Masentuneen ei kannata ryhtyä parisuhteeseen
Ensin oma mieli ja elämä tasapainoon ja sitten voi miettiä parisuhdetta. Masennus on sellainen voima, mikä vetää kumppanin mukaansa.
Kommentit (14)
Huvipuistohullu kirjoitti:
Tuskin masentuneita edes kiinnostaa moinen 🤔
Voi kuule, parisuhteesta moni masentunut hakee sitä ihastumisen euforiaa jonka lyhyen ajan masennus jää taka-alalle. Mutta sieltä ne ongelmat pian alkaa taas kurkistelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Huvipuistohullu kirjoitti:
Tuskin masentuneita edes kiinnostaa moinen 🤔
Voi kuule, parisuhteesta moni masentunut hakee sitä ihastumisen euforiaa jonka lyhyen ajan masennus jää taka-alalle. Mutta sieltä ne ongelmat pian alkaa taas kurkistelemaan.
On myös palstalla ylistelty parantumiskeino masennukseen, kun löytää sen sopivan mielenterveyshoitajan joka jaksaa oikkuja niin ei muuta kun yhteen vaan niin alkaa paranemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvipuistohullu kirjoitti:
Tuskin masentuneita edes kiinnostaa moinen 🤔
Voi kuule, parisuhteesta moni masentunut hakee sitä ihastumisen euforiaa jonka lyhyen ajan masennus jää taka-alalle. Mutta sieltä ne ongelmat pian alkaa taas kurkistelemaan.
On myös palstalla ylistelty parantumiskeino masennukseen, kun löytää sen sopivan mielenterveyshoitajan joka jaksaa oikkuja niin ei muuta kun yhteen vaan niin alkaa paranemaan.
Kyllä näin kävi itsellenikin! Kun huomasin että toinen pysyi rinnalla ja kuunteli vaikka riehuin ja huusin ja paiskoin astioita seinään, koin oloni turvalliseksi ja aloin voimaan paremmin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvipuistohullu kirjoitti:
Tuskin masentuneita edes kiinnostaa moinen 🤔
Voi kuule, parisuhteesta moni masentunut hakee sitä ihastumisen euforiaa jonka lyhyen ajan masennus jää taka-alalle. Mutta sieltä ne ongelmat pian alkaa taas kurkistelemaan.
On myös palstalla ylistelty parantumiskeino masennukseen, kun löytää sen sopivan mielenterveyshoitajan joka jaksaa oikkuja niin ei muuta kun yhteen vaan niin alkaa paranemaan.
Kyllä näin kävi itsellenikin! Kun huomasin että toinen pysyi rinnalla ja kuunteli vaikka riehuin ja huusin ja paiskoin astioita seinään, koin oloni turvalliseksi ja aloin voimaan paremmin!
Touhussa vaarana on tosin myös se että tuloksena on sitten kaksi päänvikaista mikäli hoito epäonnistuukin.
Aikoinaan olen sairastanut vaikean masennuksen ja olen samaa mieltä. Ihan turha sotkea muita ihmisiä omiin ongelmiin. Usein se toinen joutuu liian koville eikä ehkä uskalla erota kun toinen huonossa kunnossa. Oma pää kuntoon ja sitten vasta suhteisiin. Tilanne jossa jo ollaan parisuhteessa ja toinen sairastuu onkin kinkkinen tilanne. Lähipiirissä pari tapausta jossa se toinenkin on uupunut ja masentunut kun on joutunut kannattelemaan koko palettia yksin.
Masentunut vetää ennen pitkää myös kumppanin samaan tilaan, vaikka kuinka yrittäisi pyristellä vastaan. T. Kokemusasiantuntija
Tottahan tuo. Masentunut on täysin itsekeskeisessä tilassa. Hakevat yleensä parisuhdetta ajatuksella "korjaa minut ja elämäni" eivätkä kykene aitoon, vastavuoroiseen rakkauteen. Ja tämä nyt ei koske niitä joille on lätkäisty masennusdiagnoosi siksi että elämässä on jokin ohimenevä ulkoisista olosuhteista johtuva kriisi, vaan niitä joiden oireilu kumpuaa jo lapsuudesta ja on ollut vallitseva tila jo vuosikausia, tunteet tietysti vielä lääkityksellä turrutettu ja näin varmistettu se paikoillaan junnaaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvipuistohullu kirjoitti:
Tuskin masentuneita edes kiinnostaa moinen 🤔
Voi kuule, parisuhteesta moni masentunut hakee sitä ihastumisen euforiaa jonka lyhyen ajan masennus jää taka-alalle. Mutta sieltä ne ongelmat pian alkaa taas kurkistelemaan.
On myös palstalla ylistelty parantumiskeino masennukseen, kun löytää sen sopivan mielenterveyshoitajan joka jaksaa oikkuja niin ei muuta kun yhteen vaan niin alkaa paranemaan.
Kyllä näin kävi itsellenikin! Kun huomasin että toinen pysyi rinnalla ja kuunteli vaikka riehuin ja huusin ja paiskoin astioita seinään, koin oloni turvalliseksi ja aloin voimaan paremmin!
Minulla taas kaikki masennuksen tunnusmerkit ja oireet väistivät siksi aikaa, kun tutustuimme ja yhteensopivuuttamme pohdimme tahoillamme. Eron tullessa taas romahdus oli syvempi kuin mikään aiemmin kokemani, enkä edes ymmärtänyt romahtamistani kuuteen kuukauteen.
Korostan, etten syytä häntä masennuksestani enkä erosta, ja tekisi mieli, jos häntä vielä näkisin, kysyä näkyikö masennukseni hänelle. Yhtä kaikki eron jälkeen jumiuduin neljän seinän sisään kesäksi ja syksyksi ja vasta joulun alla tajusin hakea apua.
Puolet tinderin naisista on masentuneita. Olen tavannut sellaisia naisia. Ei ne oikein tiedä mitä ne haluaa.
Huvipuistohullu kirjoitti:
Tuskin masentuneita edes kiinnostaa moinen 🤔
Tinderistä oli joku masentunut löytänyt lääkärin.
Tämä ei varmaan päde kaikkiin. Mutta ne masentuneet ihmiset joita olen elämäni aikana tuntenut, ovat kaikki olleet äärimmäisen itsekeskeisiä ja muutenkin raskasta seuraa. Niin itse välttelisin parisuhteeseen alkamista masentuneen kanssa.
Samaa mieltä aloittajan kanssa. Siksi en ole ryhtynyt mihinkään. Olisi kamalaa myrkyttää rakastamansa ihmisen kaivo.
Tuskin masentuneita edes kiinnostaa moinen 🤔