olen pettynyt lapseni kummeihin :(

Meillä vähän samaa ilmiöä. 4v kummeista kaksi jätti kokonaan muistamatta. Ei siis joulukorttiakaan. Ja ei sillä, että harmittelisin, että ei muistaisi joulukortilla, mutta ei ole kumpikaan nähnyt lastakaan 2 vuoteen ainakaan.



Miten ihmeessä ihmiset on tuommoisia? Voisivat kieltäytyä kummiudesta, jos tuntuu, että ei halua nähdäkään koskaan lasta. Paras lahja olis, jos lupais viedä vaikka kerran vuodessa pulkkamäkeen.

kummeja pitää olla!!

eikös kummit valita niin, että heiltä oikeasti toivotaan, että he olisivat lapsen elämässä mukana. Kenties joskus hoitaisivat häntä, soittaisivat hänelle, muistaisivat edes jouluna ja syntymäpäivänä.

Itse olen omia kummilapsiani muistanut kyllä.

Yksi näistä kummeista kävi lapsen 3v synttäreillä ja toi lahjan, sen jälkeen ei ole puoleen vuoteen edes käynyt.

Toinen kummi tapaa kummilastaan jatkuvasti, osti synttärilahjan myös.

Tämä kolmas kummi asuu 40 kilsan päässä, eikä edes synttäreillä ehdi käymään, saati lahjaa tuomaan/lähettämään. Kortti tai puhelinsoittokin ilahduttaisi! Joskus olisi kiva, jos hän vaikka tarjoutuisi hoitamaan lasta, jos käymme kaupassa, mutta sitäkään ei ole tapahtunut koskaan.

Taitaa tuolla yhdellä olla huono lukutaito. Minä HALUAISIN, että kummi veisi lapsen pulkkamäkeen vaikka kerran vuodessa. En siis toivo materiaalisia lahjoja tms. Haluaisin vain, että kummi olisi lapsen elämässä mukana. Ihanaa olisi myös, jos kummi vaikka laittaisi kerran vuodessa edes tekstarin ja kysyisi, että miten lapsella menee ja mitä jo osaa. Eipä ole kuulunut mitään.

olen samaa mieltä kanssasi. Eihän kummiksi ole pakko suostua, jos ei halua osallistua lapsen elämään.

Meilläkin on rahaa ja tavaraa, ei se siitä ole kiinni.

Harmittaa vaan, kun toisen lapsen kummit muistavat lasta.

Meillä toisen lapsen kummit muutenkin tulevat meille muutamia kertoja vuodessa ja ovat useita öitä kerrallaan. Vievät lasta ulos ja hiihtämään ja kävelylle. Kaksi kummia lisäksi soittelee lapselle itselleen ja kyselevät kuulumisia.

Tosin penään kyllä kummilapsen vanhemmiltakin aktiivisuutta. Voi lähettää piirustuksia tai tekstareita esim. neuvolamitoista. Joulukortti kummillekin olisi kiva. On rankkaa yrittää pitää yhteyttä yksin - kokemusta siitäkin on.

kummilapseni onnittelee minua syntymäpäivänä, saan aina uudet tarhakuvat ja kummipoika saatta soittaa ja kysellä kuulumisia.

Lähetän aina aika ajoin sähköpostia tai tekstiviestejä, mutta en niitäkään jaksa kovin usein laittaa (ehkä 2-3 x vuodessa), kun yhteydenpito on ollut jo kaksi vuotta täysin yksipuolista. Jouluksi laitoin lahjan sekä kummeille itselleen että heidän lapsilleen.

muistimme kolmea kummilastamme, yhtä emme. Harmillista sinänsä, mutta sieltä suunnalta ei ikinä olla yhteyksissä, ei lähetetä korttia, ei kutsuta syntymäpäiville tai kiitetä lahjoista. 4 vuotta hoidimme kummin "velvollisuuksia", mutta nyt päätettiin, että antaa olla.

että voisi olla helpompaa jos ei ottaisi lapselle ollenkaan kummeja? Me emme kuulu kirkkoon eikä lapsella ole kummeja. Hänellä on silti paljon rakkaita ja läheisiä ihmisiä (esim. mummi ja omia kavereitani) jotka saavat muistaa tai hoitaa jos haluavat. Ei tarvitse miettiä että tulipas nyt otettua huonot tai hyvät kummit lapselle. Kummius velvoittaa ilman aitoa halua muistaa jos lapsesta ei tulekaan läheistä tai välit jopa menevät poikki vanhempiin.

olen sitä mieltä, että perheen kaikilla lapsilla pitäisi olla samat kummit, niin muistaminen olisi tasapuolista. Olemme eronneet kirkosta, joten lapsillamme ei ole kummeja. Jos olisi, olisin ekalle kummeja pyytäessä ilmoittanut, että samalla pyydän kaikille lapsillemme, montako heitä tulleekaan.

kummius on kiva juttu, kummilapset mainioita, mutta useiden kummilasten äidit niitä yksiä perkeleitä. Suunnilleen pitäisi unohtaa oma elämä ja lapset kokonaan, kun pitäisi viettää laatuaikaa heidän nico-petterinsä kanssa. Hoetaan, ettei lahjat ole tärkeitä vaan yhdessä vietetty aika, mutta silti aina hyvissä ajoin ennen synttäreitä tulee toivomuslista lahjoista, jotka eivät ole sieltä halvimmasta päästä. Ollaan vainoharhaisen tarkkoja siitä, huomioinko heidän kullannuppuaan samalla tavalla kuin muita kummilapsiani jne. Itse valitsin omalle lapselleni kummeiksi sisaruksiani, koska sisarusten kanssa suhde on kuitenkin luonnollisen läheinen, ilman mitään painostuksia ja vainoharhoja. Ja muistakaa, kaikki eivät koe kummiutta samalla tavalla kuin sinä!!!!

jotka ei halua osallistua lapsen elämään. Saan itse ostettua kaiken mitä tarvitsee.



Keväällä syntyy ja ristiäiset haluan pitää, kuten muillekin. Kastetilaisuuskin vietetään ihan oman perheen kesken, mutta jos valtakirjat sais kummeilta. Kun ne kummit on pakko olla :( vaikkei niitä tarvitakaan.

fb:n ja tekstareilla ja joulukorteilla sekä vastalahjoin otan yhteyttä lasten kummeihin ennen joulua- mitä kuuluu-tyylillä



---------

kun antaa niin saa

Mikä ihmeen kummiarmeija sille lapselle pitää järjestää? Meillä on molemmille lapsille valittu 2 kummia. Valitessa mietimme ihmisiä, joilla ei ole paljon kummilapsia ja jotka olisivat sellaisia, joille kummius merkitsee jotain.



Esim. paras ystäväni vuosien takaa ei ole kummina kummallekaan lapselle -koska en usko, että hän olisi lapsen elämässä läsnä.



Sinänsä en usko koko kummi-juttuun... musta on tosi raskasta hankkia lapselle ne kummit kastetta varten. Me kuitenkin haluamme kuulua kirkkoon (vaikka ei uskossa ollakaan) joten kummit oli keksittävä.



Miksi halutaan kuulua kirkkoon? Kun mä kannatan sitä, mitä kirkko niillä mun veroillani tekee: kerhot, nuorisotyö, riparit, vanhustyö, hyväntekeväisyys... haluan, että lapseni voi olla osallisena näistä jutuista. Isona sitten päättää, jos haluaa erota itse.

..siis niillä kaikilla neljällä mukelolla. Ja kukaan ei ostanut mitään. Ja kun minä halusin paljon kummeja, jotta lahjoja tulisi. En muuten välitä hoitaa heihin suhteitani.

Harmittaa vaan, kun toisen lapsen kummit muistavat lasta.

synttäri- ja joululahjoin, olen käynyt kuuntelemassa hänen soittoesityksiään musiikkikoulussa ja pyrkinyt pitämään yhteyttä niin kuin nyt teinipoikaan oikein voi eli juttelemalla aina kun heillä käynyt vaikka vastaukseksi tulee useinmiten ynähdyksiä. Nyt kuulin, että poika on mennyt naimisiin maistaraatissa eikä ole nähnyt tarpeelliseksi siitä minulle kertoa. Tähän loppui lahjominen minun puolelta, en lähetä edes häälahjaa. Olen omalta osaltani hoitanut kummiuden, enää en jaksa yrittää...

että pyydän vain siksi kun tarvitsen jokaiselle 2 kummia kun haluan lapseni kastettavan. Kummius ei ole heille minun pyynnöstäni kuin nimi paperilla.

Minulla on itselläni varaa ostaa lahjat lapsille ja lapsilla on rakkaita ihmisiä lähellä ilman teennäisiä kummihommiakin ja pulkkamäkeekin pääsevät ilman kummeja.

Kummien tehtävä on oikeasti ohjata kristillisyyteen, eikä laukkoa pulkkamäessä ja toimia lahja-automaattina ja lapsenvahtina. Kun emme ole kummeltä vaatineet mitään,meillä on säilynyt heihin hyvät ja läheiset välit. Kukaan ei koskaan vedä herneitä nenään, eikä loukkaannu.

jotka ei halua osallistua lapsen elämään. Saan itse ostettua kaiken mitä tarvitsee. Keväällä syntyy ja ristiäiset haluan pitää, kuten muillekin. Kastetilaisuuskin vietetään ihan oman perheen kesken, mutta jos valtakirjat sais kummeilta. Kun ne kummit on pakko olla :( vaikkei niitä tarvitakaan.

Hei, itselläni on 4 kummilasta . Heistä jo 2 on yli 20vee , nuoremmat alle rippikoulu iän. Aina olen muistanut vaikka olen vähä varainen kaikkia lapsi synttäteinä, nimppareina ja jouluna. Nyt vain on yhden heistä vanhempi alkanut vaatia, joskos voisin alkaa ostaa mm. pöytähopeita lahjaksi, lahjoja ei enään kannata/saa mielellää tuoda jotta tyttö voi makuunsa mukaan ostaa itse koruja, kameroita, jne.. Kaiken huippu oli se, kun äiti sanoin keskustellassemme eläkevakuutuksista meille aikuisille " minä voidin edun saajaksi merkata kummilapseni" . Moista törkeyttä en ole eläissäni keneltäkään kuullut. Lahjojeni arvo aina ollut noin 30-50 euron luokkaa...mutta eipä kummia ole koskaan muistettu. Joskus joku kortti on lähetetty, tai suklaa levy jouluksi. Itse olen harkinnut asiaa, että taidan erota kirkosta...niin eipähän tarvitse ainakaan näihin ko. tytön rippijuhliin osalllistua.