne. Ei nuo opit taivaasta putoa kenellekään. Eikä noista opeista ainakaan kenellekään haittaa ole.
Tämä! Tuttavaperheessä aamupala tehdään valmiiksi nenän eteen jopa lukiolaispojalle (ja viedään hänet autolla kouluun parin kadunvälin päähän, iltapäivällä haetaan autolla koulusta kotiin). Ei odoteta isoltakaan lapselta minkäänlaista osallistumista kotitöihin. Ei voi kun koulunkäynti on niin raskasta ja viikonloput ja kesälomat pitää saada levätä.
Tietyllä tavalla perheenäiti merkkaa näin reviirinsä (ja kasvattaa tulevaa inceliä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tätä turhaa naisvalitusta. Sukupolvien välinen kuilu, sukupuoliroolit ja kotitöihin liittyvät asenteet opitaan jo lapsuudessa, kun aikuisena sitten muutetaan samaan huusholliin, sukupuolittuneet kaavat ovat olemassa.
Seuraava askel on tämä, astu sietämättömien vanhempiesi saappaisiin. Mieti, mitä heillä olisi kerrottavana niissä terapeutin nojatuoleissa, joihin he eivät uskalla koskaan istua. Mitä he paljastaisivat lapsuudenkodistaan, vanhempiensa parisuhteesta, aikansa kasvatuksesta? Radikaali ehdotukseni on olla tekemättä numeroa siitä, mitä vanhemmat, sukulaiset, työkaverit, jne on tehnyt väärin. Kummasti sitä voi itse paremmin kun antaa sitä armoa, kukin kykyjensä mukaan.
Miten tämä liittyy siihen, että esimerkiksi minun anoppini ei enää alle viiskymppisenä osannut mennä bussilla/jalan/pyörällä töihin?
Jospa anopilla oli siihen syynsä? Syy jota ei sulle kerrottu? Tai jos appi halusi kuskata vaimoaan, mutta sitäkään ei sulle kerrottu? Kyllä minunkin mies kuskasi minua töihin, kun menetin korttini sairauden takia, mutta en minä sitä asiaa miniälle kertonut tai selittänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppini. Hänet piti apen kuljettaa jopa töihin alle viiskymppisenä. Ajokorttia ei tietenkään ollut. Nyt roikkuu sitten pojassaan kuin hukkuva.
No tuo autokortin omistaminen ei ole välttämättömyys. Eikä kaikki miehet edes anna naisen ajaa autoa, vaikka naisella kortti olisikin. Nainen saa alkaa ajamaan autoa sitten, kun mieheltä on 80v otettu kortti pois. Nainen on sitä ennen ajanut autoa viimeksi joskus 50v sitten, kun mies ei ole antanut naisen käyttää autoa. Miehet haluaa aina ajaa autoa. On kai noloa, jos nainen on ratissa ja mies istuu vieressä.
Nuoremmista en tiedä, mutta vanhemmissa miehissä näin.
Naapurin rouva pääsi auton rattiin yli 70v , kun mies sairastui ja menetti korttinsa. Mies oli sanonut, että on ihan munaton olo ja häpesi kulkea vaimon kyydissä.
Ei ole häpeä olla OSAAVAN naisen kyydissä minulle.
Sen sijaan en halua olla oman vaimoni kyydissä koska:
a) auto on minun ja pidän sitä priimassa kunnossa
b) hänellä ei ole mekaanista sympatiaa/ymmärrystä
c) hänellä on monen vuoden historia kolhuista, kolareista, vanteiden pilaamisesta yms.
d) hän on erittäin epävarma kuski joka sählää koko ajan
e) en halua vammautua/kuolla, enkä halua että lapsemme kyydissään vammautuvat tai kuolevat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on just ongelma kun on läheisriippuvaisten parisuhde. Tiedän tapauksen, missä naisen kuoltua mies ei osannut käynnistää pyykkikonetta 🙄 Ei ymmärtänyt astianpesukoneen käyttöä jne. Miksi pitää jättäytyä niin avuttomaksi? Ihme teatteria.
Sukupuolittunut työnjako parisuhteessa on ansa. Toisaalta sillä ylläpidetään valta-asetelmaa, toisaalta se on kätevä keino nakittaa ne epämukavammat velvollisuudet toiselle, mutta siinä missä ns. miehinen osaaminen, kuten huolto, kuljetus ja asennus, ovat kausiluontoisia ja ajoittaisia, naisten tehtävät, kuten ruokaupassa kaupassa käynti, ruoanlaitto, lastenhoito, pyykinpesu, tiskaus ja siivous, on hoidettava joka päivä.
Toisella puolisolla on paljon enemmän vapaa-aikaa. Vanha mies istuu sohvalla lukemassa sanomalehteä sillä välin kun vanha vaimo kokkaa. Mies tulee keittiöön syömään ja palaa ruokailun jälkeen sohvalle nukkuakseen päiväunet.
Jos perusasiat pitää ottaa haltuun vasta leskenä, kynnys on korkea. Oma vanha äitini osaa käyttää verkkopankkia, isäni ei koskaan vaivautunut opettelemaan.
No, toivon että äitini kuolee ensin. Isä kyllä osaa tehdä ruokaa, pestä pyykkiä, ajaa autoa, on teknisesti lahjakas jne. Mutta äitini on täysin kädetön auton, laskujen, kodintekniikan, jne kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppini. Hänet piti apen kuljettaa jopa töihin alle viiskymppisenä. Ajokorttia ei tietenkään ollut. Nyt roikkuu sitten pojassaan kuin hukkuva.
No tuo autokortin omistaminen ei ole välttämättömyys. Eikä kaikki miehet edes anna naisen ajaa autoa, vaikka naisella kortti olisikin. Nainen saa alkaa ajamaan autoa sitten, kun mieheltä on 80v otettu kortti pois. Nainen on sitä ennen ajanut autoa viimeksi joskus 50v sitten, kun mies ei ole antanut naisen käyttää autoa. Miehet haluaa aina ajaa autoa. On kai noloa, jos nainen on ratissa ja mies istuu vieressä.
Nuoremmista en tiedä, mutta vanhemmissa miehissä näin.
Naapurin rouva pääsi auton rattiin yli 70v , kun mies sairastui ja menetti korttinsa. Mies oli sanonut, että on ihan munaton olo ja häpesi kulkea vaimon kyydissä.
Tämä! Meidän naapuritkin on tuollaisia. AINA mies ratissa jos molemmat autossa samaan aikaan. Naurettavaa. Naiset kyllä osaa ajaa koska töihin kulkevat itsenäisesti.
Taas tätä turhaa naisvalitusta. Sukupolvien välinen kuilu, sukupuoliroolit ja kotitöihin liittyvät asenteet opitaan jo lapsuudessa, kun aikuisena sitten muutetaan samaan huusholliin, sukupuolittuneet kaavat ovat olemassa.
Seuraava askel on tämä, astu sietämättömien vanhempiesi saappaisiin. Mieti, mitä heillä olisi kerrottavana niissä terapeutin nojatuoleissa, joihin he eivät uskalla koskaan istua. Mitä he paljastaisivat lapsuudenkodistaan, vanhempiensa parisuhteesta, aikansa kasvatuksesta? Radikaali ehdotukseni on olla tekemättä numeroa siitä, mitä vanhemmat, sukulaiset, työkaverit, jne on tehnyt väärin. Kummasti sitä voi itse paremmin kun antaa sitä armoa, kukin kykyjensä mukaan.