Lue keskustelun säännöt.
Mitä te muut teette, jos joku kysyy jonkun todella henkilökohtaisen kysymyksen ja se tulee ikäänkuin "puskista"?
10.06.2026 |
Sanotaanko vaikka terveyteen, intiimielämään, rahatilanteeseen liittyvän kysymyksen, joka on tosi tungetteleva? Olet vaikka sairauslomalla ja kollega töksäyttää kahvihuoneessa, onko vaivasi ihan oikea ja fyysinen, vai henkisen puolen juttuja. Tai työhaastattelussa aletaan utelemaan, oletko nostanut ja saatko Kelan tukia tms. Tai kysytään seurustelustatusta, tai jotain muuta vastaavaa.
Menen joka kerta ihan lukkoon näissä tilanteissa, varsinkin jos toinen ihan yllättäen heittää jotain tuommoista. Vaikka ei periaatteessa olisi mitään salattavaa, tai erikoista koko asiassa, koen tuollaiset aina loukkaavina.
Kommentit (104)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä myös olen vaan hiljaa. Jos kyseessä olisi työhaastattelu, saattaisin kysyä, että onko tuollainen kysymys laillinen. Työpaikka menisi tietty siinä, enkä itsekään sinne haluaisi jos toiminta on noin epäammattimaista.
Miksi olisit sairauslomalla kahvihuoneessa?
Vierailija kirjoitti:
Miksi olisit sairauslomalla kahvihuoneessa?
Jos käyt vaikka hakemassa jotain tavaroita, tai olet juuri jäämässä saikulle.
Kollegalle voisin sanoa, että "mulla ei ole tapana käsitellä tällaisia asioita kollegoiden kanssa". Aika monella työpaikalla on harmillisesti todella hämärtynyt yksityiselämän ja työelämän raja, ja siellä joutuu sietämään käytännössä ihan mitä vaan mistä työkaverit päättävät avautua. Seksuaalista ahdisteluakin tullut osaksi esim. raskauden aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaan myös puskista eli saa sellaisen vastuksen ettei kysy enää ikinä uudelleen.
Koska olen nainen, suhtaudun tietenkin mahdollisimman dramaattisesti ja järjestän kohtauksen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heittäisin vastakysymyksen: miten tämä sinulle kuuluu? (tms)
Osaan asettaa rajoja puolituttujen ja tuntemattomien kanssa tosi hyvin. Sen sijaan, jos esimerkiksi äitini tai paras ystäväni kysyy jotain tungettelevaa, minun on vaikea asettaa rajoja. Toisaalta olen onnekas, sillä kaikki läheiseni välittävät minusta aidosti, joten minun ei tarvi pelätä, että he tuomitsisivat tai käyttäisivät jakamiani tietoja myöhemmin minua vastaan.
Puolituttujen ja tuntemattomien kanssa sanon aina tosi ystävällisesti ja lempäesti, että tämä on asia josta en halua puhua. Kukaan ei ole vielä ikinä loukkaantunut tai ottanut tätä väärin tai alkanut kinaamaan. Esim treffeillä eräs mies kysyi jotain seksimieltymyksiäni, ja vastasin vain hymyillen, etten puhu näistä asioista muiden kuin tulevan mieheni kanssa. Mies otti vastaukseni tosi hyvin ja ymmärtäväisesti, mutta minulle se oli silti deal breikkeri. En siis lähtenyt enää uudestaan hänen kanssa ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle ei ole tullut koskaan niin vaivannuttavaa kysymystä, että en olisi voinut siihen vastata rehellisesti. Toki on hieman tökeröitä kysymyksiä tullut, mutta olen aika avoin ihminen ja olen pystynyt niihin vastaamaan normaalisti.
Ehkä nuo ovat jnkv luonneasioita, että minkä kokee tungettelevaksi.
Vastaa aina tuollaisiin "en kommentoi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävällisesti sanoisin: "Miksi kysyt?".
Pelon vuoksi vastannut joskus nuorena tai kiertämällä. Mutta voisin sanoa en kerro.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen jossa ei ole virheitä on liian täydellinen ollakseen totta.
Jos on valppaana, ei hätää. Mutta jos on rentona, kuten meillä oli erään yhdistyksen kesäjuhla ja kivat kaverit juttuseurana.
Niin eikö toisesta pöydästä yksi eukko oikein paholaisen kätyri, heitti harmittoman "koska/missä/kenen kanssa" ja samassa tajusin että se helvetin kotka saalisti tietoja. Soimaan itseäni koska olisi pitänyt olla skarppi.
Varokaa vartioimattomia hetkiä.
Ikinä en näitä ole oppinut käsittelemään. Jos on vaan vaiti eikä sano mitään, tilanteesta tulee tosi vaivaannuttava.