63 v nainen eikä yhtään ystävää. Miten elämä meni näin?

Voi ei. Mites puolitutut tai sukulaiset - löytyisikö sieltä ystävää? Onko sinulla lapsia? Missä vaiheessa ystävät poistuivat elämästä?

Etsi itsellesi harrastus, jotta jossain vaiheessa tulet tutuksi harrastusporukan kanssa. Vapaaehtoistyö tms.

Jos asuinalueellasi on ulkoilupaikkoja, vaikkapa pihapiirissä, sinne istuskelemaan niin löytyykö juttuseuraa.

Aivan vaan kaupassakin jollekkin ventovieraalla voi kevyesti muutaman ystävällisen sanan sanoa, usein saa jotakin positiivista vastakaikua.

Nauti omasta elämästäsi, pienin askelin.

Sinullahan on hyvä et tiedät töitä vielä olevan.

Nyt on kesä aika, siitäkin saa iloita.

Kaikkea kivaa sinulle!

Työttömille, eläkeläisille ja muillekin järjestetään kaikenlaista tekemistä ja ohjelmaa. Ihmisten kanssa yhdessä touhuaminen nostaa mielialaa. Tsemppiä!

Harrastuksiin vaan, siellä voit löytää ystäviä.

Ei mullakaan ole oikein ystäviä. 

On hyvän päivän tuttuja ja persoonallisuushäiriöisiä pakkosukulaisia. 

Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin.

Puolituttujen kanssa jutteleminen ei ole ystävyyttä.

Mulla jäi kaverit 18-vuotiaana kun koulu loppui ja siirryin työelämään. Töistä en enää kavereita osannut hankkia kun kaikki 20-30 v minua vanhempia. Nyt jo tottunut että olen aina yksin enkä enää edes kaipaa seuraa. Onneksi olen introvertti. N37

Kaikki ihmissuhteet eivät ole ylläpitämisen arvoisia. Mieluummin yksin kuin kärkkymässä liian kiireisen armollista huomiota.

Minulla ei ole koskaan ollut ystäviä, ja kaveritkin ovat olleet vain väliaikaisia. En ole itse osannut olla oikeanlaista enkä haluttua seuraa. Juhannuksen aikana hylkäsin kolme tuttavaa jolla ei ollut minulle aikaa. Mutta onhan minulla minut! N67

Itsekin olen suunnilleen samanikäinen, parhaat ystäväni ovat kuolleet sairauksiin lähivuosina.  Pari kaukaisempaa tuttavaa on, en ole luonteeltani sellainen että tutustuisin keneenkään helposti.  

Minä olen 37 ja ei yhtään ystävää. Surullistahan se on.

Joku soittelukaveri tai sukulainen olisi hyvä? Vai kasvokkain.

Vierailija kirjoitti:

Puolituttujen kanssa jutteleminen ei ole ystävyyttä.

Mutta siitä voi alkaa ystävyys.

Vierailija kirjoitti:

Puolituttujen kanssa jutteleminen ei ole ystävyyttä.

Jostainhan pitää aloittaa. Ei kenelläkään ole ystäviä valmiina 

Kotoa ei kukaan tosiaan hae.

Itse tapaan uusia ihmisiä joka päivä, monet kulkevat rinnalla hetken, toiset pidempään mutta mukavaa aina! 

Facen ryhmistä olen saanut monia kahvittelututtuja. Käyn lähijärvellä uimassa päivittäin ja jään aina suustani kiinni. Nyt sovittiin yhden rouvan kanssa että tullaan aina tiettyyn aikaan niin kummankaan ei tarvitse uida yksin.

Ystävystyminen on aina ollut minulle helppoa mutta olen aktiivinen ja avoin luonne, en kyhjötä kotona

Samantapaisen ikävästi minulle on käynyt. Olen kuitenkin jo fyysisesti työkyvytön, mutta silti työnhakija. Sijaisuuksia minäkin tekisin, jos kroppa antaisi myöten.

Se, ettei kavereita enää ole, lienee osaksi luonteeni ja osaksi kokemieni monenlaisten, pahojen takaiskujen syytä. Viisikymppiseksi asti oli kuitenkin ihan kivaa.

Missä päin muuten asustelet? En aio vokotella sinua kaverikseni, mutta silti olisi kiva tietää.

Vierailija kirjoitti:

Samantapaisen ikävästi minulle on käynyt. Olen kuitenkin jo fyysisesti työkyvytön, mutta silti työnhakija. Sijaisuuksia minäkin tekisin, jos kroppa antaisi myöten.

Se, ettei kavereita enää ole, lienee osaksi luonteeni ja osaksi kokemieni monenlaisten, pahojen takaiskujen syytä. Viisikymppiseksi asti oli kuitenkin ihan kivaa.

Missä päin muuten asustelet? En aio vokotella sinua kaverikseni, mutta silti olisi kiva tietää.

Taas kävi näin. Kun minä tulen paikalle, keskustelu tyrehtyy. 

Elä pelkää bingoa mene bingoon tai vanhusten tansseihin.

Onko mitään harrastusta ? Jos ei ole, niin onko mitään estettä aloittamiselle. Ensalkuun pitäis toi tietää. 

Pikku paikkakunta vai kaupunki ??