Saako olla vähän kyllästynyt työkaverin lapsenlapsiprojektiin?

Työkaveri on puhunut korvani irti jo nyt, vaikka laskettuun aikaan on vielä aikaa. Puheenaihe nro 1 on ollut jo kuukausia se pian syntyvä lapsi, vaikka kukaan muu ei puheenaihetta ruoki. En osaa puhua lasten asioista juuri mitään, ja olen käyttänyt kaiken tietoni ja sanavarastoni lapsiin liittyen jo sillä viikolla, kun työkaveri tämän suuren asian meille julkisti.

Jokaiseen aamuun, lounashetkeen ja kahvitaukoon löytyy joku uusi päivitys: mitä vauvalle on hankittu, mitä nimiä on mietitty, miten masu on kasvanut, mitä neuvolassa sanottiin ja mitä mummi aikoo tehdä sitten kun vauva syntyy. Välillä tuntuu, että tiedän tämän vauvan elämästä enemmän kuin omasta elämästäni.

Ymmärrän kyllä, että kyseessä on hänelle iso ja iloinen asia, enkä halua olla ilonpilaaja. Mutta onko kohtuutonta toivoa, että työpäivän aikana puhuttaisiin joskus vaikka säästä? Tuntuu, että jos kahvipöydässä tulee viiden sekunnin hiljaisuus, niin seuraava lause alkaa sanoilla: "Ai niin, siitä vauvasta vielä..."

Saatan ottaa lopputilin, jos kuvia siitä lapsesta esitellään joka päivä. En aio jaksaa kommentoida "Oi miten ihana, todella söpö" kovin montaa kertaa.