Masentuneen ei kannata ryhtyä parisuhteeseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaiden ei oitäisi edes tulla parisuhde markkinoille ennen kun saa hoidettua itsensä kuntoon. Onhan tuo äärimmäisen loukkaavaa toista kohtaan kun todellisuudessa ei edes etsi puolisoa vaan omaishoitajaa jonka vastuulla on maksaa ja tehdä kaikki toisen eteen

Varmaan me etsitään ihan tasavertaista ja sellaista itselle epätäydelllisyydessään täydellistä ihmistä, niinkuin muutkin. 

Useat pyrkii piilottamaan oireilunsa ettei rasita tai huolestuta muita. Mutta on myös se toinen ääripää, kaikki kaadetaan kumppanin niskaan. 

Mikäs sua on noin satuttanut? 

 

Eikö mt-ongelmainen saa haluta parisuhdetta? Ihan hyviä kumppaneita mekin voidaan olla. 

Voitte olla muttette läheskään aina. Onko vaikea ymmärtää että katkeruus on voinut jollekin tulla siitä kun on masentuneen kanssa ollut parisuhteessa ja saanut kokea sen vuoksi raskaita asioita. Paitsi ai niin, mitäs oli, oma syy!

Elämässä nyt ylipäätään koetaan raskaita asioita. Et voi niiltä välttyä mitenkään. Katkeraksi ei kannata tulla, vaan ottaa oppia. Pumpulissa kasvaneena se toki on haastavampaa, kun pienetkin vastoinkäymiset ja haasteet koetaan maailman romuttavina. Nykyaikana avioliittokin on menettänyt merkityksensä, kun toisen tukena halutaan olla ainoastaan niissä myötäkäymisissä.

Vai että oikein pumpulissa kasvanut. Älähän sie kettuile siinä. Minulla on aivan yhtäläinen oikeus olla katkera masentuneista existä kuin teillä masentuneillakin niistä existänne jotka "sekoilivat" kun luultavasti ainoastaan reagoivat omaan masennussekoiluunne.

Eri, mutta kannattaisikohan sinun hakea apua katkeruutesi? Näyttää syövän sinua rotan lailla

Niin, huomaatteko masentuneet mitä parisuhteilunne saa aikaan. Lisää potilaita.

Ei minulla ole ollut masennusdiagnoosia tai muitakaan varsinaisia mielenterveysongelmia, mutta näyttää siltä, että sinun pitää hakeutua hoitoon...

Niin, hullut usein tuntevat olonsa terveeksi.

Mieti itse ja tunnusta olevasi persoonnallisuushäiriöinen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole masennusta, mutta PTSD ja persoonallisuushäiriöitä, vieläpä niitä ns. pahimpia. 

 

Ei minua ainakaan millään ensin tyhjiössä paranneta. Olen enemmän kuin ok terapian ja itseni kuntouttamisen jälkeen yksin. 

 

 

Ongelmat lävähtävät silmille vain tosi läheisissä ihmissuhteissa. En ollut itse etsimässä suhdetta -sattuneesta syystä- mutta kun kiinnostava ihminen oli tarpeeksi sinnikäs niin suostuin tapaamaan treffien merkeissä. 

 

Tutustuttiin huolellisesti, seurusteltiin, muutettiin yhteen. En ole koskaan voinut niin hyvin kuin nyt kun olen ensimmäistä kertaa elämässäni kokenut oikeasti rakkautta. Meillä ei edes ollut ensimmäisen vuoden aikana seksiä, koska tosiaan, oma PTSD ei ole ihan tyhjästä syntynyt enkä ollut valmis. Mieheni oli kärsivällinen, omistautunut ja varma itsestään ja meistä vaikka oma meno oli viimeistään yhteen muutettaessa kuin kauhuleffasta ja halusin vain erota. 

 

Sen jälkeen tilanne lähti tasaantumaan ja moni asia jotka ei terapiassa liikahtaneet mihinkään, alkoi purkautua. Nyt oltu yhdessä jo vuosia ja yhä kuin vastarakastuneet, joskin minä olen asiassa ehkä vieläkin hieman pidättyväinen ja tarvitsen oman tilani. 

 

Kenelläkään ei ole velvollisuutta seurustella masentuneen, punapään, köyhän, tummaihoisen, raitistuneen alkoholistin, lihavan, vammaisen, sairaan jne kanssa, mutta aika rankkaa päättää näitä että mielenterveysongelmaisten tai muista haasteista kärsivien pitää ensin parantua yksin, koska he eivät ole kaikille sopivia kumppaneita. 

 

Opetelkaa mielummin itse vetämään rajoja ja välttäkää ja jättäkää ne masentuneet tai muuten vaikeat. Jos siinä on isoja haasteita niin sitten on itsellä ehkä terapian paikka. 

Viimeinen lauseesi kertoi kaiken!

Niin, noin vaan jättäkää se masentunut joka uhkailee elämänsä päättämisellä jos lähtee. Helppoa on! Oma vika!

Olet sairas ihminen! Mene hoitoon!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaiden ei oitäisi edes tulla parisuhde markkinoille ennen kun saa hoidettua itsensä kuntoon. Onhan tuo äärimmäisen loukkaavaa toista kohtaan kun todellisuudessa ei edes etsi puolisoa vaan omaishoitajaa jonka vastuulla on maksaa ja tehdä kaikki toisen eteen

Varmaan me etsitään ihan tasavertaista ja sellaista itselle epätäydelllisyydessään täydellistä ihmistä, niinkuin muutkin. 

Useat pyrkii piilottamaan oireilunsa ettei rasita tai huolestuta muita. Mutta on myös se toinen ääripää, kaikki kaadetaan kumppanin niskaan. 

Mikäs sua on noin satuttanut? 

 

Eikö mt-ongelmainen saa haluta parisuhdetta? Ihan hyviä kumppaneita mekin voidaan olla. 

Voitte olla muttette läheskään aina. Onko vaikea ymmärtää että katkeruus on voinut jollekin tulla siitä kun on masentuneen kanssa ollut parisuhteessa ja saanut kokea sen vuoksi raskaita asioita. Paitsi ai niin, mitäs oli, oma syy!

Elämässä nyt ylipäätään koetaan raskaita asioita. Et voi niiltä välttyä mitenkään. Katkeraksi ei kannata tulla, vaan ottaa oppia. Pumpulissa kasvaneena se toki on haastavampaa, kun pienetkin vastoinkäymiset ja haasteet koetaan maailman romuttavina. Nykyaikana avioliittokin on menettänyt merkityksensä, kun toisen tukena halutaan olla ainoastaan niissä myötäkäymisissä.

Vai että oikein pumpulissa kasvanut. Älähän sie kettuile siinä. Minulla on aivan yhtäläinen oikeus olla katkera masentuneista existä kuin teillä masentuneillakin niistä existänne jotka "sekoilivat" kun luultavasti ainoastaan reagoivat omaan masennussekoiluunne.

Jaajaa.

Ex oli väkivaltainen, mua on tainnut 3/4 pettää ja aina heistä sai olla huolissaan ellei itse ollut tulilinjalla.

En ole katkeroitunut, vaikka syytä ehkä olis, sehän vaikeuttaa pelkästään omaa elämää.

Enkä hauku tai vihaa, mähän rakastin niitä joskus.

 

Mistä ihmeen masennussekoilusta sä puhut?

Mä ainakin lähinnä itkseskelen ja senkin yleensä piilossa, pitäskö sun itses käydä juttelemassa?

Hyvä, että myönnät katkeruutesi, se on jo eteenpäin.

 

Mutta miten masentunut sekoilee?

No enpä tiedä, vaikkapa niin että eroa harkitessani uhkaa hypätä parvekkeelta koska "elämässä ei ole mitään järkeä muuten". Tällaisen kiristyksen kohteena kun hetken on niin ehkä hieman alkaa ketuttamaan.

Tuommoinen uhkailu on vaan keskenkasvuisen kakaran tai persoonallisuushäiriöisen toimintaa ja aikuisten maailmassa ne toisen teot ja sanomiset ovat hänen omia valintojaan.

Pääsit ilmeisesti kuitenkin tyypistä eroon fyysisesti, surullista joo mutta sun pitää ihan itsekses käsitellä ne tunteet ja katkeruudet.

Itsellä se väkivaltainen epävakaa teki myös tuon ihan saman jossain vaiheessa. Tein siinä kohtaa ehkä ainoita terveitä intuitiovisia päätöksiä enkä mennyt sitä pelastamaan oman henkeni uhalla vaan lähdin ovesta ulos ja piiloon niin nopeasti ja hiljaa kun pystyin.

No, se lähti perään. Ja uhkailua tuli vielä pitkään eron jälkeen.

Pelkkä "masennus" ei tee tuollaista ja sä vaikutat myös aika sekopäältä mutta koita nyt ihmeessä päästää irti.

Niihin suhteisiin yleensä muuten tarvitaan kaksi.

Nainen saa aina seksiä ja parisuhteen vaikka olisi masentunut. Epäreilua

Huvipuistohullu kirjoitti:

Tuskin masentuneita edes kiinnostaa moinen 🤔

Ei aapee sitä tiedä

Niin totta, mitä miehiin tulee, nainenhan masentuu vasta suhteessa ja piristyy erotessa. 

Itsarijutut on vaikeita, mutta ne kuuluvat masennukseen siinä vaiheessa, kun se syvenee vakavaksi. Siellä ääripäässä ne voivat olla jokapäiväisiä, eikä niihin vaikuta toisen seura paitsi ehkä ahdistuksen lieventäjänä. Että kenenkään ei tarvi jäädä velvollisuudesta masentuneen seuraksi, jos hengestään haluaa päästä, sen itsarin voi toteuttaa vaikka hammasharjalla toisen istuessa vieressä, kuten se yksi tyttö mielisairaalassa.