Lue keskustelun säännöt.
Saako olla vähän kyllästynyt työkaverin lapsenlapsiprojektiin?
01.07.2026 |
Työkaveri on puhunut korvani irti jo nyt, vaikka laskettuun aikaan on vielä aikaa. Puheenaihe nro 1 on ollut jo kuukausia se pian syntyvä lapsi, vaikka kukaan muu ei puheenaihetta ruoki. En osaa puhua lasten asioista juuri mitään, ja olen käyttänyt kaiken tietoni ja sanavarastoni lapsiin liittyen jo sillä viikolla, kun työkaveri tämän suuren asian meille julkisti.
Jokaiseen aamuun, lounashetkeen ja kahvitaukoon löytyy joku uusi päivitys: mitä vauvalle on hankittu, mitä nimiä on mietitty, miten masu on kasvanut, mitä neuvolassa sanottiin ja mitä mummi aikoo tehdä sitten kun vauva syntyy. Välillä tuntuu, että tiedän tämän vauvan elämästä enemmän kuin omasta elämästäni.
Ymmärrän kyllä, että kyseessä on hänelle iso ja iloinen asia, enkä halua olla ilonpilaaja. Mutta onko kohtuutonta toivoa, että työpäivän aikana puhuttaisiin joskus vaikka säästä? Tuntuu, että jos kahvipöydässä tulee viiden sekunnin hiljaisuus, niin seuraava lause alkaa sanoilla: "Ai niin, siitä vauvasta vielä..."
Saatan ottaa lopputilin, jos kuvia siitä lapsesta esitellään joka päivä. En aio jaksaa kommentoida "Oi miten ihana, todella söpö" kovin montaa kertaa.
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun 2 kaveria sai lapsenlapset, aina kun tavattiin piti katsoa kyllästymiseen asti lapsenlapsen kuvia. Onneksi mulla ei ole älypuhelinta niin eivät voi lähettää kuvia vanhemman malliseen puhelimeeni.
Tää on muuten kauheeta. Mullekin on näytetty lapsenlapsen kuvia, vieläpä jotain sellaisia missä näkyy tuoreen äidin intiimit paikat... samoin oma anoppini näytteli kaikille kuvaa minusta jossa imetin tisut täysin näkyvillä. Ei sitä kuvaa ollut tarkoitettu hänen uudelle äijälleen eikä työkavereille...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on pettämätön keino, millä pääsee vauvakuvien vahtaamisesta kerralla eroon. Kun ihminen tulee niitä näyttämään, katsot kuvaa hetken tonnin seteli-ilmeellä ja toteat "Ka, näyttää ihan vauvalta". Ei tarvitse saman henkilön vauvakuvia katsoa toista kertaa. Testattu ja toimii
Jos jatkuva vauvasta höpöttäminen kyllästyttää, ala itse puhua siskosi uudesta kissanpennusta (ihan sama, onko sulla siskoa, saati siskolla kissanpentua). Aina, kun tulee hiljaista ja tiedät, että kohta se taas alkaa, alat itse puhua kissanpennusta, mitä kaikkea se on tehnyt, mitä sille on hankittu jne.
Minua ahdistaa tuossa tuon tulevan mummon tunkeminen tontille, joka ei hänelle kuulu. Lapsen nimi ja hankinnat ym. kuuluvat vanhemmille. Tulee mieleen, että tuo mummo hiillostaa nuorta perhettä, lääppii mahaa ja omii lapsen. Jos tuo jatkuu, voi olla, että välit lapsen vanhempiin menee hyvin huonoiksi. Hän kuulostaa henkilöltä, joka ei tunne rajoja. Paasaa kahvitunnilla vain omista (tai siis lapsenlapsen) asioista. Voi olla, että ei osaa asettua muiden asemaan muutenkaan. Lapsenlapsi ei ole hänen pikku projektinsa.
Ehkä itse sanoisin hänelle jotenkin, että muistaahan hän, että lapsi ei ole hänen omansa. Vanhemmille kuuluu päätösvalta monessa asiassa.
Pitäisköhän teidän molempien tehdä töitä?
Luojan kiitos ei näitä ongelmia
etätyön ystävänä. Muistan
jostain kesätyöpaikasta
vastaavan mummuhöösääjän.
Olin kohteliaasti mukakiinnostunut,
olin kuitenkin seurakunnan palveluksessa.
Hän oli muuten kiva hyvä ihminen, ei
muilta osin mitään moitittavaa. E
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun 2 kaveria sai lapsenlapset, aina kun tavattiin piti katsoa kyllästymiseen asti lapsenlapsen kuvia. Onneksi mulla ei ole älypuhelinta niin eivät voi lähettää kuvia vanhemman malliseen puhelimeeni.
Tää on muuten kauheeta. Mullekin on näytetty lapsenlapsen kuvia, vieläpä jotain sellaisia missä näkyy tuoreen äidin intiimit paikat... samoin oma anoppini näytteli kaikille kuvaa minusta jossa imetin tisut täysin näkyvillä. Ei sitä kuvaa ollut tarkoitettu hänen uudelle äijälleen eikä työkavereille...
Ja sinä lähetit anopillesi tuollaisen kuvan koska...? Itse en jakaisi imetyskuvia edes äidilleni. Miksi ihmeessä pitäisi? En myöskään imettäisi kenenkään muun kuin korkeintaan lapsen isän nähden. Aina löytyy joku soppi, minne pääsee omassa rauhassa imettämään.
Työkaverisi synnyttää kohta lapsenlapsensa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitähän nuo tulevat vanhemmat tykkää siitä, että heidän hyvinkin yksityisiä asioita ruoditaan tulevan mummun työpaikalla?
Irtisanoudu työpaikasta ja suosittele minua tilallesi. Haluan töihin, missä on noin löysä työtahti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut ap:n tapaisessa tilanteessa itsekin. Olin niin loppu siihen vouhotukseen, että lopulta sanoin tulevalle mummolle, että en haluaisi olla epäkohtelias, mutta minua ei yhtään kiinnosta vieraiden ihmisten vauvat varsinkaan työpaikalla. Siihen loppui hössötys, mutta välit ihme kyllä säilyivät.
Olen sen jälkeenkin käyttänyt samaa taktiikkaa eli sanonut suoraan "etten haluaisi kuulostaa tylyltä, muttaa xxyyzz", jos jonkun hössötys tuntuu kuormittavan liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Mitähän nuo tulevat vanhemmat tykkää siitä, että heidän hyvinkin yksityisiä asioita ruoditaan tulevan mummun työpaikalla?
Ketä sen lapsen turvallisuus (tai tulevaisuus) muka kiinnostaisi? Ei ainakaan vanhempia. Saati isovanhempia. Koska "minä haluan".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, kuka tahansa omasta asiastaan liikaa pölpöttävä on rasittava. Aihe on sinänsä toissijainen, rasittavaa kuunnella ikuista monologia. Itse olen saanut näppylöitä eniten yhdestä koiraihmisestä. Ihan tosissaan kyynelehti, kun ei saanut kannatusta koiran sallimisesta työpaikalla (samoissa tiloissa pari sataa ihmistä, myös allergisia). Varsin rasittava oli myös elämäntapamuutoksen tehnyt nainen, jonka bravuuri oli analysoida kaikkien muidenkin syömä ruoka. Joka. Ikinen. Päivä. Kukaan ei halua itseoppineen syömishäiriöisen ravitsemusasiantuntijan näkemystä syömänsä annoksen laadukkuudesta. Tilanne meni siihen pisteeseen, että kääntyi ovelta mennessä lounaalle, jos tuo nainen oli tekemässä valistustyötään.
Tuo on ärsyttävää. Tuttavani näyttää ne miljoona kuvaa lapsenlapsestaan, jos nähdään kaupassa. Ja nimenomaa tuttava. Ei kiinnosta pätkääkään aihe. Eikä tule kysymykseenkään, että nämä hösöttäjämummot kyselisi muiden kuulumisia. Jos töissä olisi noin, lakkaisin kommentoimasta mitään noihin juttuihin.
Selaa puhelinta tai lue lehteä syödessäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten töissä voi kyllästyä kenenkään juttuihin? Itse syön ruoan 10 minuutissa, mutta olenkin julkisella töissä, missä ei todellakaan ole aikaa lätistä turhia.
Jos työkavereiden juttuja ehtisi kuunnella, niin mieluummin itse kuuntelen kuulumisia lapsista tai lapsenlapsista kuin vaikkapa juttuja jonkun koirasta, kissasta tai hevosesta. Ei voisi vähempää kiinnostaa ne.
Vierailija kirjoitti:
No, kuka tahansa omasta asiastaan liikaa pölpöttävä on rasittava. Aihe on sinänsä toissijainen, rasittavaa kuunnella ikuista monologia. Itse olen saanut näppylöitä eniten yhdestä koiraihmisestä. Ihan tosissaan kyynelehti, kun ei saanut kannatusta koiran sallimisesta työpaikalla (samoissa tiloissa pari sataa ihmistä, myös allergisia). Varsin rasittava oli myös elämäntapamuutoksen tehnyt nainen, jonka bravuuri oli analysoida kaikkien muidenkin syömä ruoka. Joka. Ikinen. Päivä. Kukaan ei halua itseoppineen syömishäiriöisen ravitsemusasiantuntijan näkemystä syömänsä annoksen laadukkuudesta. Tilanne meni siihen pisteeseen, että kääntyi ovelta mennessä lounaalle, jos tuo nainen oli tekemässä valistustyötään.
Juuri näin. Oli aihe mikä tahansa, niin vaihda välillä levyä. Ylipäätään toisten asioihin ja tekemisiin ei paljoa kannata puuttua.
Vierailija kirjoitti:
Mitähän nuo tulevat vanhemmat tykkää siitä, että heidän hyvinkin yksityisiä asioita ruoditaan tulevan mummun työpaikalla?
Aika yleistä puhetta toi on. Jos juttelee tuleeko lapsesta Kaisa vai Mikko, ei se vanhempien ajatusmaailmaa muuta
On aina surullista, miten jonkun elämä hakee itselleen elämän merkitystään toisista niin kuin työkaverisi vielä syntymättömästä lapsenlapsestaan. On iso ero olla onnellinen perheen/suvun sisäisistä asioista omassa porukassa kuin kaataa sitä samaa työpaikalla ulkopuolisille. Ihan tervepäisestä tyypistä ei nyt ole kyse. Jos hän puhuisi vaikkapa virkkausharrastuksestaan hyvin moni pystyisi sanomaan, että puhutaan myöhemmin tai toinen kerta. Jostakin syystä vauvat ovat tabu, joihin ei saisi sanoa mitään ja kuitenkin kyse on iäti tuntemattomana pysyvästä ihmisen alusta.
Olet tehnyt niin kuin on fiksua olemalla iloinen tapahtuneesta, yhden kerran, mutta kysy häneltä joskus onko hänellä lupaa kertoa kaikesta niin avoimesti ja kaikille? Tee se koko työporukan kuullen kahvitauolla. Hän voi ehkä nolostua, suuttua, mutta samalla myös laittaa miettimään missä menee kohtuus myös hänen omia sukulaisiaan kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Minua ahdistaa tuossa tuon tulevan mummon tunkeminen tontille, joka ei hänelle kuulu. Lapsen nimi ja hankinnat ym. kuuluvat vanhemmille. Tulee mieleen, että tuo mummo hiillostaa nuorta perhettä, lääppii mahaa ja omii lapsen. Jos tuo jatkuu, voi olla, että välit lapsen vanhempiin menee hyvin huonoiksi. Hän kuulostaa henkilöltä, joka ei tunne rajoja. Paasaa kahvitunnilla vain omista (tai siis lapsenlapsen) asioista. Voi olla, että ei osaa asettua muiden asemaan muutenkaan. Lapsenlapsi ei ole hänen pikku projektinsa.
Ehkä itse sanoisin hänelle jotenkin, että muistaahan hän, että lapsi ei ole hänen omansa. Vanhemmille kuuluu päätösvalta monessa asiassa.
Sama tuli itselle mieleen.
Mun anoppi myös innostui vähän liikaa, kun ensimmäinen lapsenlapsi oli tulossa ja syntymän jälkeenkin.
Asumme lähellä anopin mökkiä. Anoppi piti tuttavapiirilleen kesäjuhlia ja pyysi meitä tuomaan vauva näytille. Kieltäydyttiin. Anoppi jankutti ja me kieltäydyttiin kerta toisensa jälkeen. Lopulta mies taipui saadakseen jankutuksen loppumaan. Käydään paikalla kääntymässä iltalenkillä.
Anopin tuttavista puolet meni mökkiin sisälle kun saavuttiin. Anoppi ryntäsi hakemaan vauvaa vaunuista, toinen mummeli siinä torumaan, että anna nyt pienen nukkua, ihan riittävästi nähdään näinkin.
Jotenkin reaktioista oli luettavissa, että ihan joka aivastus liittyen lapsenlapseen on raportoitu, eikä kukaan oikein jaksa enää.
Siskostani tuli tuollainen kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyi. Nyt hänellä on jo kolme lapsenlapsenlasta ja tahti senkun kiihtyy.
Kivoja lapsia ja ihana asia tietenkin, mutta kohtuus kaikessa.
Todella rasittava tapaus.
Tämä