olen pettynyt lapseni kummeihin :(

Joo, kyllä tuo menee jo törkeäksi jos aletaan PYYTÄÄ pöytähopeita ja eläkevakuutusjuttuja!



Minä itse olen omien kummilasteni kummeja muistanut lasten kuvilla joka vuosi ja lähetän heille kortteja pitkin vuotta, myös jouluna ja heidän synttäreinä ja nimipäivinä ja lähetämme myös piirustuksia ja askasteluja. Senkin takia olis kiva, et myös kummit muistais vaikka kortilla.

No, kyllä elämä jatkuu!

- olen yhden lapsen kummi, jolla oli myös monta muuta kummia. Se kun selvisi ristiäisissä, toivoin, että en olisi suostunut. Tuli olo, että minä en olekaan tärkeä, eikä minulle ole ajateltu merkittävää osaa lapsen elämässä. Muistin lasta pari ekaa vuotta ja nyt ei ole nähty enää vuosiin, koska perhe ei koskaan pyynnöistä huolimatta tullut meille vastavierailulle.

- olen toisen lapsen kummi ja kun suostuin, sanoin suostuvani sillä ehdolla, että saan välillä hoitaa lasta. Arvatkaa montako kertaa tämä on onnistunut viiden vuoden aikana? Kyllä: 0. Tällä kuitenkin ostan lahjat ja pidän yhteyttä, koska minun lisäkseni on toinen kummi.



Omien lasten kummeista, yhdet ovat lopettaneet yhteydenpidon kokonaan. Toisen lapsen kummi pitää yhteyttä satunnaisesti, ei ostele lahjoja, mutta se ei minua haittaa. KOlmas kummi sitten muistaa rahallisesti kerran kuukaudessa antaa reilun synttäribonuksen (rahaa vuodessa n. 400 euroa). Aika epäreilua lasten näkökulmasta tietenkin.

pyytää lapselle monta kummia. Se johtaa siihen, että jokaisella on monta kummilasta ja kyllä siellä ristiäisissä tulee väkisinkin sellainen olo, että lahja-automaatteja halutaan mahdollisimman monta. Törkein oli eräs sukulainen, joka otti lapselleen neljä kummia niin, että yhtään pariskuntaa ei ollut edes. Eli minä olen yksi neljästä kummista, mieheni ei. Kätevää, lahjojen määrä maksimoidaan tuolla, koska ei se käytännössä mitään merkitse, onko kummi minä vaan vai me molemmat.



Miksi te haluatte lapsillenne niin monta kummia? Joskus 200 vuotta sitten pyydettiin monta kummia, koska kummin velvollisuus oli hoitaa lasta, jos vanhemmat kuolivat (oli hyvin mahdollista) ja toisaalta kummeistakin osa kuoli. Nykyään tuollaisia juttuja ei ole, joten miksi ziljoona kummia? Itse olen syntynyt 70-luvulla ja ei silloin kenelläkään ollut kuin kaksi kummia, yleensä pariskunta.



Itse tosiaan elän kuten opetan. Kummallakin lapsella on tasan kaksi kummia, jotka oli pakko ottaa. Onneksi ovat vielä pariskuntia, joten ei ole kuin "yhdet" kummit, jotka käy ja noteeraa lasta. Heillekin kivampi fiilis, ettei tunnu siltä kuin olisi yksi monista ja toisaalta lapsemme saavat enemmän huomiotakin, kun kummit kokevat olevansa ainutlaatuisia.

varsinki lapsettomat(en yleistä,ei ihan kaikki).Mutta suurin osa ei vaan tajuu...

tulla myöhemminkin. Meillä on ainakin vielä monta pakettia jakamatta, kun ei millään kaikkia ehtinyt ennen aattoa. Välipäivinä sitten treffaillaan kummilapsia ja jaetaan lahjoja.

Yhtä on nyt lakattu muistamasta, koska ikinä ei sovi tavata ja kun kyselen kuulumisia saan vastukseksi että nico on 122 cm pitkä. Ei mitään muuta. En oikeastaan tunne enää lasta.



Musta on kiva olla kummilasten elämässä, mutta kyllä se edellyttää sitä että vanhempien kanssa synkkaa. Sellaista kummilasta, jota tapaamme on kiva muistaa. Tietää paremmin mistä lapsi tykkää ja tuntuu että on oikeasti suhde lapseenkin.