Lue keskustelun säännöt.
Saako olla vähän kyllästynyt työkaverin lapsenlapsiprojektiin?
01.07.2026 |
Työkaveri on puhunut korvani irti jo nyt, vaikka laskettuun aikaan on vielä aikaa. Puheenaihe nro 1 on ollut jo kuukausia se pian syntyvä lapsi, vaikka kukaan muu ei puheenaihetta ruoki. En osaa puhua lasten asioista juuri mitään, ja olen käyttänyt kaiken tietoni ja sanavarastoni lapsiin liittyen jo sillä viikolla, kun työkaveri tämän suuren asian meille julkisti.
Jokaiseen aamuun, lounashetkeen ja kahvitaukoon löytyy joku uusi päivitys: mitä vauvalle on hankittu, mitä nimiä on mietitty, miten masu on kasvanut, mitä neuvolassa sanottiin ja mitä mummi aikoo tehdä sitten kun vauva syntyy. Välillä tuntuu, että tiedän tämän vauvan elämästä enemmän kuin omasta elämästäni.
Ymmärrän kyllä, että kyseessä on hänelle iso ja iloinen asia, enkä halua olla ilonpilaaja. Mutta onko kohtuutonta toivoa, että työpäivän aikana puhuttaisiin joskus vaikka säästä? Tuntuu, että jos kahvipöydässä tulee viiden sekunnin hiljaisuus, niin seuraava lause alkaa sanoilla: "Ai niin, siitä vauvasta vielä..."
Saatan ottaa lopputilin, jos kuvia siitä lapsesta esitellään joka päivä. En aio jaksaa kommentoida "Oi miten ihana, todella söpö" kovin montaa kertaa.
Kommentit (16)
Meneekö sinun työpaikallasi päivät kuulumisia jutellessa?
Meilläkin kerrotaan ehkä teamsin pulinapalstalla kenelle on tulossa lapsenlapsi ja kenelle koiranpentu. Ja jos ollaan toimistolla niin ruokatunnilla vaihdetaan kuulumisia. ( yli 30 min on omaa aikaa, meillä on liukuva työaika). Mutta kyllä jokaiselle riittää hommia noin muuten. Ei oikein ehdi kyllästyä juttuihin.
Olen valtion virastossa töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sama vasta edessä, kun äidistäni tulee isomummi. En kestä edes ajatella asiaa🙉🙉🙉🙉🙉🙉 Hieroo luultavasti minua tällä naamaan, kun itse en "onnistunut" lisääntymään, enkä oikein mihinkään muuhunkaan.
Et vain yksinkertaisesti kommentoi mitään. Kun vauvapuhe alkaa, ala sinä puhua toisen työkaverin kanssa vaikka säästä.
Jos höyrymummo tunkee ruokatauolla lastenlastensa kuvia naamasi eteen, sanot vain "nyt v*ttuun se luuri siitä, yritän syödä".
Vierailija kirjoitti:
Meneekö sinun työpaikallasi päivät kuulumisia jutellessa?
Meilläkin kerrotaan ehkä teamsin pulinapalstalla kenelle on tulossa lapsenlapsi ja kenelle koiranpentu. Ja jos ollaan toimistolla niin ruokatunnilla vaihdetaan kuulumisia. ( yli 30 min on omaa aikaa, meillä on liukuva työaika). Mutta kyllä jokaiselle riittää hommia noin muuten. Ei oikein ehdi kyllästyä juttuihin.
Olen valtion virastossa töissä.
Kyllä nämä prohöpöttäjät osaavat pitää vaikka kolmen tunnin monologeja toimiston tilanerottajien ylikin, omia hommiaan samalla tehden tietenkin. Ja jos vastapuoli jaksaa murahdella välillä "hmmh" ja "vai niin" -kommentteja, niin sehän on jo dialogi.
Ole vähän liian kiinnostunut siitä lapsesta. Lapsen kuvia katsellessasi voit vaikka hengittää raskaasti ja lipoa huuliasi - "onpas kaunis lapsi, saisikohan tavata..." - vannon, että puhe lapsesta loppuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna tulevan mummon iloita. Vaikka aihe on sinusta tylsä, niin kommentoi välillä edes jotain mukavaa hänelle aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Mahdollisimman paljon etätöitä alkuun, jos mahdollista. Kyllä se siitä rauhoittuu.
t. kokemusasiantuntija
Tämä.
Näille tyypeille ei saa antaa huomiota, koska se ruokkii heitä jatkamaan käytöstään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä vaihtaisin vain aihetta kesken kaiken. Hän ei anna muille tilaa omilla jutuillaan joten antaa hänen maistaa omaa lääkettään, niin tietää miltä tuntuu kun puhutaan päälle.
Et vastaa, et kuuntele. Välttelet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sääliksi käy sitä lasta ja tulevia vanhempia. Tuo mummo tulee erittäin suurella todennäköisyydellä olemaan todella rasittava muiden elämään tuppautuja ja päällepäsmäri.
Yrittäkää kestää, jookos? Se odottaminen ja vauva on niin iso asia, täyttää sielun ja ruumiin. Kai se luonto on niin hoitanut, että me hoidamme ja hoivaamme sitten kuten lintusetkin omansa siivilleen.
Kun sitä maailman kauneinta ja ihaninta ihmistainta hoitaa, sydämen kyllyydestä se suu puhuu! Muistaakseni pyysin jossakin vaiheessa anteeksi kun heräsin huomaamaan että maaimassa on muutakin :D Mulla oli töissä pari ihanaa knääkkää, jotka kiskoivat minut aina maanpinnalle näpäytyksillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ole vähän liian kiinnostunut siitä lapsesta. Lapsen kuvia katsellessasi voit vaikka hengittää raskaasti ja lipoa huuliasi - "onpas kaunis lapsi, saisikohan tavata..." - vannon, että puhe lapsesta loppuu.
Miksi tätä on alapeukutettu, selvä vitsi?
Estä se. Sano ettet jaksa enää sitä. Vasta kun tietää varmaksi, kerran kertominen riittää. Sano että puhuu jollekin toiselle siitä vaikka. Hän rakentaa liikaa identiteettiä lapsen ja miehen kautta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"olen käyttänyt kaiken tietoni ja sanavarastoni lapsiin liittyen jo sillä viikolla, kun työkaveri tämän suuren asian meille julkisti."
Tää on hyvä huomio. :D
Vierailija kirjoitti:
Yrittäkää kestää, jookos? Se odottaminen ja vauva on niin iso asia, täyttää sielun ja ruumiin. Kai se luonto on niin hoitanut, että me hoidamme ja hoivaamme sitten kuten lintusetkin omansa siivilleen.
Kun sitä maailman kauneinta ja ihaninta ihmistainta hoitaa, sydämen kyllyydestä se suu puhuu! Muistaakseni pyysin jossakin vaiheessa anteeksi kun heräsin huomaamaan että maaimassa on muutakin :D Mulla oli töissä pari ihanaa knääkkää, jotka kiskoivat minut aina maanpinnalle näpäytyksillään.
Jestas, pelkästään tämän lukeminen sai verenpaineen nousemaan ja otsasuonen tykyttämään.
Mahdollisimman paljon etätöitä alkuun, jos mahdollista. Kyllä se siitä rauhoittuu.
t. kokemusasiantuntija