Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksen kysely
26.07.2026 |
Tässä kyselyssä kysytään vanhempien mielipidettä siitä kumpaa haluaisit lapsellesi:
Pedagogisesti pätevä opettajan ryhmään,.Hän suunnittelee ryhmän toimintaa , osallistuu käytännössä vähemmän lasten arkisiin touhuihin .Hoitaa yhteydenpidon vanhemmille,kirjaa tapahtumia.
Toinen vaihtoehto; lastenhoitaja joka on lasten kanssa koko työaikansa.Usein lasten arjen asiantuntija,huolehtii arjen toiminnoista ,hoivasta ja huolenpidosta
Tuleva muutos lisää opettajien ja sosionomin määrää ja vähentää lastenhoitajan määrää ryhmissä.
Kommentit (18)
Mun mielestä kans kaiken maailman hömpötykset tulee ja menee.Lastenhoito niin kuin ennenkin on riittävää.Ei tarvita akateemisia taitoja alle eskari-ikäisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yliopistoista pois tämä pelleily. Työ opitaan käytännössä.
Yleensä kyselyt tehdään tarkoituksen mukaisesti, nimellä, kuka tekee ja miksi ja mihin tarkoitukseen, mihin näitä käytetään, eikä nimettömänä huvikseen.
Vierailija kirjoitti:
Typerät vaihtoehdot tässä, käytännössä sama asia, senkin huijari.
Nuo "varhaiskasvattajat" ovat ihan peestä. Vanhat kunnon tarhan tädit takaisin. He olivat aidosti lasten lähellä, hyväntahtoisia, rakkaita, leikkisiä, turvallisia ja maalaisjärkisiä. Nämä nykyajan tittelinkipeät tärkeilijät unohtavat lapset ja haluavat vain päteä toisilleen ja etenkin lasten vanhemmille.
Itse olen näiden ns. vanhojen hyvien tätien taholta todistanut mm. lapsille tiuskimista, huutamista, retuuttamista, simputtamista ja epäjohdonmukaisesti toimimista, jolloin lapsi on sekaisin kuin seinäkello siitä, mitä häneltä oikein odotetaan.
Sellaisia oikein vanhan hyvän ajan kasvatustapoja nuo.
Ei toki kaikilla, mutta tausta on yleensä aina se että on opiskellut varhaiskasvatustieteitä vain vähän tai tutkinto on tosi vanha.
Tää on vauva sivu eikä virallinen kysely...ja en oo AP.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän perheen kokemus ns. vanhoista hoitajista on kolmen lapsen jälkeen positiivinen.Ovat olleet empaattisia,kuuntelevia ja syli aina tarjolla Opettajat ovat olleet viileän asiallisia ja korostaneet tietopohjaa.Pienet tarvitsevat tunnetta välittämisestä ja me vanhemmat tunteen että omasta välitetään.
Juurikin näin. Korkeakoulutetut varhaiskasvattajat ovat viileän asiallisia, jopa tunnekylmiä, niin täynnä itseään.
Omalle lapselleni haluaisin hoitajan, joka oikeasti.tykkää lapsista ja lapsetkin tykkäävät hänestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sosionomin tehtävä on mikä?
Sepä se, asia on epäselvä, edelleen.
Sak-aikaa on vain pari tuntia viikossa, palkka on mitä on, työnkuva on epäselvä.
Ja kuviossa unohdetaan ja sivuutetaan tyystin se, että myös vakahoitajalla on pedagogista osaamista ja opiskelua taustalla, esim.lapsiisn suuntaunut lähihoitaja jolla 3v opiskelu takana ei ole opiskellut sitä aikaa "vaipan vaihtoa" tai "kurahousurumbaa".
Lisäksi vakahoitaja, lähihoitaja, on ryhmässä ainoa jolla on oikeus lääkehoitoon, se on ihan "mustaa valkoisella" faktaa.
Alle eskari ikäisten hoitoon ei todellakaan tarvita mitään tieteellistä tärkeilyä. Lämmin syli, turvallisuus ja kiireettömyys tärkeintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraavalla hallituskaudella saisivat peruutta uuden lain. Takaisin kaksi hoitajaa ja opettaja tai sosoionomi per ryhmä. Nyt hoitajat aivan uupuneita, paljon ovat yksin ryhmässä kun opettajat suunnittelee ja tekee kaiken maailman lippulappuja. Olen vakavissani sitä mieltä, että lapsen etu olisi kaksi hoitajaa. Silloin olisi enemmän aikaa sylitellä ja antaa jokaiselle huomiota. Nyt näin ei valitettavasti ole. Lastenhoitajan tutkinto on myös laaja, vaikkei olekaan yliopistoa käynyt. Ovat ammattilaisia, niitä ei vain enää arvosteta.
Se on sellainen juttu, että v.2030 ei tule olemaan kys ammattisuhdeluvut käytännön työssä, koska yksinkertaisesti tekijät puuttuu, heitä ei ole lähellekään tarpeeksi, ala, työolot, paskat johtamiset, palkkaus, mikään niistä ei vetoa tarpeeksi jotta asia toteutuisi.
Ja toinen fakta on se, että se ryhmän 1 hoitaja ei sitä käytännön "kädet savessa" työtä yksin pysty toteuttamaan, koska hän on 1 ihminen, yhden ihmisen työajalla, yhden ihmisen resursseilla ja yhden ihmisen voimavaroilla.
Jo vuodesta 2019 suurin syy sairauspoissaoloihin on erilaiset mielenterveyden haasteet, lähinnä uupumus/masennus/burn out etc eikä loppua näy. Toisena tuki-ja liikuntaelinongelmat, työ on loppupeleissä aika fyysistä (myös koska erityisen tuen lasten määrä on valtava ja heitä on joka ryhmässä useita), psyykkisen kuorman lisäksi, paikat prakailee. Ja sitten sitä tuumataan, että kys työn kuormitukset vain lisääntyisivät sille yhdelle ammattinsa edustajalle?!?!
Ottakaa päättäjät ym se päänne sieltä persiistä ja herätkää kaunokuvista todellisuuteen, kusessa ollaan ja osin jo myös siinä toisessa "aineessa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alle eskari ikäisten hoitoon ei todellakaan tarvita mitään tieteellistä tärkeilyä. Lämmin syli, turvallisuus ja kiireettömyys tärkeintä.
Olen aivan eri mieltä, enkä kutsu sitä "tieteelliseksi tärkeilyksi", enkä tarkoita myöskään sitä että ainoa joka niitä osa-alueita yhtään hanskaisi olisi se arvon vakaopettaja.
Nykyhaasteista yksi on se kuinka paljon on erilailla oireilevia lapsia varhaiskasvatuksessa.
Ja tarkoitan psyykkisesti ja/tai sosiaalisesti oireilevia, tunne-elämältään epätasapainoisia.
Jos niijin oireisiin ei osata puuttua varhaiskasvatuksessa lainkaan niin kylläpä ovat nesteessä sen lapsen aloittaessa koulutiensä. Jokin ADHD tms on pieni asia, sitä vähättelemättä, vs lapseen jolla mättää ne lainalaisuudet kuinka toisia kohdellaan, osataanko pyytää anteeksi, odottaa, kuunnella toista, olla ilman aggressiivisuutta, kyetä hillitsemään itseään, ymmärtää sana "ei" ym.ym.
Koulumaailma on jo valmiiksi sekaisin, ja opettajat siellä suossa.
Akateemisen opettajan tehtävän on rikastuttaa sitä lapsen päivää oppimisella ja saada sinne yksilölliset tarpeet ja kehityshaasteet mukaan suunnitelmallisesti. Lisäksi akateeminen kykenee haravoimaan lapsen tuen tarpeet, oli kyse nyt sitten vaikka puheterapiasta tai suomen kielen oppimisesta. Koulussa näiden kanssa ollaan jo myöhässä. Opettajan tehtävä ei ole olla ryhmässä lastenhoitajien apuna koo hoitopäivää. Toimenkuva on tyystin eri. Missään muuallakaan akateeminen ei pidä ammattikoululaista kädestä koko työpäivää. Vai oletteko nähneet esim. sairaalassa, että lääkäri kulkisi lähihoitajan kanssa 8h per päivä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettajien vetämä pedagoginen ideologia on vain lisännyt haasteita vakassa.Koska aikuisia todellisuudessa on vähemmän läsnä kuin ennen,tottakai se lisää levottomuutta ja käytöshäiriöitä.
Vakassa rakennemuutosta perustellaan mm. Pisatulosten kautta.Totuus kuitenkin on,että tulosten heikkeneminen on kulkenut käsikädessä vakamuutoksen ja koulujen integraation mukana .Tästä pitää tehdä johtopäätöksiä,jotka palaavat takaisin vanhaan maalaisjärkiseen kasvatukseen.
Yksilöllisyyden huomioiminen on hyvä asia,mutta siinäkin voidaan mennä liian pitkälle.Mielestäni näin on jo käynyt.Minäminä alkaa jo vakassa.Yhteisöllisyys,toisen huomioiminen on tärkein taito .Se ehkäisee syrjäytymistä,kiusaamista ja häiriökäyttäytymistä.
Ennen arvostettiin syliä,yhteisiä leikkejä,turvaa ja huomion saamista vuorollaan.Nykyään on kiire mahdollistaa ja kasvattaa itseohjautuvia,omatoimisia ja yksin pärjäävät taaperoita jo vakassa.Kaikki poikkeama tästä diagnosoidaan .Vakassa lapsia tarkkaillaan ja vikoihin puututaan auttamisen nimissä.Kuulostaa hyvältä ,että tukitoimia annetaan.Todellisuudessa niitä arjessa ehditään toteuttaa vähän.
Yliopistotutkijana olen viestittänyt tilanteen muuttumisesta huonompaan monelle taholle.Ei ole kukaan reagoinut mitenkään.Oaj jatkaa samaa linjaa omista lähtökohdistaan ,ei lapsen vaan jäsenensä etuja ajaen.Tämä on henkilökohtainen mielipiteeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alle eskari ikäisten hoitoon ei todellakaan tarvita mitään tieteellistä tärkeilyä. Lämmin syli, turvallisuus ja kiireettömyys tärkeintä.
Olen aivan eri mieltä, enkä kutsu sitä "tieteelliseksi tärkeilyksi", enkä tarkoita myöskään sitä että ainoa joka niitä osa-alueita yhtään hanskaisi olisi se arvon vakaopettaja.
Nykyhaasteista yksi on se kuinka paljon on erilailla oireilevia lapsia varhaiskasvatuksessa.
Ja tarkoitan psyykkisesti ja/tai sosiaalisesti oireilevia, tunne-elämältään epätasapainoisia.
Jos niijin oireisiin ei osata puuttua varhaiskasvatuksessa lainkaan niin kylläpä ovat nesteessä sen lapsen aloittaessa koulutiensä. Jokin ADHD tms on pieni asia, sitä vähättelemättä, vs lapseen jolla mättää ne lainalaisuudet kuinka toisia kohdellaan, osataanko pyytää anteeksi, odottaa, kuunnella toista, olla ilman aggressiivisuutta, kyetä hillitsemään itseään, ymmärtää sana "ei" ym.ym.
Koulumaailma on jo valmiiksi sekaisin, ja opettajat siellä suossa.
Tämä. Lastensuojelun sossuna olen kiinnittänyt huomiota, että erittäin väkivaltaisten pikkupoikien määrä on kasvanut eksponentaalisesti ja se näkyy jo päiväkodeissa. Ei meillä riitä minkäänlaiset erityiskoulut ellei näihin päästä puuttumaan jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, mieluiten päiväkodissa.
Vierailija kirjoitti:
Ja sosionomin tehtävä on mikä?
Sepä se, asia on epäselvä, edelleen.
Sak-aikaa on vain pari tuntia viikossa, palkka on mitä on, työnkuva on epäselvä.
Ja kuviossa unohdetaan ja sivuutetaan tyystin se, että myös vakahoitajalla on pedagogista osaamista ja opiskelua taustalla, esim.lapsiisn suuntaunut lähihoitaja jolla 3v opiskelu takana ei ole opiskellut sitä aikaa "vaipan vaihtoa" tai "kurahousurumbaa".
Lisäksi vakahoitaja, lähihoitaja, on ryhmässä ainoa jolla on oikeus lääkehoitoon, se on ihan "mustaa valkoisella" faktaa.
Ei se ole epäselvää, paitsi niille jotka eivät osaa lukea tai sisäistää lukemaansa.
Sosionomin tärkein tehtävä on tukea lapsen sosiaalista kasvua ja kehitystä, ryhmän toimintaa, sekä vahvistaa vanhempien kanssa tehtävää yhteistyötä.
Sosionomi voi toimia myös esim. alueellisesti, jolloin tehtävänä voi olla eri ryhmien tukeminen kasvatustyössä tai perhetyö-tyyppinen työskentely vakan asiakasperheiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Akateemisen opettajan tehtävän on rikastuttaa sitä lapsen päivää oppimisella ja saada sinne yksilölliset tarpeet ja kehityshaasteet mukaan suunnitelmallisesti. Lisäksi akateeminen kykenee haravoimaan lapsen tuen tarpeet, oli kyse nyt sitten vaikka puheterapiasta tai suomen kielen oppimisesta. Koulussa näiden kanssa ollaan jo myöhässä. Opettajan tehtävä ei ole olla ryhmässä lastenhoitajien apuna koo hoitopäivää. Toimenkuva on tyystin eri. Missään muuallakaan akateeminen ei pidä ammattikoululaista kädestä koko työpäivää. Vai oletteko nähneet esim. sairaalassa, että lääkäri kulkisi lähihoitajan kanssa 8h per päivä?
Olen samaa mieltä kanssasi. Sosionomin tehtävä taas on edistää lapsen osallisuutta ja ehkäistä syrjäytymistä, kiinnittämällä huomiota lapsen sosiaaliseen kasvuun ja kehitykseen sekä ryhmän toimintatapoihin. Sosionomit tarvitaan päiväkoteihin paneutumaan esim. niihin tilanteisiin missä lapsi käyttäytyy agressiivisesti, joka vaikuttaa koko ryhmään ja estää siten opettajaa hoitamaan omaa työtään kunnolla, kun aika menee ns. sosiaali- ja terveyspuolen asioiden selvittelyyn.
Lastenhoitajan tehtävä on turvata se ryhmän lasten perushoito- ja kasvatustyö, sekä pitää huolta lääkehoidosta, jos sille on tarve.
Ongelmahan vaan on edelleen se sama ikuinen; työntekijöitä on liian vähän. Isot ryhmät ei millään pyöri kolmen ihmisen voimilla, ei ainakaan, jos yritetään saada aikaan jotain laadukasta ja vaikuttavaa varhaiskasvatusta. Lapsiparkit on asia erikseen; sellaset mihin lapsi tiputetaan pariksi tunniksi hoitoon ja kivat tädit leikittää sen aikaa. Mutta tätähän ei moni ymmärrä tai hahmota.
Sama ongelma jatkuu kouluissa, missä opettaja koittaa yksin opettaa ja hallita hirmuluokkia, missä kolmasosalla oppilaista on haasteita oppimiseen ja/tai sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyen. Ja samalla on leikattu avustajista, kuraattoreista, psykologeista. Siitä ne huonot pisa-tuloksetkin lopulta kiikastaa. Ei opettajien kyvystä opettaa.
Typerät vaihtoehdot tässä, käytännössä sama asia, senkin huijari.
Nuo "varhaiskasvattajat" ovat ihan peestä. Vanhat kunnon tarhan tädit takaisin. He olivat aidosti lasten lähellä, hyväntahtoisia, rakkaita, leikkisiä, turvallisia ja maalaisjärkisiä. Nämä nykyajan tittelinkipeät tärkeilijät unohtavat lapset ja haluavat vain päteä toisilleen ja etenkin lasten vanhemmille.