Lue keskustelun säännöt.
Surullinen kierre, miten katkaista se?
13.06.2026 |
Meillä on nyt suurin piirtein tällainen kuvio. Seksiä on hyvin vähän, mikä on itselleni vaikea paikka. En kaipaa sinänsä seksiä seksin vuoksi, vaan kaipaan enemmän sitä fyysistä yhteyttä puolisoni kanssa. Olen surullinen, kun minusta tuntuu että hän ei halua minua. Puolisollani taas on suoriutumisvaikeuksia, mikä paineistaa häntä.
Olemme ikään kuin kierteessä, jossa minä kaipaan läheisyyttä ja seksiä. Mitä vähemmän sitä on, sitä enemmän alan kärsiä ja pohtia asiaa ja jossain vaiheessa otan asian esiin. Puolisoni kuulee sen paineena tai merkkinä siitä, ettei hän riitä. Hänen halunsa vähenee entisestään, koska seksi alkaa liittyä suorittamiseen. Minä koen entistä enemmän torjutuksi tulemista. Kierre vahvistuu.
Voiko tällaisesta päästä yli ja miten? Lääkkeet on haettu mutta niistä ei ole apua.
Kommentit (148)
Jospa ap nyt jätät miehen rauhaan seksivonkaukseltasi ja hoitelet itse itsesi. Näinhän sitä miehiäkin valistetaan vastaavassa tilanteessa. Ja eihän nainen edes tarvitse miehen kalua orgasmiinsa. Jos miestä seksi kiinnostaa, niin kyllä se tulee sen sitten tuomaan esiin.
Epäilen, että sitä ei vaan naiset kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No itse olen mies ja harrastetaan kumppanin kanssa 2-4kertaa vuodessa seksiä. Minä olen ollut koko ikäni ihan paska seksissä. Minulla on pieni ja laukeen alle mimuutissa aina. Minulle seksin jälkeen tulee aina morkkis miks piti harrastaa kun se on ohi niin nopeesti. Minua kun tulee himoja yms niin rupee vaan ahistamaan ja kun ajattelee minkälainen oon ja mihin pystyn niin halut kyllä onneksi häviää aina samointein. Kumppania minä taas ymmärrän että se ei minulta saa kun suuta ja sormia joka ikinen kerta niin eihän sitäkään jaksa vuodesta toiseen kukaan. Eihän kumppani voi minuakaan nähdä mitenkään haluttavana kun en pysty antamaan sille mitään niinkun oikeasti kuuluisi. Vastausta en osaa sinulle sanoa mutta kyllä ne himot ja halut ajan myötä häviää. Miehenä en oikein tiedä mikä tuohon auttaisi. Teillähän on perinpohjainen syy varmaan ihan erilainen. Mutta entäs muuten läheisyys? Halaatteko, pusutteletteko
Tää kyllä kuulostaa siltä, että ongelma on just se, että sitä seksiä on niin harvoin.
Jospa nyt ihan lähtisitte siitä, että vähintään 2 kertaa viikossa. Kyllä se kestävyys siitä kasvaa, kun vasn panette enemmän. Ja osta joku dildo, millä teet sitten vaimon tyytyväiseksi, jos et aluksi kestä kuin minuutin.
Ja ap, menkää sellaiselle seksuaaliterapeutille, sä et selvästi osaa ottaa asiaa puheeksi oikealla tavalla ja paineet syntyy siitä. Joku terapeutti voisi osata kommunikoimaan tuon oikein.
Aika vaikea on koittaa myydä joitain vanhoja VHS porno leffoja, kun niitä pääsee katsomaan ihan ilmaiseksi netistä. Mutta kotitekoiset Suomalaiset videot, voisi olla helpompi saada myytyä, kun uskon että sellaisille on nykyään enemmän kysyntää.https://suom.site/2vgg8hk
Meikäläinen, M68, sai noin kuuskymppisenä Sildeä avuksi. Kun vahva opioidikipulääkitys vaihdettiin Duloksetiiniin niin elämä muuttui. Erektiokyky katosi ja libido myös. Lopetin Duloksetiinin omalla päätöksellä mutta seksuaalitoiminnot eivät normalisoituneet. Lääkäri kirjoitti jokapäiväksi Tadiksen ja toimintapäiväksi Silden 1x 100 mutta eivät auttaneet. Vaimo on halukas ja haluttava mutta lääkitys ei riitä penetraatioon. Pyysin teston korvaushoitoa mutta labratulos oli hieman lian korkea joten en sitä saanut. Lääkäri kirjoitti Maisaan: Injektiolääke toimii parhaiten. Jätti ratkaisun minulle otanko pippelipiikin vai en? En ole uskaltanut sitä ottaa käyttöön joten olemme vaimon kanssa joutuneet tulemaan toimeen muulla tavoin. Vaimo saa strappidildoa ja minun puolijäykälle iltalypsy. Ongelmaan yhdessä haettu käytännönläheinen ratkaisu!
Meillä pidetään huolta toisen tarpeista, vaikka just silloin ei itseä haluttaisi. Eikä ole tulemisen pakkoa. Tulee jos tulee. Oraalia on molemmin puolin. Ja keskustellaan. Ollaan myös sovittu, että anaalia ei ole puolin eikä toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä pidetään huolta toisen tarpeista, vaikka just silloin ei itseä haluttaisi. Eikä ole tulemisen pakkoa. Tulee jos tulee. Oraalia on molemmin puolin. Ja keskustellaan. Ollaan myös sovittu, että anaalia ei ole puolin eikä toisin.
Tuo viimeinen lause olikin se kaikkein informatiivisin sun tarinassasi.
Vierailija kirjoitti:
Meikäläinen, M68, sai noin kuuskymppisenä Sildeä avuksi. Kun vahva opioidikipulääkitys vaihdettiin Duloksetiiniin niin elämä muuttui. Erektiokyky katosi ja libido myös. Lopetin Duloksetiinin omalla päätöksellä mutta seksuaalitoiminnot eivät normalisoituneet. Lääkäri kirjoitti jokapäiväksi Tadiksen ja toimintapäiväksi Silden 1x 100 mutta eivät auttaneet. Vaimo on halukas ja haluttava mutta lääkitys ei riitä penetraatioon. Pyysin teston korvaushoitoa mutta labratulos oli hieman lian korkea joten en sitä saanut. Lääkäri kirjoitti Maisaan: Injektiolääke toimii parhaiten. Jätti ratkaisun minulle otanko pippelipiikin vai en? En ole uskaltanut sitä ottaa käyttöön joten olemme vaimon kanssa joutuneet tulemaan toimeen muulla tavoin. Vaimo saa strappidildoa ja minun puolijäykälle iltalypsy. Ongelmaan yhdessä haettu käytännönläheinen ratkaisu!
Hyi olkoon-miten vaimosi suostuu tuollaiseen siitosstimulaatioon, raiskaukseen ja hyväksikäyttöön? Onneksi myrkkysperma-altistus on pienempi kuin raiskauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaali nainen tai naaras ei todellakaan vongu mieheltä yhtään mitään. Se että joku muu (mies tai instanssi) kuin sinä on naisiin nämä huumeet tunkenut ei tee siitä oikeutettua tai yhtään vähemmän r aiskausta. Et sinä saa sammunutta tai muutenkaan tiedottomassa tilassa olevaa naista r aiskata, ja jos joku on syöttänyt naiselle seksisteroideja niin tilanne on käytännössä ihan sama. Mutta näin te miehet pelaatte yhteen maaliin ja yksi aivopesee, toinen manipuloi, kolmas rahoittaa steroidit ja neljäs r aiskaa. Sairasta ja oksettavaa
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko tilanne miehesi kanssa sellainen, että miehesi hoitaisi seksitarpeensa omin käsin eli runkkaamalla suhteellisen säännöllisesti. Siinä kun ei ole mitään paineita toisen tyydyttämisestä ja voi käyttää apuna vaikka pornoakin. Helppoa ja nopeaa, puute pysyy loitolla jolloin omaa tarvetta seksiin toisen ihmisen kanssa ei ole.
Jos miehesi kertoo rakastavansa sinua, ehkä osoittaakin sitä omilla tavoillaan, voisi olla parisuhteenne kannalta tosi merkityksellistä ilmaista se, että et ole pelkkää seksiä vailla vaan sitä tunnetta, jossa olet haluttu, läheisyyden ja yhteyden tarpeesi huomioidaan, jotta voit kokea sanoilla ilmaistun rakkauden lisäksi myös nuo.
Samalla kun käytte tuon keskustelun, olisi äärimmäisen hyödyllistä molemmille sanoittaa sekin, että seksi ei ole synonyymi yhdynnälle vaan se on paljon muutakin. Toista voi huomioida sadoin eri tavoin fyysisestikin, vaikkei kalu heräilisikään kovin herkästi. Halua voi ilmaista kovin monin tavoin vaikkei erektio olisi itsestäänselvyys.
Haluttuna oleminen on se minkä kohteena hyvin monet naiset kokee voimakkaasti olevansa rakastettuja. Siitä voi tulla kuitenkin tällaisessa tilanteessa vääränlainen mittari ja samalla hurja paine erektion suhteen epävarmalle miehelle, joka pelkää todennäköisesti eniten "epäonnistumista" seksissä kun VAIN YHDYNTÄ ei onnistu.
Ilman näiden asioiden sanoittamista, väittäisin teidän molempien pysyvän aika onnettomana pitkälle tulevaisuuteen. Kohdallanne on melko väistämätön tarve määrittää uudelleen hyvin selkeästi ilmaistuna, mitä hyvä seksi tarkoittaa molemmille. Väitän että tulette kumpikin yllättymään mitä se onkaan.
Naisen voi tyydyttää seksuaalisesti tosi monin eri tavoin, samoin myös miehen. Keskivertoparille seksi on suhteellisen kapea alue koko spektristä, kun tarkastellaan mitä se on ja mitä siihen voisikaan liittyä. Yleensä seksiin liittyy tietyt rutiinit ja aika vahvat rajat siihen mitä puuhiin voidaan sisällyttää ja kun kyse on molempien omista rajoista, valikoituu seksiin ne, mitkä käy molemmille.
Näiden rutiinien ja usein kapeiden rajojen vuoksi, olisi myös tärkeä käydä keskustelu toistenne fantasioista tyyliin, mitä haluaisit kokeilla, jos saisit tehdä seksin osalta aivan mitä vain haluat. Esimerkin ja rohkaisun vuoksi kertoa avoimesti myös omistaan, jonka jälkeen seksinne saattaa mullistua aivan täydellisesti, muuttua suorittamisesta oman ja toistenne seksuaalisuuden uteliaaksi tutkiskeluksi pelkän rutiininomaisen kaavan sijaan.
Voisi helpottaa tilanteenne muuttamista, jos haluaisit avata tyypillistä seksisessiotanne aloitteesta alkulämmittelyjen kautta laukeamisiin saakka. Ei liian tarkasti vaan niin, että lukijat voi muodostaa mielikuvan etenemän ongelmakohdista ja tarjota kenties ratkaisuja. Joskus kyse voi olla myös kokonaisvuorovaikutuksen ongelmista varsinaisen seksipulman sijaan.
Mitäs sitten? Jos nainen on hedelmällinen 40-50 vuotiaaksi asti niin riittää että käy kerran ja senkin voi hoitaa inseminaatiolla jos ei halua vammaista miestä nylkyttämään itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä pidetään huolta toisen tarpeista, vaikka just silloin ei itseä haluttaisi. Eikä ole tulemisen pakkoa. Tulee jos tulee. Oraalia on molemmin puolin. Ja keskustellaan. Ollaan myös sovittu, että anaalia ei ole puolin eikä toisin.
Tuo viimeinen lause olikin se kaikkein informatiivisin sun tarinassasi.
Joo se on kiva kun tuhkaluukku on molempien mielestä exit only. 😍
Ap täällä vielä. Ajattelin että en enää palaa tähän kun ketju on mennyt aika omituiseksi, mutta käytän nyt kuitenkin vielä tilaisuuden kysyä yhtä asiaa. Lisäksi mulle tuli kamala tarve puolustella miestäni josta on nyt tehty viestieni perusteella aika jyrkkiä ja virheellisiä johtopäätöksiä. Ensinnäkin viestini käsittelevät pääosin vain tätä yhtä osa-aluetta joka nyt nimenomaan on suhteessamme se ongelma. Hänellä on valtavasti hyviä ja ihania puolia ja hän on itselleni hyvinkin rakas. Se että hänellä on suoriutumisvaikeuksia ja ehkä vähän estoinen asenne seksin saralla ei tee hänestä kaappihomoa tai mielenterveyspotilasta.
Eikä hän ole myöskään kykenemätön kommunikoimaan. Joku heitti ajatuksen että ehkä minä olen se joka ei osaa kommunikoida. Olen sitä kyllä itsekin paljon miettinyt. Ehkä vain ilmaisen ajatukseni ja tunteeni tavalla ja se on se ongelma?
Minä nimenomaan en vonkaa. Seksiin tarvitaan kaksi halukasta ja kykenevää osapuolta. Se mitä minä ilmaisen on oma suruni tilanteesta. Olen kertonut miehelle että kaipaisin enemmän fyysistä yhteyttä ja kun meillä ei ole sitä niin se tuntuu pahalta. Ja että en aina uskalla sanoa sitä hänelle (jotta en aiheuttaisi paineita) niin se saattaa silti näkyä minusta ulospäin vaisuutena tai vetäytymisenä. Olen halunnut kertoa hänelle että se johtuu vain siitä että olen surullinen. En vihainen tai pahalla päällä. Olen nimenomaan aina varonut sitä että en kritisoisi miestäni millään tavalla vaan kerron vain omista fiiliksistäni ja siitä mistä ne tulevat. Mutta koska mieheni haluaisi että minulla on hyvä olla, hän paineistuu koska hän kokee että hänen täytyy suoriutua jotta minun olisi hyvä olla. Ja onhan se tottakin tietysti. Pelkkä halailu ja pussailu, niin kivaa kuin se onkin, eivät riitä minulle siihen että tuntisin aidosti olevani haluttu ja rakastettu. Ja tämä taas on siis minun ongelmani jota olen tuloksetta yrittänyt muuttaa.
Ilmaisenko siis itseäni jotenkin tavalla joka erityisesti luo miehelle noita paineita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä pidetään huolta toisen tarpeista, vaikka just silloin ei itseä haluttaisi. Eikä ole tulemisen pakkoa. Tulee jos tulee. Oraalia on molemmin puolin. Ja keskustellaan. Ollaan myös sovittu, että anaalia ei ole puolin eikä toisin.
Tuo viimeinen lause olikin se kaikkein informatiivisin sun tarinassasi.
Eli varmaan ei tota, ei tota, eikä tota varsinkaan -keskustelua. Ja hyi yöks mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Meikäläinen, M68, sai noin kuuskymppisenä Sildeä avuksi. Kun vahva opioidikipulääkitys vaihdettiin Duloksetiiniin niin elämä muuttui. Erektiokyky katosi ja libido myös. Lopetin Duloksetiinin omalla päätöksellä mutta seksuaalitoiminnot eivät normalisoituneet. Lääkäri kirjoitti jokapäiväksi Tadiksen ja toimintapäiväksi Silden 1x 100 mutta eivät auttaneet. Vaimo on halukas ja haluttava mutta lääkitys ei riitä penetraatioon. Pyysin teston korvaushoitoa mutta labratulos oli hieman lian korkea joten en sitä saanut. Lääkäri kirjoitti Maisaan: Injektiolääke toimii parhaiten. Jätti ratkaisun minulle otanko pippelipiikin vai en? En ole uskaltanut sitä ottaa käyttöön joten olemme vaimon kanssa joutuneet tulemaan toimeen muulla tavoin. Vaimo saa strappidildoa ja minun puolijäykälle iltalypsy. Ongelmaan yhdessä haettu käytännönläheinen ratkaisu!
Pystytkö edes tuollaisen puolilöysän kanssa laukeamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä vielä. Ajattelin että en enää palaa tähän kun ketju on mennyt aika omituiseksi, mutta käytän nyt kuitenkin vielä tilaisuuden kysyä yhtä asiaa. Lisäksi mulle tuli kamala tarve puolustella miestäni josta on nyt tehty viestieni perusteella aika jyrkkiä ja virheellisiä johtopäätöksiä. Ensinnäkin viestini käsittelevät pääosin vain tätä yhtä osa-aluetta joka nyt nimenomaan on suhteessamme se ongelma. Hänellä on valtavasti hyviä ja ihania puolia ja hän on itselleni hyvinkin rakas. Se että hänellä on suoriutumisvaikeuksia ja ehkä vähän estoinen asenne seksin saralla ei tee hänestä kaappihomoa tai mielenterveyspotilasta.
Eikä hän ole myöskään kykenemätön kommunikoimaan. Joku heitti ajatuksen että ehkä minä olen se joka ei osaa kommunikoida. Olen sitä kyllä itsekin paljon miettinyt. Ehkä vain ilmaisen ajatukseni ja tunteeni tavalla ja se on se ongelma?
Minä nimenomaan en vonkaa. Seksiin tarvitaan kaksi halukasta ja kykenevää osapuolta. Se mitä minä ilmaisen on oma suruni tilanteesta. Olen kertonut miehelle että kaipaisin enemmän fyysistä yhteyttä ja kun meillä ei ole sitä niin se tuntuu pahalta. Ja että en aina uskalla sanoa sitä hänelle (jotta en aiheuttaisi paineita) niin se saattaa silti näkyä minusta ulospäin vaisuutena tai vetäytymisenä. Olen halunnut kertoa hänelle että se johtuu vain siitä että olen surullinen. En vihainen tai pahalla päällä. Olen nimenomaan aina varonut sitä että en kritisoisi miestäni millään tavalla vaan kerron vain omista fiiliksistäni ja siitä mistä ne tulevat. Mutta koska mieheni haluaisi että minulla on hyvä olla, hän paineistuu koska hän kokee että hänen täytyy suoriutua jotta minun olisi hyvä olla. Ja onhan se tottakin tietysti. Pelkkä halailu ja pussailu, niin kivaa kuin se onkin, eivät riitä minulle siihen että tuntisin aidosti olevani haluttu ja rakastettu. Ja tämä taas on siis minun ongelmani jota olen tuloksetta yrittänyt muuttaa.
Ilmaisenko siis itseäni jotenkin tavalla joka erityisesti luo miehelle noita paineita?
No sittenhän asiat on ihan hyvin. Miksi valitat täällä?
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä vielä. Ajattelin että en enää palaa tähän kun ketju on mennyt aika omituiseksi, mutta käytän nyt kuitenkin vielä tilaisuuden kysyä yhtä asiaa. Lisäksi mulle tuli kamala tarve puolustella miestäni josta on nyt tehty viestieni perusteella aika jyrkkiä ja virheellisiä johtopäätöksiä. Ensinnäkin viestini käsittelevät pääosin vain tätä yhtä osa-aluetta joka nyt nimenomaan on suhteessamme se ongelma. Hänellä on valtavasti hyviä ja ihania puolia ja hän on itselleni hyvinkin rakas. Se että hänellä on suoriutumisvaikeuksia ja ehkä vähän estoinen asenne seksin saralla ei tee hänestä kaappihomoa tai mielenterveyspotilasta.
Eikä hän ole myöskään kykenemätön kommunikoimaan. Joku heitti ajatuksen että ehkä minä olen se joka ei osaa kommunikoida. Olen sitä kyllä itsekin paljon miettinyt. Ehkä vain ilmaisen ajatukseni ja tunteeni tavalla ja se on se ongelma?
Minä nimenomaan en vonkaa. Seksiin tarvitaan kaksi halukasta ja kykenevää osapuolta. Se mitä minä ilmaisen on oma suruni tilanteesta. Olen kertonut miehelle että kaipaisin enemmän fyysistä yhteyttä ja kun meillä ei ole sitä niin se tuntuu pahalta. Ja että en aina uskalla sanoa sitä hänelle (jotta en aiheuttaisi paineita) niin se saattaa silti näkyä minusta ulospäin vaisuutena tai vetäytymisenä. Olen halunnut kertoa hänelle että se johtuu vain siitä että olen surullinen. En vihainen tai pahalla päällä. Olen nimenomaan aina varonut sitä että en kritisoisi miestäni millään tavalla vaan kerron vain omista fiiliksistäni ja siitä mistä ne tulevat. Mutta koska mieheni haluaisi että minulla on hyvä olla, hän paineistuu koska hän kokee että hänen täytyy suoriutua jotta minun olisi hyvä olla. Ja onhan se tottakin tietysti. Pelkkä halailu ja pussailu, niin kivaa kuin se onkin, eivät riitä minulle siihen että tuntisin aidosti olevani haluttu ja rakastettu. Ja tämä taas on siis minun ongelmani jota olen tuloksetta yrittänyt muuttaa.
Ilmaisenko siis itseäni jotenkin tavalla joka erityisesti luo miehelle noita paineita?
Ei halua katsella vaimon itsetyydytystä = vähän estoinen. Piilohomo se kyllä on, eikä mikään vähään estoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä vielä. Ajattelin että en enää palaa tähän kun ketju on mennyt aika omituiseksi, mutta käytän nyt kuitenkin vielä tilaisuuden kysyä yhtä asiaa. Lisäksi mulle tuli kamala tarve puolustella miestäni josta on nyt tehty viestieni perusteella aika jyrkkiä ja virheellisiä johtopäätöksiä. Ensinnäkin viestini käsittelevät pääosin vain tätä yhtä osa-aluetta joka nyt nimenomaan on suhteessamme se ongelma. Hänellä on valtavasti hyviä ja ihania puolia ja hän on itselleni hyvinkin rakas. Se että hänellä on suoriutumisvaikeuksia ja ehkä vähän estoinen asenne seksin saralla ei tee hänestä kaappihomoa tai mielenterveyspotilasta.
Eikä hän ole myöskään kykenemätön kommunikoimaan. Joku heitti ajatuksen että ehkä minä olen se joka ei osaa kommunikoida. Olen sitä kyllä itsekin paljon miettinyt. Ehkä vain ilmaisen ajatukseni ja tunteeni tavalla ja se on se ongelma?
Minä nimenomaan en vonkaa. Seksiin tarvitaan kaksi halukasta ja kykenevää osapuolta. Se mitä minä ilmaisen on oma suruni tilanteesta. Olen kertonut miehelle että kaipaisin enemmän fyysistä yhteyttä ja kun meillä ei ole sitä niin se tuntuu pahalta. Ja että en aina uskalla sanoa sitä hänelle (jotta en aiheuttaisi paineita) niin se saattaa silti näkyä minusta ulospäin vaisuutena tai vetäytymisenä. Olen halunnut kertoa hänelle että se johtuu vain siitä että olen surullinen. En vihainen tai pahalla päällä. Olen nimenomaan aina varonut sitä että en kritisoisi miestäni millään tavalla vaan kerron vain omista fiiliksistäni ja siitä mistä ne tulevat. Mutta koska mieheni haluaisi että minulla on hyvä olla, hän paineistuu koska hän kokee että hänen täytyy suoriutua jotta minun olisi hyvä olla. Ja onhan se tottakin tietysti. Pelkkä halailu ja pussailu, niin kivaa kuin se onkin, eivät riitä minulle siihen että tuntisin aidosti olevani haluttu ja rakastettu. Ja tämä taas on siis minun ongelmani jota olen tuloksetta yrittänyt muuttaa.
Ilmaisenko siis itseäni jotenkin tavalla joka erityisesti luo miehelle noita paineita?
No sittenhän asiat on ihan hyvin. Miksi valitat täällä?
Ootko jotenkin yksinkertainen? Johan aloittaja on aika monessa viestissä kuvannut ongelmaansa. Jos viittaat siihen kuinka mies on "ihana ja rakas" niin sehän tekee ongelmasta vielä traagisemman. Muutoinkin huonon ja ei-rakkaan kun voisi aika surutta vain jättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä vielä. Ajattelin että en enää palaa tähän kun ketju on mennyt aika omituiseksi, mutta käytän nyt kuitenkin vielä tilaisuuden kysyä yhtä asiaa. Lisäksi mulle tuli kamala tarve puolustella miestäni josta on nyt tehty viestieni perusteella aika jyrkkiä ja virheellisiä johtopäätöksiä. Ensinnäkin viestini käsittelevät pääosin vain tätä yhtä osa-aluetta joka nyt nimenomaan on suhteessamme se ongelma. Hänellä on valtavasti hyviä ja ihania puolia ja hän on itselleni hyvinkin rakas. Se että hänellä on suoriutumisvaikeuksia ja ehkä vähän estoinen asenne seksin saralla ei tee hänestä kaappihomoa tai mielenterveyspotilasta.
Eikä hän ole myöskään kykenemätön kommunikoimaan. Joku heitti ajatuksen että ehkä minä olen se joka ei osaa kommunikoida. Olen sitä kyllä itsekin paljon miettinyt. Ehkä vain ilmaisen ajatukseni ja tunteeni tavalla ja se on se ongelma?
Minä nimenomaan en vonkaa. Seksiin tarvitaan kaksi halukasta ja kykenevää osapuolta. Se mitä minä ilmaisen on oma suruni tilanteesta. Olen kertonut miehelle että kaipaisin enemmän fyysistä yhteyttä ja kun meillä ei ole sitä niin se tuntuu pahalta. Ja että en aina uskalla sanoa sitä hänelle (jotta en aiheuttaisi paineita) niin se saattaa silti näkyä minusta ulospäin vaisuutena tai vetäytymisenä. Olen halunnut kertoa hänelle että se johtuu vain siitä että olen surullinen. En vihainen tai pahalla päällä. Olen nimenomaan aina varonut sitä että en kritisoisi miestäni millään tavalla vaan kerron vain omista fiiliksistäni ja siitä mistä ne tulevat. Mutta koska mieheni haluaisi että minulla on hyvä olla, hän paineistuu koska hän kokee että hänen täytyy suoriutua jotta minun olisi hyvä olla. Ja onhan se tottakin tietysti. Pelkkä halailu ja pussailu, niin kivaa kuin se onkin, eivät riitä minulle siihen että tuntisin aidosti olevani haluttu ja rakastettu. Ja tämä taas on siis minun ongelmani jota olen tuloksetta yrittänyt muuttaa.
Ilmaisenko siis itseäni jotenkin tavalla joka erityisesti luo miehelle noita paineita?
No sittenhän asiat on ihan hyvin. Miksi valitat täällä?
Ootko jotenkin yksinkertainen? Johan aloittaja on aika monessa viestissä kuvannut ongelmaansa. Jos viittaat siihen kuinka mies on "ihana ja rakas" niin sehän tekee ongelmasta vielä traagisemman. Muutoinkin huonon ja ei-rakkaan kun voisi aika surutta vain jättää.
Mutta sehän rupes perumaan puheitaan.
Ettei ap:n miehellä olisi testosteroni/kilpirauhasongelmaa? Nämä valitettavasti miehillä ilmenee toisinaan juurikin tuolla tavalla.
Tässä siis yksi ukko jolla nuo molemmat. Ei pahemmin kiinnostanut edes yrittää kun testot oli nollissa, olin kyllä muutenkin todella ärtynyt ja väsynyt kokoajan.
Verikokeisiin vaan,vapaa testo, shbg, LH,FSH, TSH ja t4v näin alkuun.
Vierailija kirjoitti:
Meikäläinen, M68, sai noin kuuskymppisenä Sildeä avuksi. Kun vahva opioidikipulääkitys vaihdettiin Duloksetiiniin niin elämä muuttui. Erektiokyky katosi ja libido myös. Lopetin Duloksetiinin omalla päätöksellä mutta seksuaalitoiminnot eivät normalisoituneet. Lääkäri kirjoitti jokapäiväksi Tadiksen ja toimintapäiväksi Silden 1x 100 mutta eivät auttaneet. Vaimo on halukas ja haluttava mutta lääkitys ei riitä penetraatioon. Pyysin teston korvaushoitoa mutta labratulos oli hieman lian korkea joten en sitä saanut. Lääkäri kirjoitti Maisaan: Injektiolääke toimii parhaiten. Jätti ratkaisun minulle otanko pippelipiikin vai en? En ole uskaltanut sitä ottaa käyttöön joten olemme vaimon kanssa joutuneet tulemaan toimeen muulla tavoin. Vaimo saa strappidildoa ja minun puolijäykälle iltalypsy. Ongelmaan yhdessä haettu käytännönläheinen ratkaisu!
Suomessa tuota vaivaa ei hoida kun muutama lääkäri kunnolla, suosituin on urologi Roman Rusman. Hän hoitaa myös oireisi potilaita vaikka arvot olisivatkin viitteiden sisällä. Mars Romanille ja testopiikki pyllyyn niin saa vaimo muutakin kun kumikikkeliä😊
Viagra ja vaikka pornoa katsotte yhdessä, jos ei noilla eväillä vehje toimi niin ei kai siinä jää vaihtoehtoja. Tai jos on niin estoinen mies että nämäkään ei onnistu niin taitaa olla tekemätön paikka.