Lue keskustelun säännöt.
63 v nainen eikä yhtään ystävää. Miten elämä meni näin?
24.06.2026 |
Ei niin ketään jonka kans juttelisi. Kesäloma työttömänä, tiedän työllistyväni sijaisuuksiin mutta nyt pidän taukoa. Ja masennus iski. Kun jaksais lähteä yksin liikkeelle. Edes vähäinen puhuminen jonkun kanssa auttaisi.
Kommentit (15)
Jos asuinalueellasi on ulkoilupaikkoja, vaikkapa pihapiirissä, sinne istuskelemaan niin löytyykö juttuseuraa.
Aivan vaan kaupassakin jollekkin ventovieraalla voi kevyesti muutaman ystävällisen sanan sanoa, usein saa jotakin positiivista vastakaikua.
Nauti omasta elämästäsi, pienin askelin.
Sinullahan on hyvä et tiedät töitä vielä olevan.
Nyt on kesä aika, siitäkin saa iloita.
Kaikkea kivaa sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työttömille, eläkeläisille ja muillekin järjestetään kaikenlaista tekemistä ja ohjelmaa. Ihmisten kanssa yhdessä touhuaminen nostaa mielialaa. Tsemppiä!
Harrastuksiin vaan, siellä voit löytää ystäviä.
Ei mullakaan ole oikein ystäviä.
On hyvän päivän tuttuja ja persoonallisuushäiriöisiä pakkosukulaisia.
Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolituttujen kanssa jutteleminen ei ole ystävyyttä.
Mulla jäi kaverit 18-vuotiaana kun koulu loppui ja siirryin työelämään. Töistä en enää kavereita osannut hankkia kun kaikki 20-30 v minua vanhempia. Nyt jo tottunut että olen aina yksin enkä enää edes kaipaa seuraa. Onneksi olen introvertti. N37
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki ihmissuhteet eivät ole ylläpitämisen arvoisia. Mieluummin yksin kuin kärkkymässä liian kiireisen armollista huomiota.
Minulla ei ole koskaan ollut ystäviä, ja kaveritkin ovat olleet vain väliaikaisia. En ole itse osannut olla oikeanlaista enkä haluttua seuraa. Juhannuksen aikana hylkäsin kolme tuttavaa jolla ei ollut minulle aikaa. Mutta onhan minulla minut! N67
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin olen suunnilleen samanikäinen, parhaat ystäväni ovat kuolleet sairauksiin lähivuosina. Pari kaukaisempaa tuttavaa on, en ole luonteeltani sellainen että tutustuisin keneenkään helposti.
Minä olen 37 ja ei yhtään ystävää. Surullistahan se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku soittelukaveri tai sukulainen olisi hyvä? Vai kasvokkain.
Vierailija kirjoitti:
Puolituttujen kanssa jutteleminen ei ole ystävyyttä.
Mutta siitä voi alkaa ystävyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haisooko etupylly pyypyy, hyhhyh pahalle?
Voi ei. Mites puolitutut tai sukulaiset - löytyisikö sieltä ystävää? Onko sinulla lapsia? Missä vaiheessa ystävät poistuivat elämästä?
Etsi itsellesi harrastus, jotta jossain vaiheessa tulet tutuksi harrastusporukan kanssa. Vapaaehtoistyö tms.