Mitä ootte tehneet kun isovanhemmat kohtelee eri tavalla lastenlapsia

Saisko lisätietoa, miten?

Emme ole yhteydessä.

Sanomalla asiasta

Vierailija kirjoitti:

Saisko lisätietoa, miten?

Eiköhän kaikki me, joilla tästä kokemusta on, tiedä. Jos et tiedä, mistä on kyse, ketju on sinulle turha.

No aikoinaan ilmoitin anopille, että meidän perhe-elämään ei ole tunkeutumista, meille saa tulla vain kutsuttuna. Eipä ole anoppia näkynyt.

Että noin tein ja sillä sain anopin palvomaan toisen poikansa lapsia, hoitamaan näitä ja ostamaan kalliita tavaroita.

Olemme yhteydessä, mutta vähän. Paljon vähemmän vielä nyt, kun lapset alkavat olla teinejä. Serkut ovat aina menneet edelle, saaneet ajan, rahan ja rakkauden. Jopa niin, että jos isovanhemmat ovat sopineet edes sen kerran lastemme kanssa jotain, on se peruttu, jos serkut/heidän äitinsä vinkaisee.

Nyt lapset sanovat jo suoraan, etteivät halua tavata. Se on ollut merkki, jota odotimme. En itse halunnut mitenkään rajoittaa koskaan välejä. Nyt tapaamme vain pikaisesti jouluna, vaikka välimatka on vain 70km.

Minun äitini oli ihan kamala veljeni perheelle tunkemalla joka paikkaan ja sekaantumalla ja arvostelemalla.

Meillä teki samaa, mutta tuon nähtyäni osasin alun perin pitää etäisyyttä paremmin (en esimerkiksi ikinä kertonut mitään meidän asioistamme), mutta se joka katkaisi välit oli se, että hän suosi esikoistani kuopukseni kustannuksella aivan törkeästi.

Sama kuvio oli jo lapsuudenkodissani, joten tuota en sitten katsellut ollenkaan. Emme ole tekemisissä.

Emme ole yhteydessä. Kun veljeni lapset saivat vaikka jälkiruokaa tai pullaa, lastani mulkaistiin ja tokaistiin "tuo ei tarvi mitään". Aivan kuten minäkään en lapsena tarvinnut mitään. Minun lapseni ei tarvitse sitä paskaa sietää.

Meillä tilanne on päällä nyt hyvin vahvasti ja mietin, mitä asialle tekisin. Yhtä lapsistamme kutsutaan kylään ja hänelle annetaan aikaa ja huomiota, muita ei aina edes tervehditä.  Ja tyttären lapsi on se kaikista tärkein, menee meidän lasten edelle.

Meidän suvussa on aina ollut joku suosikkina, saman jatkuessa sukupolvesta toiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä tilanne on päällä nyt hyvin vahvasti ja mietin, mitä asialle tekisin. Yhtä lapsistamme kutsutaan kylään ja hänelle annetaan aikaa ja huomiota, muita ei aina edes tervehditä.  Ja tyttären lapsi on se kaikista tärkein, menee meidän lasten edelle.

Omassa perheessä asialle voi jotain tehdä. Suosikista kasvaa narsisti. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä tilanne on päällä nyt hyvin vahvasti ja mietin, mitä asialle tekisin. Yhtä lapsistamme kutsutaan kylään ja hänelle annetaan aikaa ja huomiota, muita ei aina edes tervehditä.  Ja tyttären lapsi on se kaikista tärkein, menee meidän lasten edelle.

Jos asia ei keskustelemalla korjaannu, en olisi tekemisissä. Tuo on erittäin epätervettä.

Realismi on aina negatiivista. Toisten kemia vaan toimiin paremmin kuin toisten. Meidän vanhemmalla tyttärellä ja minun äidillä on vaan joku näkymätön side heidän välisissä, eikä me olla lähdetty sitä repimään irti ihan vaan siksi, että ne nallekarkit menisi tismalleen tasan. Lapset tulevat läpi elämänsä pettymään ihmissuhteisiin, jne ja tämä on ollut sitä elävää oppimateriaalia meidän muille lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tilanne on päällä nyt hyvin vahvasti ja mietin, mitä asialle tekisin. Yhtä lapsistamme kutsutaan kylään ja hänelle annetaan aikaa ja huomiota, muita ei aina edes tervehditä.  Ja tyttären lapsi on se kaikista tärkein, menee meidän lasten edelle.

Omassa perheessä asialle voi jotain tehdä. Suosikista kasvaa narsisti. 

Sillä suosikilla on varmaa muitakin ihmissuhteita, esim vanhempiinsa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tilanne on päällä nyt hyvin vahvasti ja mietin, mitä asialle tekisin. Yhtä lapsistamme kutsutaan kylään ja hänelle annetaan aikaa ja huomiota, muita ei aina edes tervehditä.  Ja tyttären lapsi on se kaikista tärkein, menee meidän lasten edelle.

Omassa perheessä asialle voi jotain tehdä. Suosikista kasvaa narsisti. 

Sillä suosikilla on varmaa muitakin ihmissuhteita, esim vanhempiinsa?

Niistä isovanhemmista kannattaa silti luopua, koska hehän vain kuormittavat perhettä.

Vierailija kirjoitti:

Meidän suvussa on aina ollut joku suosikkina, saman jatkuessa sukupolvesta toiseen. 

Sitä kutsutaan elämäksi.

Eipä siinä ole mitään tehtävissä. Oltiin kyllä tekemisissä muuten. Se olisi oikeastaan vaikein tilanne, kun lapsi ihmetteli, miksi meidän perheen lapset eivät koskaan voineet olla mummolassa yökylässä niin kuin muut lapsenlapset. Ehkä sisko oli vain röyhkeämpi ja vei lapsensa hoitoon kyselemättä.

Vierailija kirjoitti:

Realismi on aina negatiivista. Toisten kemia vaan toimiin paremmin kuin toisten. Meidän vanhemmalla tyttärellä ja minun äidillä on vaan joku näkymätön side heidän välisissä, eikä me olla lähdetty sitä repimään irti ihan vaan siksi, että ne nallekarkit menisi tismalleen tasan. Lapset tulevat läpi elämänsä pettymään ihmissuhteisiin, jne ja tämä on ollut sitä elävää oppimateriaalia meidän muille lapsille.

Kysehän ei ole kemiasta, vaan suosimisesta.

On ihan luonnollista, että introvertti viihtyy introvertin kanssa tai että lukemista harrastava viihtyy toisen lukemista harrastavan kanssa, mutta suosiminen on eri asia. Se on sitä, että toiset lapset on ilmaa, ei saa lahjoja, kyläilykutsuja tai huomiota lainkaan. Tai saavat vain negatiivista huomiota ja vertailua tyyliin, että onpa tuo A kaunis, ei uskoisi että on B:n sisarus ja tätä rataa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tilanne on päällä nyt hyvin vahvasti ja mietin, mitä asialle tekisin. Yhtä lapsistamme kutsutaan kylään ja hänelle annetaan aikaa ja huomiota, muita ei aina edes tervehditä.  Ja tyttären lapsi on se kaikista tärkein, menee meidän lasten edelle.

Omassa perheessä asialle voi jotain tehdä. Suosikista kasvaa narsisti. 

Sillä suosikilla on varmaa muitakin ihmissuhteita, esim vanhempiinsa?

Niistä isovanhemmista kannattaa silti luopua, koska hehän vain kuormittavat perhettä.

Kun ei ole koko ajan kivaa ongelma lakaistaan maton alle ja katsotaan kuinka paljon lapsen elämään mahtuu niitä valheita ennen kuin se todellinen maailma lyödään vasten kasvoja? Leikkimällä sitten opetellaan miten pettymyksistä esim ihmissuhteissa selvitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saisko lisätietoa, miten?

Eiköhän kaikki me, joilla tästä kokemusta on, tiedä. Jos et tiedä, mistä on kyse, ketju on sinulle turha.

Hyvä periaate! Älä kysy, jos et tiedä.