Muita työttömiä, jotka on jo kokonaan luovuttaneet?

Täällä yksi. Odotan vain ajan kulumista, niin pääsen eläkkeelle.

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi. Odotan vain ajan kulumista, niin pääsen eläkkeelle.

Onko pitkä aika jäljellä? Mulla on eläkkeeseen yli 20 vuotta, joten en viitsi sitäkään kauheasti odotella.

Ap

Hep. Ja 16 vuotta eläkkeeseen.

Onko eläkeikä nykyään 65 vuotta?

Tarjolla on vain osa-aikatöitä, jotka ei vapauta työnhakupakoista. Jos saa yhden osa-aikaisen työn, työnhakuasia ei muutu siltikään muuksi. Sen jälkeen on sekä työpaikka että työnhakuvelvoite. Ennen osa-aikatyötä on vain työnhakuvelvoite.

Olen luovuttanut. Olen masentunut. Olen siivonnut vuokra-asunnon viimeksi joulukuussa.

Eiköhän meitä ole kymmeniä tuhansia.

M56

Vierailija kirjoitti:

Onko eläkeikä nykyään 65 vuotta?

Jos kuuluu siihen ikäluokkaan, jota eläkeiän nosto koskee, niin sitten on vähintään 65 v.

Joo. Mulla prakaa mieli niin pahasti. Lääkkeillä olin työkykyinen ja ihan oikeasti haluaisin duuniin ja elättää itseni, lääkäri ei suo mulle enää lääkkeitä 👍 

Tässä nyt ollaan oltu hermorauniona työttömänä, välillä sairauslomalla mielen takia neljättä vuotta vaikka tosiaan ne lääkkeet pitäis mut työelämässä kiinni. 

Tällä hetkellä "kuntoutustarpeen arvioinnissa" kylpyläympäristössä täysihoidolla. 

Lasken vaan koko ajan, miten monta kuukautta ja vuotta olisin pysynyt työelämässä jos tällä rahalla ois saanu vaan ne perhanan lääkkeet, jotka kustantais 10e kuukaudessa. Hintoja katselin niin tää mun reissu maksaa 180e/vrk enkä mä tästä työkykyisemmäksi tule vaikka miten menis terapiaan. 

Ja kaikki yhden lekurin takia, joka päätti vetää lääkkeet pois 👍 (kyllä, on yritetty vaikka mitä) 

Ei tässä ole mitään järkeä. 

Minkä ikäisiä olette?

Näin vanhempana ei enää välitä, nuorempana varmaan olisin ollut hermostunut.

Oletko miettinyt alanvaihtoa tai muuttamista työnperässä?

En ole luovuttanut mutta huvittavaa on se että kun olet vaihtanut alaa, opiskellut ja valmistunut täydellisillÄ papereilla loistavalla keskiarvolla ei kukaan ole kiinnostunut sinusta. Tuntuu että olisi tuhlannut aikaa opiskelussa eikö ole hullua? 

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä olette?

 

Näin vanhempana ei enää välitä, nuorempana varmaan olisin ollut hermostunut.

Mä olen nelikymppinen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Oletko miettinyt alanvaihtoa tai muuttamista työnperässä?

Olen ehtinyt miettiä ihan kaikenlaisia vaihtoehtoja.

Ap

Eikö teillä kitisijöillä ole mitään omia ideoita itsensä työllistämiseksi? Jos joku ulkopuolinen ei palkkaa, sitten näköjään istutaan sormi perseessä vaikka 20 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi. Odotan vain ajan kulumista, niin pääsen eläkkeelle.

Sama täällä niin pääsee sitten muuttamaan ulkomaille. Ei ole väliä miten Suomen käy

Joo, sama täällä. Vaikea saada itsestä irti enää mitään. Olen 48. Tein kovasti työtä opiskeluiden ja uran eteen. Työttömäksi jouduttua yksi pätkätyö eri alalta ja työllistämiskurssi josta en siitäkään työllistynyt ( eikä ollut firman tarkoituskaan palkata ketään). Koht  3v työttömänä. Nyt näyttää vaan siltä, ettei mua ole mihinkään haluttu noiden kahden pätkän takia , enkä pääse edes haastatteluihin omalle alalleni ( enkä edes muualle ) enää. Tässä tää sit kai oli, köyhä vanhuus odottaa jos sinne asti elän.  On tää uskomatonta. Ja todella raskasta päivästä toiseen kokea, miten sua ei missään tarvita eikä mihinkään haluta. Joskus luulin vielä olevani ihan hyvä työssäni.

Ei sillä ole enää mitään väliä yrittääkö vai eikö, koska kaikille ei yksinkertaisesti vain riitä sellaista työtä, jonka palkalla pärjää ilman tukia, jolla on tasaveroinen muiden työssäkäyvien kanssa, jolla ostaisi ajan myötä asunnon, matkailisi ulkomaille ja elättäisi perheen. Perustulo on ainoa ratkaisu, että osa-aikatyön tekeminen kannattaisi.

Vierailija kirjoitti:

Ei sillä ole enää mitään väliä yrittääkö vai eikö, koska kaikille ei yksinkertaisesti vain riitä sellaista työtä, jonka palkalla pärjää ilman tukia, jolla on tasaveroinen muiden työssäkäyvien kanssa, jolla ostaisi ajan myötä asunnon, matkailisi ulkomaille ja elättäisi perheen. Perustulo on ainoa ratkaisu, että osa-aikatyön tekeminen kannattaisi.

En mä edes haaveile omistusasunnosta tai ulkomaanmatkoista. Ainoastaan siitä, että olisi varaa ostaa omilla rahoilla itselle ruokaa eikä tarvitsisi anella mitään köyhäinapua.

Ap

En tiedä minkä alan ihmisiä olette mutta kehotan kyselemään vuokrafirmoista lyhyitä (tai pitkiä)  pätkiä teollisuuden alalta. Niitä paikkoja on paljon eikä niihin vaadita alan koulutusta. Ei siitä toki haittaa ole. On ihan omakohtaista kokemusta asiasta. Sain lemput omalta alalta asiantuntijana ja kuvittelin pääseväni helposti uuteen työhön. Olen kuulemma tehnyt juuri sitä mitä yritykset haluaa, näin hehkutti rekrykonsultti ja uravalmentaja. Suurin odotuksin hain työpaikkoja ja.... ei yhtäkään vastausta. Ei mitään. Ei kelvannut lähes 60v mummo enää työmarkkinoilla. Useampi pätkä nyt tehtynä ja vielä pitäisi jaksaa niin kauan kuin joku suostuu mut palkkaamaan. Jos voisin jäisin eläkkeelle ja jättäisin nämäkin työpätkät nuoremmille. Kuvittelin ehkä vähän naiivisti olevani entisessä tai vastaavassa työssä eläkeikään saakka. Olen kuitenkin pitänyt huolen osaamisen päivittämisestä, opiskellut lisää, jopa uuden tutkinnon työn ohessa. Olen vähän katkera siitä että minun ikäluokalta varastettiin eläkekertymä alle 23v tehdystä työstä ja nyt vielä 10v ajalta ennen eläkeikää. Tulee köyhä ja kurja vanhuus.

Teillä kakslymppisillä, kolmekymppisillä ja vielä nelikymppisilläkin on kaikki mahdollisuudet menestyä. Opiskella uusi ammatti ja työllistyä. Kyllä, nyt on työmarkkinoilla heikko tilanne mutta ei se loputtomiin kestä. Pistää vihaksi kuunnella kaiken valmiina eteensä saaneiden vinkumista "ei mikään kannata, en viitsi ees yrittää". Ikävä kyllä monen kohdalla kyse on asenneongelmasta eikä mistään muusta. Aika monen työttömän kanssa tullut tässä vuosien varrella juteltua ja moni saisi elämänsä kondikseen jos suostuisi pieneen epämukavuuteen. Koskee ihan kaiken ikäisiä.