Mitäs sitten jos tajuaa olevansa terapiaryhmänsä tervein eikä tarvitse terapiaa?

Tiedätkö syyn miksi pääsit ryhmään? Olen itse ollut masennusryhmässä ja oli hienoa huomata, että koko masennus johtuu siitä, että ottaa elämänsä aivan liian vakavasti.

aattele, pääset pätemään!

terapiaryhmänsä "tervein", ei takaa vielä sitä, että oikeasti on terve.



Ihan tervekin ihminen sitä paitsi hyötyy terapiasta.

mutta kaksoiselämässäni toisaalla, en ole ollenkaan epävakaa enkä käyttäydy siten. Elän ihan ihmisiksi vieraiden seurassa, kotona ja viranomaisseurassa annan epävakauteni näkyä ja kuulua.

Mä voin parantua koska tahansa ilman terapiaa jos vaan haluan, mutten halua, koska eläkkeellä on kiva olla.

En tietenkään ole masentunut jos elän omalla elämäntyylilläni, normaalielämää ja vuorokausirytmiä jos noudattaisin, olisin viikossa sänkypotilaskamaa, ei jaksa.

Tällai erakkona vailla velvoitteita ja saan nukkua milloin haluan jaksan vaikka mitä.

Mut hyvä jos mulla on diagnoosi enkä ole terve.

että et kykene arvioimaan realistisesti omaa tilaasi siinä kuin muidenkaan. Ryhmäterapiassa on nimenomaan tärkeää tehdä havaintoja omasta itsestään ja muista.



Jos pidät itseäsi terveenä ja muita sairaina et ole itsekään kunnossa. Ihmiset eivät ole noin mustavalkoisia. Terve ihminen näkee ja ymmärtää myös harmaan eri sävyjä.

eläkkeeltä. Kiitos, huh huh, luulin jo hetken parantuneeni vahingossa ihan liikaa.

Onneksi olen sairas, jee, eläke jatkuu.

Ei helvetti, tajusin heti otsikon kirjotettuani että Psykishän se siellä. En jaksakaan näpytellä omia tuntemuksiani, eli morjesta vaan!

ajattelen sinusta. Että terve vaan.

Minulla oli samanlainen kokemus. Koin olevani "terapeuttina" muille. Minulla oli myös vahvempi ammatillinen tausta kuin säätiökoulutetulla terapeutilla. Myöhemmin kävin myös yksilöterapiassa lyhyesti ja lopetin sen, koska en tuntenut enää ongelmia. Olen kuitenkin myöhemmin ajatellut, että nämä lopettamiset kertovat myös ongelmistani: liiasta pärjäämisen pakosta, itseriittoisuudesta, pelosta päästää ketään liian läheelle. Nyt haaveilen pitkästä psykodynaamisesta terapiasta, joka olisi mahdollista saattaa loppuun.

kuuntelen muita sen takia, että saan materiaalia blogiani ja tulevaa kirjaani varten.

että sen aloitettuasi et voi enää itse määritellä, oletko terve vai et. Muut tekevät sen puolestasi. Vaikka et omasta mielestäsi tarvitsisi terapiaa, niin terapeutin mielestä toki tarvitset.



Itse lopetin terapian, ja siitä seurasi kaikenlaista ikävää. Ja tunsin kylläkin itseni sairaaksi, mutta en kokenut, että olisin hyötynyt terapiasta mitenkään. Parhaiten auttoivat lääkkeet ja läheisten tuki. En ole koskaan oikein ollut hyvä puhumaan asioistani kenellekään ulkopuoliselle.

Mullakin on kaveri, joka haki mt-kuntoutujien työharjoitteluun. Mutta helvetti soikoon, ne muuthan oli ihan hulluja siellä! Ja siellä tehtiin kaikkea ihan älytöntä, kuten käytiin kirjastossa jne.



No mitä teki kaverini? Lintsasi ja skippasi vaikka kuinka. Hänen ainoa tavoitteensa oli hygieniapassin suorittaminen. Arvatkaa suorittiko?



Eikä varmaan vieläkään tajua, että HÄN oli se, joka reputti tuon työharjoittelun. Ei ne, jotka kävi kirjastossa ja keilaamassa ja ties mitä, mitä siihen kurssiin kuului.

siitä mistä aita on matalin, kun muuten Kelassa luulevat että kuntoutettava on tervehtynyt liikaa eikä kuntoutustuelle enää ole tarvetta.

Just noissa typerissä nallekortti-sessioissa kannattaa vaikka kertoilla jonkun toisen ihmisen traumaattisista kokemuksista niin hoitotaho kirjaa papereihin että olet riittävän sairas kuntoutustuelle.

Ja se normaalielämä kannattaa pitää kokonaan erillään näistä mt-kuvioista.

Kaksoiselämää, hullu silloin kun sitä vaaditaan ja terve ns. normaaleissa elämän kuvioissa.

Ja eläke juoksee, saa ottaa rennosti.

siitä mistä aita on matalin, kun muuten Kelassa luulevat että kuntoutettava on tervehtynyt liikaa eikä kuntoutustuelle enää ole tarvetta.

Just noissa typerissä nallekortti-sessioissa kannattaa vaikka kertoilla jonkun toisen ihmisen traumaattisista kokemuksista niin hoitotaho kirjaa papereihin että olet riittävän sairas kuntoutustuelle.

Ja se normaalielämä kannattaa pitää kokonaan erillään näistä mt-kuvioista.

Kaksoiselämää, hullu silloin kun sitä vaaditaan ja terve ns. normaaleissa elämän kuvioissa.

Ja eläke juoksee, saa ottaa rennosti.

että kaverini ei ole eläkkeellä, vaan hän on ihan vaan työtön työnahkija, jolla on masennustausta.

Luulen, että tietää, että lähipiirinsä ( minä mukaanlukien) kokisi tuollaisen loisimisen viimeisenä niittinä, ja jättäisi sitten ihan omiin paskoihinsa makaamaan.

ja paskat housuissa täältä lähdetään. Mitä väliä jos lähipiiriä ei kiinnosta?

Ei sen varaan voi elämäänsä laskea mitä "lähipiiri" ehkä ajattelee.

Mua ei siis vittuakaan kiinnosta mitä sukulaiset minusta ajattelevat, en ole edes tekemisissä oma-aloitteisesti sukulaisteni tai muiden kanssa.

Aloite tulee aina lähipiiriltä ottaa yhteyttä, joko uteliaisuuttaan tai velvollisuudentunteesta. Mulle aivan sama, vaihtaisin puhelinnumeroni, mutta siihen olen liian laiska.