Ainoastaan 14% suomalaisista kävisi nykyisessä työssään jos ei olisi taloudellista pakkoa

Olen kiitollinen, että teen työtä josta pidän. Toki huonolla parin tonnin brutolla. Mutta eipä ainakaan ole sellaista kestostressiä päällä. Ja pienelläkin palkalla kyllä elää yksin, kun karsii pois auton, matkustelut, lemmikit, maksulliset harrastukset, wolttailut, ripsien ja kynsien laitot jne. 

Mutta muistan kyllä sen olotilan, kun joutui tekemään työtä jota inhosi ja työympäristössä josta olisi vain halunnut juosta ovesta ulos. Vaikka tein tuota hommaa vain vuoden ajan, niin olin kyllä niin stressaantunut. Ja jotkut elävät tuon olotilan kanssa vuodesta toiseen, niin en yhtään ihmettele pois jäämistä työelämästä, jos siihen saa mahdollisuuden.

Vierailija kirjoitti:

Olen kiitollinen, että teen työtä josta pidän. Toki huonolla parin tonnin brutolla. Mutta eipä ainakaan ole sellaista kestostressiä päällä. Ja pienelläkin palkalla kyllä elää yksin, kun karsii pois auton, matkustelut, lemmikit, maksulliset harrastukset, wolttailut, ripsien ja kynsien laitot jne. 

Mutta muistan kyllä sen olotilan, kun joutui tekemään työtä jota inhosi ja työympäristössä josta olisi vain halunnut juosta ovesta ulos. Vaikka tein tuota hommaa vain vuoden ajan, niin olin kyllä niin stressaantunut. Ja jotkut elävät tuon olotilan kanssa vuodesta toiseen, niin en yhtään ihmettele pois jäämistä työelämästä, jos siihen saa mahdollisuuden.

Moni tekee paskahommia paljon paskemmalla palkalla, joten älä valita. Muuten tykkään vastauksestasi.

Mikäs siinä, jos on sellainen työ, josta aidosti nauttii. Jokainen tyylillään. Esim. Esko Kovero on 68-vuotias eikä meinaa millään malttaa jäädä eläkkeelle.

Minä en ainakaan tekisi nykyistä työtäni jos pystyisin pitää elämäntilanteeni muuten taloudellisesta näkökulmasta ennallaan. Olen ollut työssäni vajaa kolme vuotta ja aloin inhota sitä jo kuukauden jälkeen ja edelleen inhoan. Joudun stressin ja ahdistuksen vuoksi varmaan ennenaikaisesti hautaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä te teette sitten päivät pitkät, jos voisi vaan harrastaa. Ihan oikeesti kiinnostaa, mistä te kaikki virikkeet saatte? Oma työ on sellaista että saa paljon suunnitella, ratkaista haasteita, olla kivojen ihmisten kanssa jne. Ala on vielä sellainen, että koen sen aidosti edistävän vihreitä arvoja. Palkka n. 7000€/kk. Toki aina ei ole kivaa, mutta ne vaikeat paikat kehittää ja kasvattaa. 

Aika nopeasti tekemättömyyteen tottuu. Ei jaksa kauheesti edes harrastaa. Miksi pitäisi kehittää ja kasvattaa? 

Niin, eli kun ei jaksa edes harrastaa, tylsistyy. Miksi nousisin aamulla aikaisin, jos ei tarvitse? Miksi menisin lenkille ja konserttiin juuri tänään, kun huomennakin voisi, tai ehkä ylihuomenna? 

Katastrofi

Vierailija kirjoitti:

Olen kiitollinen, että teen työtä josta pidän. Toki huonolla parin tonnin brutolla. Mutta eipä ainakaan ole sellaista kestostressiä päällä. Ja pienelläkin palkalla kyllä elää yksin, kun karsii pois auton, matkustelut, lemmikit, maksulliset harrastukset, wolttailut, ripsien ja kynsien laitot jne. 

Mutta muistan kyllä sen olotilan, kun joutui tekemään työtä jota inhosi ja työympäristössä josta olisi vain halunnut juosta ovesta ulos. Vaikka tein tuota hommaa vain vuoden ajan, niin olin kyllä niin stressaantunut. Ja jotkut elävät tuon olotilan kanssa vuodesta toiseen, niin en yhtään ihmettele pois jäämistä työelämästä, jos siihen saa mahdollisuuden.

Miksi ihmeessä käydä duunissa, jos pitää kuitenkin karsia koko elämä pois että tulee toimeen???

Duunin arvo ainakin itselle on että sitte on varaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä te teette sitten päivät pitkät, jos voisi vaan harrastaa. Ihan oikeesti kiinnostaa, mistä te kaikki virikkeet saatte? Oma työ on sellaista että saa paljon suunnitella, ratkaista haasteita, olla kivojen ihmisten kanssa jne. Ala on vielä sellainen, että koen sen aidosti edistävän vihreitä arvoja. Palkka n. 7000€/kk. Toki aina ei ole kivaa, mutta ne vaikeat paikat kehittää ja kasvattaa. 

Aika nopeasti tekemättömyyteen tottuu. Ei jaksa kauheesti edes harrastaa. Miksi pitäisi kehittää ja kasvattaa? 

Niin, eli kun ei jaksa edes harrastaa, tylsistyy. Miksi nousisin aamulla aikaisin, jos ei tarvitse? Miksi menisin lenkille ja konserttiin juuri tänään, kun huomennakin voisi, tai ehkä ylihuomenna? 

En ole käynyt ainakaan kymmeneen vuoteen lenkillä tai konsertissa, ei kiinnosta. Käyn uima-altaalla. Tapaan ystäviä kotona tai ravintolassa, missä ei ole kovaa meteliä. Viihdyn myös yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kiitollinen, että teen työtä josta pidän. Toki huonolla parin tonnin brutolla. Mutta eipä ainakaan ole sellaista kestostressiä päällä. Ja pienelläkin palkalla kyllä elää yksin, kun karsii pois auton, matkustelut, lemmikit, maksulliset harrastukset, wolttailut, ripsien ja kynsien laitot jne. 

Mutta muistan kyllä sen olotilan, kun joutui tekemään työtä jota inhosi ja työympäristössä josta olisi vain halunnut juosta ovesta ulos. Vaikka tein tuota hommaa vain vuoden ajan, niin olin kyllä niin stressaantunut. Ja jotkut elävät tuon olotilan kanssa vuodesta toiseen, niin en yhtään ihmettele pois jäämistä työelämästä, jos siihen saa mahdollisuuden.

Miksi ihmeessä käydä duunissa, jos pitää kuitenkin karsia koko elämä pois että tulee toimeen???

 

Duunin arvo ainakin itselle on että sitte on varaa.

Ymmärrän, että jos on köyhä, niin raha motivoi käymään töissä. Mutta kun ei ole köyhä. Minulla on muutenkin varaa tehdä mitä haluan, asua hyvin ja matkustella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä te teette sitten päivät pitkät, jos voisi vaan harrastaa. Ihan oikeesti kiinnostaa, mistä te kaikki virikkeet saatte? Oma työ on sellaista että saa paljon suunnitella, ratkaista haasteita, olla kivojen ihmisten kanssa jne. Ala on vielä sellainen, että koen sen aidosti edistävän vihreitä arvoja. Palkka n. 7000€/kk. Toki aina ei ole kivaa, mutta ne vaikeat paikat kehittää ja kasvattaa. 

Aika nopeasti tekemättömyyteen tottuu. Ei jaksa kauheesti edes harrastaa. Miksi pitäisi kehittää ja kasvattaa? 

Niin, eli kun ei jaksa edes harrastaa, tylsistyy. Miksi nousisin aamulla aikaisin, jos ei tarvitse? Miksi menisin lenkille ja konserttiin juuri tänään, kun huomennakin voisi, tai ehkä ylihuomenna? 

Kaikista pahin tylsistyttäjä on tylsä työ. Vielä elämänilon, ei jaksa tehdä vapaallakaan mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketä kiinnostaa työnteko nykyisillä pirkka palkoilla.

Suomessa on Euroopan korkeimpiin kuuluvat palkat.

Onko todella verotukseen elinkustannustasoon suhteutettuna? Jos on, saisiko lähteen tälle tiedolle? 

Kun palkkatöissä oleva sähkömies palkkaa naapurin putkimiehen tunniksi, niin hän joutuu tekemään omaa työtään 5 tuntia. Eli 'veroprosentti' on Suomessa n. 80%.  ( Näiden työnantajien eli firmojen omistajien henkilökohtaiselle tilille loppuunasti verotettuna menee varmaan 1-2 %  ) Kaikki muu menee erilaisiin veroihin ja maksuihin. Mikähän tämä suhdeluku on muissa maissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin 14 %:n joukkoon kuuluva! Ihan kivaa olla näin lomallakin, mutta pidemmänpäälle tällainen oleilu olisi kyllä supertylsää ja passivoivaa. 

Ei kai kukaan sinua pakota vaan oleilemaan jos et kävisi töissä. 

Jostakin syystä johtuen työttömät ovat olleet jo pitkään tuollaisen passiivisuuteen pakottamisen kohteena. Nyt vasta on asiaan tulossa hieman parannusta opiskeluoikeuden myötä. Ennen työttömän jopa tutkintoon johtamatonta satunnaistakin opiskelua vahdattiin ja kytättiin TE-toimistoista käsin varsin tiukasti.