Kouluikäisten (poika)lastemme kaverit voi jakaa kahteen ryhmään:

meillä tyttö, joka saa pelata ja katsoa töllöä vapaasti. Ikää 7 ja toiminnallisuutta riittää. Tekee noita lähinnä, kun ei ole muuta tekemistä. Yleensä tosin silloinkin mieluiten piirtelee vaikka TopModeleita. Mieluiten on kavereiden kanssa, pelailee pelejä, voimistelee kilpaa, leikkii barbeilla, painelee ulkona jne.

ja on siinä ja siinä, suostuuko pelaamaan jalkapalloa tai sählyä sisätiloissa (kotona kielletty).



Aikuisten oikeasti: meillä täysin vapaat peli- ja tietokoneajat, ja silti lapset osaavat tehdä muutakin. Ainoa "todenmukaisuus" tuossa sinun subjektiivisessa arviossasi on se, että lapseni eivät todellakaan ryhdy kerjäämään kyläpaikan aikuisilta huomiota tai vastaa näiden uteluihin. Jos joku yrittää jututtaa, on se varma merkki siitä, että aikuinen ei oikeastaan halua kuulla mielipidettä vaan vastauksen kysymykseensä tyyliin "joko teidän isällä on uusi nainen äidin kuoleman jälkeen, kun siinä teidän pihassa on se sininen auto aika usein aamulla".

kotona pelata..mouruaa jatkuvasti..saako pelata ei ole mitään tekemistä...meidän lapset taas saa pelata, mutta mielummin haluaisivat pulkkamäkeen tai muita leikkejä leikkiä...mutta kun kaverit ei haluu...

Mun lapsuudessa ei istuttu koneella tai pelattu siinä rajattomasti, mutta olen silti aina ollut ujo enkä oikein osannut jutella aikuisille tai vieraille muutenkaan. Mihin sijoitun?



Muuten kyllä varmaan pitää ihan paikkansa. En itsekään enää osaa tehdä muuta kuin istua koneella, huomaahan sen jo mikä paniikki iskee sähkökatkon yllättäessä.

jotka eivät saa kotona huomiota kerjäävät tätä huomiota muilta aikuisilta ja se on aika rasittavaa.

Ne pelikieltoiset tulee meille ja silloin pitää olla sekä tv auki että tietokone käytössä, kun yritetään parissa tunnissa ahmia kaikki kielletty. Omille lapsille talvella olisi muutakin kiinnostavaa, koska ne koneet saa koska tahansa käyttöön, mutta nipottajaperheiden lapset ei voi edes kuvitella menevänsä pulkkamäkeen, jos pelatakin voi.

ja on siinä ja siinä, suostuuko pelaamaan jalkapalloa tai sählyä sisätiloissa (kotona kielletty).

Aikuisten oikeasti: meillä täysin vapaat peli- ja tietokoneajat, ja silti lapset osaavat tehdä muutakin. Ainoa "todenmukaisuus" tuossa sinun subjektiivisessa arviossasi on se, että lapseni eivät todellakaan ryhdy kerjäämään kyläpaikan aikuisilta huomiota tai vastaa näiden uteluihin. Jos joku yrittää jututtaa, on se varma merkki siitä, että aikuinen ei oikeastaan halua kuulla mielipidettä vaan vastauksen kysymykseensä tyyliin "joko teidän isällä on uusi nainen äidin kuoleman jälkeen, kun siinä teidän pihassa on se sininen auto aika usein aamulla".

Isänsä on vainoharainen hullu, joka opettaa lapsensakin sosiaalisesti kyvyttömäksi ja epäluuloiseksi ihmisiä kohtaan.

Poikasi on varmasti tosi kiitollinen.

ja on siinä ja siinä, suostuuko pelaamaan jalkapalloa tai sählyä sisätiloissa (kotona kielletty). Aikuisten oikeasti: meillä täysin vapaat peli- ja tietokoneajat, ja silti lapset osaavat tehdä muutakin. Ainoa "todenmukaisuus" tuossa sinun subjektiivisessa arviossasi on se, että lapseni eivät todellakaan ryhdy kerjäämään kyläpaikan aikuisilta huomiota tai vastaa näiden uteluihin. Jos joku yrittää jututtaa, on se varma merkki siitä, että aikuinen ei oikeastaan halua kuulla mielipidettä vaan vastauksen kysymykseensä tyyliin "joko teidän isällä on uusi nainen äidin kuoleman jälkeen, kun siinä teidän pihassa on se sininen auto aika usein aamulla".

Miks teillä on kaikki kiva kielletty sisällä? Tosin mä luulet, et noita pelataan ulkona.

Jos sä pidät ristikuulustelua lapsille, omille ja vieraille. Älä oleta, että muutkin tekevät niin.

Kyllä mä juttelen lasteni kavereiden kanssa monistakin asioista. Miten menee koulussa, harrastuksissa. Nyt vaaleista paljon juteltu.

Ja meidän lapsen osaa myös jutella ihmisille, oli ne kavereita tai näiden vanhempia.

Sun ajatusmaailmas on todella väristynyt:(

ja on siinä ja siinä, suostuuko pelaamaan jalkapalloa tai sählyä sisätiloissa (kotona kielletty).

Aikuisten oikeasti: meillä täysin vapaat peli- ja tietokoneajat, ja silti lapset osaavat tehdä muutakin. Ainoa "todenmukaisuus" tuossa sinun subjektiivisessa arviossasi on se, että lapseni eivät todellakaan ryhdy kerjäämään kyläpaikan aikuisilta huomiota tai vastaa näiden uteluihin. Jos joku yrittää jututtaa, on se varma merkki siitä, että aikuinen ei oikeastaan halua kuulla mielipidettä vaan vastauksen kysymykseensä tyyliin "joko teidän isällä on uusi nainen äidin kuoleman jälkeen, kun siinä teidän pihassa on se sininen auto aika usein aamulla".

Enkä tarkoittanut, että meillä pelataan jalkapalloa tai sählyä sisällä.

Arvio on todellakin minun oma ja siis subjektiivinen ja taisi jostain syystä kovasti ärsyttää sinua. Näin ainakin voisi päätellä tyylistäsi vastata.

Ihmeellinen ajattelutapa sinulla, kun sanot ettei lapsesi kerjää aikuisilta huomiota. Se, että osaa keskustella, myös aikuisten kanssa, kuuluu mielestäni hyviin tapoihin. Jos vanhemmat ovat niin epäluuloisia, että tulkitsevat kaverin vanhempien keskusteluyritykset lapsen kanssa urkkimiseksi, niin ei se ihme, että lapsikin on umpimielinen.

Meillä ollaan kiinnostuneita lapsista ja heidän kavereista ja myös kavereiden kanssa keskustellaan, kun he meillä esim. istuvat ruokapöydässä.

Et nyt mitenkään kirjoituksellasi vakuuttanut minua siitä, että lapsesi ei kuuluisi juuri mainitsemaani ryhmään, toisin kuin ensimmäinen vastaaja.

ap

Niihin, jotka saa pelata tietokonepelejä ja käyttää internettiä ja katsoa tv:tä melko vapaasti. Nämä lapset ei juurikaan juttele aikuisten kanssa, vaikka heitä yrittää jututtaa. He eivät "keksi" meillä mitään tekemistä, kun ei ole pelipäivä, eikä saa pelata tietokoneella. Ja niihin, joilla kotona rajoitetaan pelaamista ja tietokoneen ja tv:n katselua. Nämä lapset tykkää pelata lautapelejä ja sählyä tai jalkapalloa, leipoa tms. Ja nämä juttelevat reippaasti aikuisille. Hajonta ei niinkään tapahdu sen mukaan, onko lapsen perhe varakas tai ei tai onko lapsella paljon harrastuksia vai ei, vaan nimenomaan tuo tietokonepelien pelaaminen tuntuu olevan avaintekijä.

joka saa pelata 2 päivänä viikossa pari tuntia kerrallaan. Televisiota ei katso päivittäin vaikka saisikin kohtuullisissa määrin katsoa.

Tykkää lukea kirjoja, rakennella pienoismalleja ja legojuttuja, harrastaa liikuntaa (mm. uimista, judoa, pallopelejä). Tutkii mielellään luonnontieteisiin liittyviä asioita ja ilmiöitä.

Puuhastelee monenlaisia asioita, mutta aina ei hänkään keksi tekemistä.

On kuitenkin luonteeltaan kovin ujo, eikä puhu vieraammille aikuisille ellei ole aivan pakko. Esim. omalle luokanopettajalleen alkoi puhua oma-alotteisesti vasta toisella luokalla.

Toivottavasti ei ole sinun lapsesi kaveri.

Tuommoinen niputtaminen kuulostaa tylyltä ja tyhmältä.

Ne pelikieltoiset tulee meille ja silloin pitää olla sekä tv auki että tietokone käytössä, kun yritetään parissa tunnissa ahmia kaikki kielletty. Omille lapsille talvella olisi muutakin kiinnostavaa, koska ne koneet saa koska tahansa käyttöön, mutta nipottajaperheiden lapset ei voi edes kuvitella menevänsä pulkkamäkeen, jos pelatakin voi.

Ymmärrän kyllä, että osalla voi mennä just noin, et kylässä haluaa tehdä sitä kotona kiellettyä, mutta tuo kolmasluokkalainen juuri valitti, kun oli kaverillaan kylässä ja tuo kaveri pelasi isoveljensä kanssa suurimman osan ajasta ja poikani sai vaan katsella vierestä.

Vielä toistaiseksi kaikki tekeminen kaverin kanssa ajaa ohi pelaamisen kylässäkin, mutta voihan tuo vielä muuttua.

Meillä on syy pelaamisen rajoitukseen se, että pelit vie molemmat pojat ihan mennessään ja sit niistä tulee kauheen kiukkuisia ja lyhyt pinnaisia. Niille ei vaan sovi se, että sais pelata rajoituksetta.

Olemme kyllä ns. nipoperhe esim. tv-ohjelmien suhteen: mielestäni lasten ei kuulu katsoa tv:stä kaikkea mahdollista, enkä halua tv:n olevan aina auki.

Älä huoli, ei ole poikasi meidän lasten kaveri. Niillä ei ole yhtään noin ujoa kaveria... ;o)



Vai tylyä ja tyhmää niputtamista. Tuo perustuu ihan omiin havaintoihini kahden poikani meillä käyneistä kavereista. Voisihan olla piristävää, jos olisi edes yksi poikkeus joukossa vahvistamassa säännön. Löysää pipoa!

ja on siinä ja siinä, suostuuko pelaamaan jalkapalloa tai sählyä sisätiloissa (kotona kielletty). Aikuisten oikeasti: meillä täysin vapaat peli- ja tietokoneajat, ja silti lapset osaavat tehdä muutakin. Ainoa "todenmukaisuus" tuossa sinun subjektiivisessa arviossasi on se, että lapseni eivät todellakaan ryhdy kerjäämään kyläpaikan aikuisilta huomiota tai vastaa näiden uteluihin. Jos joku yrittää jututtaa, on se varma merkki siitä, että aikuinen ei oikeastaan halua kuulla mielipidettä vaan vastauksen kysymykseensä tyyliin "joko teidän isällä on uusi nainen äidin kuoleman jälkeen, kun siinä teidän pihassa on se sininen auto aika usein aamulla".

Enkä tarkoittanut, että meillä pelataan jalkapalloa tai sählyä sisällä. Arvio on todellakin minun oma ja siis subjektiivinen ja taisi jostain syystä kovasti ärsyttää sinua. Näin ainakin voisi päätellä tyylistäsi vastata. Ihmeellinen ajattelutapa sinulla, kun sanot ettei lapsesi kerjää aikuisilta huomiota. Se, että osaa keskustella, myös aikuisten kanssa, kuuluu mielestäni hyviin tapoihin. Jos vanhemmat ovat niin epäluuloisia, että tulkitsevat kaverin vanhempien keskusteluyritykset lapsen kanssa urkkimiseksi, niin ei se ihme, että lapsikin on umpimielinen. Meillä ollaan kiinnostuneita lapsista ja heidän kavereista ja myös kavereiden kanssa keskustellaan, kun he meillä esim. istuvat ruokapöydässä. Et nyt mitenkään kirjoituksellasi vakuuttanut minua siitä, että lapsesi ei kuuluisi juuri mainitsemaani ryhmään, toisin kuin ensimmäinen vastaaja. ap

Olen hyvin ihmeissäni kaltaisistasi vanhemmista, jotka yrittävät omia lastensa kaverit itselleen keskustellakseen heidän kanssaan. Lapseni menee kaverilleen kylään, ei terapeutiksi kaverinsa äidille. Olen sanonut omille lapsille, että jos kaverin isä tai äiti pyrkii turhan läheiseksi, kannattaa jättää sellaisessa paikassa käyminen kokonaan. Aikuisia kun on niin moneen lähtöön, osa tunkeutuu lapsen iholle asti.

Toisaalta minulla on melkoinen työ saada sinun lapsesi meiltä pois, kun itse käymme syömään. Hän kun ei millään halua kotiin, jossa lähestulkoon kaikki on kielletty ja kaikki pitää kertoa. Äiti soittelee vartin välein, että ethän ole pelaamassa, ethän. Arvaa kahdesti, valehteleeko lapsi.

joilla on kohtalaisen vapaa netinkäyttöoikeus, strategiapelejä ja lupa katsella muutakin kuin pikkukakkonen, ovat paljon osaavampia monessa asiassa kuin ne lajitoverit, jotka saavat olla tietokoneella korkeintaan pari tuntia viikossa.



Monet koulutehtävät, aineistonhaut (kyllä, jo 3-luokalla tehdään erilaisia aika vaativia ryhmätöitä) jne. näyttävät selkeästi, kuka lapsista on mukana median kehittyvässä maailmassa ja kenen kotona Seiska on se arvostetuin tekstimateriaali. Harmillisen moni 9-vuotias ei esim. osaa 10-sormijärjestelmän alkeita tai ymmärrä, mikä netistä löytyvä tieto on totta ja mikä taas ei.



Aikuisten ei toivoisi kovin paljoa puuttuvan lastensa kavereitten vierailuihin, jos ei ole mitään syytä mennä väliin. On noloa sekä lapselle että kaverille, jos äiti yrittää tunkeutua osaksi lapsen ystäväpiiriä. Pitää opetella päästämään irti, pienin askelin, eikä jäädä roikkumaan lapsessaan.

joilla on kohtalaisen vapaa netinkäyttöoikeus, strategiapelejä ja lupa katsella muutakin kuin pikkukakkonen, ovat paljon osaavampia monessa asiassa kuin ne lajitoverit, jotka saavat olla tietokoneella korkeintaan pari tuntia viikossa.



Monet koulutehtävät, aineistonhaut (kyllä, jo 3-luokalla tehdään erilaisia aika vaativia ryhmätöitä) jne. näyttävät selkeästi, kuka lapsista on mukana median kehittyvässä maailmassa ja kenen kotona Seiska on se arvostetuin tekstimateriaali. Harmillisen moni 9-vuotias ei esim. osaa 10-sormijärjestelmän alkeita tai ymmärrä, mikä netistä löytyvä tieto on totta ja mikä taas ei.



Aikuisten ei toivoisi kovin paljoa puuttuvan lastensa kavereitten vierailuihin, jos ei ole mitään syytä mennä väliin. On noloa sekä lapselle että kaverille, jos äiti yrittää tunkeutua osaksi lapsen ystäväpiiriä. Pitää opetella päästämään irti, pienin askelin, eikä jäädä roikkumaan lapsessaan.

huomannut kuin ap (lapset saman ikäisiä). Osa lasten kavereista ei osaa leikkiä, vaeltavat levottomasti ympäriinsä ja kärttävät pelaamista tai jotain muuta aikuisilta. Mielestäni huolestuttavaa tällainen lapsella. Jotain ratkaisevaa lapsen kehityksessä menetetään, jos saa pelailla päivittäin vapaasti.



Samaa yksipuolisuutta olen huomannut joidenkin lasten harrastamisen suhteen. Jotkut lapset eivät osaa muuta kuin pelata esim. jalkapalloa, kun sitä harrastetaan niin aktiivisesti. Mielestäni kaikenlainen yksipuolisuus on haitallista lapsen kehityksessä.

Nyt et ymmärtänyt kirjoitettua tekstiä ollenkaan! puhumattomuus ole mikään itsenäisyyden osoitus, päin vastoin. Itse toivoisin ap:n kaltaisia vanhempia lasteni tuttavapiiriin, olisipa ihanaa yhteistyöta ja tukea kasvatuksessa.



"Koko kylä kasvattaa!"

pelaaja-pojat saattavat olla hyvinkin suulaita ja toisaalta urheilevat pojat (vähän tietokonepelejä pelaavat) sitten niitä jotka murahtelevat vastauksia. Harvoin aloitteellisia keskusteluun.



Itse näen enemmän eroa lasten painoissa. Sisällä viihtyjät vailla säännöllistä liikunnallista harrastusta ovat isokokoisia, siis pulleita.

saa pelata tietokoneella ja pleikalla sekä katsoa telkkaria ihan vapaasti. Poika kuitenkin pelaa niitä ehkä pari kertaa kuussa, silloinkin vain vähän aikaa kerrallaan. Poika harrastaa salibandya useamman kerran viikossa, ulkoilee kavereiden kanssa (käy mm. hiihtämässä ja pulkkailemassa näin talvella), leikkii legoilla ja pelaa lautapelejä aina kun on pelikaveri. On reipas, hyväkäytöksinen ja puhuu aikuisten kanssa. Ei ole hetkeä, ettei poika keksisi tekemistä, päin vastoin aika tahtoo olla vähissä, ei ehdi tehdä kaikkea mitä haluaisi.



Ja tosiaankaan emme ole rajoittaneet telkkarin katsomista tai tietokonetta, omassa huoneessaankin sillä on tietokone.



Kumpaan ryhmään lapseni siis ap:n luokittelun mukaan kuuluu?

Ja tämä tosiaankin pätee vain poikiin...

Mitä sivistyneemmät vanhemmat, sitä vähemmän tietokonepelejä, Wiitä, pleikkareita ym.

"

Niihin, jotka saa pelata tietokonepelejä ja käyttää internettiä ja katsoa tv:tä melko vapaasti. Nämä lapset ei juurikaan juttele aikuisten kanssa, vaikka heitä yrittää jututtaa. He eivät "keksi" meillä mitään tekemistä, kun ei ole pelipäivä, eikä saa pelata tietokoneella.

Ja niihin, joilla kotona rajoitetaan pelaamista ja tietokoneen ja tv:n katselua. Nämä lapset tykkää pelata lautapelejä ja sählyä tai jalkapalloa, leipoa tms. Ja nämä juttelevat reippaasti aikuisille.

Hajonta ei niinkään tapahdu sen mukaan, onko lapsen perhe varakas tai ei tai onko lapsella paljon harrastuksia vai ei, vaan nimenomaan tuo tietokonepelien pelaaminen tuntuu olevan avaintekijä.